Diana Wynne Jones: Tietäjän lapsuus – Chrestomancin maailmat 2

Edellisen blogimerkinnän Noidan veljen jälkeen lukuvuoroon pääsi tietysti Diana Wynne Jonesin Chrestomancin maailmat -sarjan toinen osa, Tietäjän lapsuus. Olen varsin innoissani siitä, että sarjan suomentamista on nyt jatkettu. Sarjan kolmas osa, Taikuuden taakka, ilmestyy toukokuussa.

En lukenut Tietäjän lapsuudesta edes takakantta etukäteen, joten olin yllättynyt, kun kirja ei kertonutkaan Ericistä. Tämän kirjan päähenkilö oli Christopher, joka oli Noidan veli -kirjassa Chrestomanci. Chrestomancihan on ammatti, kuten edellisessä kirjassa selvisi. Edellisessä kirjassa Chrestomanci ja hänen perheensä jäivätkin aika vähälle huomiolle, joten oli mielenkiintoista lukea miehen lapsuudentarina.

Christopher on melko tavallinen poika, jolla on kuitenkin varsin epätavallinen unimaailma. Unissa poika nimittäin matkustaa jännittävään paikkaan, josta on pääsy lukemattomiin maailmoihin. Kun pojan onnistuu tuoda yöllisiltä matkoiltaan tavaroita mukanaan, paljastuu, että maailmat ovatkin todellisia. Äidin ja isän säröilevä avioliitto varjostaa pojan elämää, eikä oikein kukaan ole hänestä kiinnostunut ennen kuin Ralph-eno tulee kuvioihin.

Teemat Tietäjän lapsuudessa ovat melko samanlaisia kuin Noidan veljessäkin. Tärkein niistä on pohdinta siitä, kehen lapsi voi luottaa ja milloin hän pystyy itse päättämään, kehen hän uskoo. Minua vähän mietitytti se, että Christopherin ja Ericin lapsuudet olivat niin samanlaisia. Molemmat tempaistiin yllättäen pois kotoa vieraaseen linnaan asumaan. Minua häiritsikin se, että vaikka Chrestomanci näköjään tiesi, miten vaikea lapsen on tulla asumaan vieraiden ihmisten luokse, hän ei kuitenkaan tehnyt sitä Ericille ja Gwendolenille sen helpommaksi.

Oli erittäin ilahduttava huomata, että Tietäjän lapsuudessa on samaa tunnelmaa kuin edeltäjässäänkin. Myöskään suomennosten välillä ei tunnu olevan ikäeroa, vaikka sitä todellisuudessa onkin reippaasti. Tämä kirja syvensi upeasti Diana Wynne Jonesin luomaa maailmaa ja selvitti varsinkin muiden maailmojen käsitettä. En malta odottaa, mitä seuraava kirja paljastaa Chrestomancin maailmoista!

Lukunäyte sivulta 8:
Hän luuli myös, että kaikki näkivät samanlaisia unia kuin hän. Hänen mielestään niissä ei ollut mitään mainitsemisen arvoista. Unet alkoivat aina samalla tavalla. Hän nousi vuoteesta ja kiersi nurkan taitse – makuuhuoneen seinässä oli sillä kohtaa uloke takan vuoksi – kiviselle polulle, joka kulki korkealla pitkin laakson rinnettä. Laakso oli syvä ja vihreä, ja sen keskellä virtasi joki koskesta toiseen, mutta hänen ei tehnyt mieli lähteä tutkimaan, minne joki johti. Sen sijaan hän kiipesi polkua ylös ja ison järkäleen ympäri laaksonosaan, jolle hän oli antanut nimeksi Välipaikka. Hän arveli sen olevan jäänne ajoilta, jolloin maailma oli vielä keskeneräinen.

Jones, Diana Wynne: Tietäjän lapsuus – Chrestomancin maailmat 2 (The Lives of Christopher Chant, 1988). Suomentanut Anna-Maija Viitanen. WSOY, 2010.