Diana Wynne Jones: Taikuuden taakka – Chrestomancin maailmat 3

Alkuvuodesta kuollut Diana Wynne Jones oli taitava ja tuottelias lasten- ja nuortenkirjailija, jonka Chrestomancin maailmat -sarjan aloittava Noidan veli oli yksi lapsuuteni suurimpia suosikeita. En edes tiedä, miten monta kertaa olen kirjan lukenut. Kirjasta ilmestyi viime vuonna uusi painos ja samalla suomennettiin myös Tietäjän lapsuus -kirja.

Tämä Taikuuden taakka on itsenäinen kertomus, joka jatkaa Noidan veljestä tutun Kissan, eli Ericin seikkailuja Chrestomancin linnassa. Kirjassa nousevat esille myös läheisen kylän asukkaat, joilla on taikuuteen liittyviä salaisuuksia. Noituutta harjoittavat kyläläiset eivät pidä linnan asukkaista, jotka valvovat taikuuden käyttöä. Vuosisatojen mittaiset noituuden perinteet ja taikuuden säätely joutuvat törmäyskurssille kirjassa.

Taikuuden taakka on kirjoitettu edellisten kirjojen tunnelmaa kunnioittaen. Vaikka tämä kirja on kirjoitettu vasta vuonna 2006 ja aikaisemmat suomennokset jo vuonna 1977 ja 1988, sitä ei arvaisi ollenkaan, sillä Taikuuden taakassa on säilynyt niin hienosti aikaisempien kirjojen henki. Tämä ei ole muuten sarjan viimeinen kirja, vaan suomentamattomia kirjoja on vielä muutama. Pidän peukkuja, että myös ne vielä suomennettaisiin, kuten tietysti voisi tehdä muillekin kirjailijan teoksille.

Vaikka Taikuuden taakassa on paljon samaa kuin aikaisemmissa kirjoissa, siinä on uutta tietynlainen kypsyys ja viisaus. Vaikka kirjassa on päällimmäisen hauska ja jännittävä tarina, on sen pinnan alla piilossa tärkeitä ajatuksia. Kirja herättää huomaamaan, miten helposti asioiden alkuperäiset tarkoitukset unohtuvat, kun perinteitä noudatetaan sokeasti. Se muistuttaa myös siitä, ettei pidä aliarvioida muita ihmisiä, olivatpa nämä sitten lapsia tai vanhuksia.

Luulen, että tämä Taikuuden taakka nousi minun suosikikseni näistä suomennetuista Chrestomanci-kirjoista. Siinä on todella lämminhenkinen tunnelma ja rikas maailma, jossa seikkailee mitä kummallisempia otuksia. Kirjassa kuvataan luontoa suurella rakkaudella ja kaunista kieltä käyttäen. Tarina oli myös yllättävä, sillä sen henkilöt eivät olleetkaan niin stereotyyppisiä kuin odotin, vaan tarinassa oli pari yllätystä. En oikeasti malttanut laskea kirjaa käsissäni, vaan luin sen melkein yhdeltä istumalta.

Lue myös arvioni Noidan veljestä ja Tietäjän lapsuudesta.

Lukunäyte sivulta 47:
Muori oli juurtunut sänkyyn kiinni. Hän oli uponnut patjan sisään, ja syvälle, ja juurruttanut itsensä sinne pienillä yöpaidanvärisillä juurilla, joita sojotti joka suuntaan. Hänen pitkät varpaankyntensä kiertyivät sängynpäädyn pinnojen ympärille kuin läpinäkyvät keltaiset köynnökset. Sängyn toisessa päässä Muorin hiukset ja korvat olivat kasvaneet käsittämättömällä tavalla tyynyn sisään. Tyynyn keskeltä tuijottivat hänen luisevat, uhmakkaat ja omahyväiset kasvonsa.

Taikuuden taakka WSOY:n sivuilla ja Adlibriksessä.

Jones, Diana Wynne: Taikuuden taakka – Chrestomancin maailmat 3 (The Pinhoe Egg, 2006). 379 sivua. Suomentanut Ville Viitanen, kansi Sami Saramäki. WSOY, 2011.