Maarit Verronen: Kirkkaan selkeää

Maarit Verrosen uusin kirja, Kirkkaan selkeää, kertoo tulevaisuuden maailmasta, jonka keinotekoisuus on muuttanut. Viimeisiä luonnonpuistoja suljetaan ja ekosysteemeitä on tallessa enää vain kuvuissa suojassa muuttuneelta ilmastolta. Kaikkea valvotaan – myös ihmisiä. Ihmisillä pitää olla niskassaan siru, joka sisältää heidän tietonsa ja luokkansa. Luokka voi pudota esimerkiksi hoitamattomien velkojen takia, ja lopulta ihmisellä ei ehkä ole muuta vaihtoehtoa kuin alkaa parempiosaisten orjaksi.

Kirjan päähenkilö on Tiksu, joka on syntynyt hyvään sukuun, mutta saa huolekseen valtavat velat, jotka ajavat hänet ahdinkoon. Tiksu suostuu tosi-tv-ohjelmaan, jossa hänelle tehdään käsittämättömiä plastiikkakirurgisia operaatioita. Ohjelmasta saaduilla rahoilla nainen maksaa velkansa ja aloittaa elämänsä tavallaan alusta. Hän ei kuitenkaan osaa juuri mitään vaan ajelehtii ammatista toiseen: kuumailmapallon lentäjäksi ja siruttomien ihmisten jäljittäjäksi.

Vaikka Kirkkaan selkeän maailma tuntuukin etäiseltä, se lähestyy tapahtumia maan tasolta tavallisten ihmisten korkeudelta. Kun päähenkilö ajautuu suuntaan tai toiseen, tuntee lukija samaa voimattomuutta. Tiksu ei kiinnity myöskään muihin ihmisiin, aivan kuin lopun lähestyessä sillä ei olisi enää merkitystä. Kirja ei anna valmiita vastauksia, se vain kertoo, miten voimaton ihminen on valtakoneiston otteessa. Tai ehkä ote on väärä sana, sillä valtakoneisto ei taida edes huomata näitä yhteiskunnan alimpia.

Tiksulla ei ole valtaa tehdä muutoksia tai edes kapinoida, mutta silti hän tuntuu jatkuvasti ajautuvan kapinapesäkkeiden läheisyyteen, sitä välttämättä edes itse huomaamatta. Tämä onkin toinen kirjan taso. Kapinaliike on olemassa, mutta sitä on vaikea huomata jopa kirjasta. Siitä tarjotaan vain salattuja välähdyksiä ja lukijallekin tulee sellainen olo, että vastarinta on piilossa jossain todella syvällä.

Maarit Verronen osaa kertoa uskottavasti yhteiskunnan laidoilla elävien ihmisten kohtaloista. Pidän myös erittäin paljon hänen ytimekkäästä kielestään. Kirkkaan selkeässä on paljon säähän liittyvää sanastoa, mutta en kokenut sitä ollenkaan raskaana. Ilmaston muuttuminen ja kummalliset sääilmiöt ovat nyt olleet niin paljon esillä, että kirja tuntui jopa tulevan paikoin liiankin lähelle. Sen maalaama tulevaisuudenkuva ei ole valoisa, vaikka onkin aurinkoinen.

Lukunäyte sivulta 16:
Joskus tarkastelin itseäni peilistä pitkään ja oudoksuin vielä vähän näkemääni, mutta minusta ei tuntunut pahalta, ei pelottavalta eikä katkeralta. Tietysti oli vähän raskasta aloittaa kaikki ikään kuin nollapisteestä, mutta se oli myös helpottavaa. En ollut entistä elämääni koskaan erityisesti rakastanut, olin vain elänyt sitä eteenpäin kuin olisin ollut loivassa liukumäessä. Tasamaa – tai vastamäki – ja pysähdys olisi voinut tulla eteen koska tahansa, miten tahansa. Se oli nyt tapahtunut näin.

Verronen, Maarit: Kirkkaan selkeää. Tammi, 2010.