keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Maarit Verronen: Kirkkaan selkeää

Maarit Verrosen uusin kirja, Kirkkaan selkeää, kertoo tulevaisuuden maailmasta, jonka keinotekoisuus on muuttanut. Viimeisiä luonnonpuistoja suljetaan ja ekosysteemeitä on tallessa enää vain kuvuissa suojassa muuttuneelta ilmastolta. Kaikkea valvotaan – myös ihmisiä. Ihmisillä pitää olla niskassaan siru, joka sisältää heidän tietonsa ja luokkansa. Luokka voi pudota esimerkiksi hoitamattomien velkojen takia, ja lopulta ihmisellä ei ehkä ole muuta vaihtoehtoa kuin alkaa parempiosaisten orjaksi.

Kirjan päähenkilö on Tiksu, joka on syntynyt hyvään sukuun, mutta saa huolekseen valtavat velat, jotka ajavat hänet ahdinkoon. Tiksu suostuu tosi-tv-ohjelmaan, jossa hänelle tehdään käsittämättömiä plastiikkakirurgisia operaatioita. Ohjelmasta saaduilla rahoilla nainen maksaa velkansa ja aloittaa elämänsä tavallaan alusta. Hän ei kuitenkaan osaa juuri mitään vaan ajelehtii ammatista toiseen: kuumailmapallon lentäjäksi ja siruttomien ihmisten jäljittäjäksi.

Vaikka Kirkkaan selkeän maailma tuntuukin etäiseltä, se lähestyy tapahtumia maan tasolta tavallisten ihmisten korkeudelta. Kun päähenkilö ajautuu suuntaan tai toiseen, tuntee lukija samaa voimattomuutta. Tiksu ei kiinnity myöskään muihin ihmisiin, aivan kuin lopun lähestyessä sillä ei olisi enää merkitystä. Kirja ei anna valmiita vastauksia, se vain kertoo, miten voimaton ihminen on valtakoneiston otteessa. Tai ehkä ote on väärä sana, sillä valtakoneisto ei taida edes huomata näitä yhteiskunnan alimpia.

Tiksulla ei ole valtaa tehdä muutoksia tai edes kapinoida, mutta silti hän tuntuu jatkuvasti ajautuvan kapinapesäkkeiden läheisyyteen, sitä välttämättä edes itse huomaamatta. Tämä onkin toinen kirjan taso. Kapinaliike on olemassa, mutta sitä on vaikea huomata jopa kirjasta. Siitä tarjotaan vain salattuja välähdyksiä ja lukijallekin tulee sellainen olo, että vastarinta on piilossa jossain todella syvällä.

Maarit Verronen osaa kertoa uskottavasti yhteiskunnan laidoilla elävien ihmisten kohtaloista. Pidän myös erittäin paljon hänen ytimekkäästä kielestään. Kirkkaan selkeässä on paljon säähän liittyvää sanastoa, mutta en kokenut sitä ollenkaan raskaana. Ilmaston muuttuminen ja kummalliset sääilmiöt ovat nyt olleet niin paljon esillä, että kirja tuntui jopa tulevan paikoin liiankin lähelle. Sen maalaama tulevaisuudenkuva ei ole valoisa, vaikka onkin aurinkoinen.

Lukunäyte sivulta 16:
Joskus tarkastelin itseäni peilistä pitkään ja oudoksuin vielä vähän näkemääni, mutta minusta ei tuntunut pahalta, ei pelottavalta eikä katkeralta. Tietysti oli vähän raskasta aloittaa kaikki ikään kuin nollapisteestä, mutta se oli myös helpottavaa. En ollut entistä elämääni koskaan erityisesti rakastanut, olin vain elänyt sitä eteenpäin kuin olisin ollut loivassa liukumäessä. Tasamaa – tai vastamäki – ja pysähdys olisi voinut tulla eteen koska tahansa, miten tahansa. Se oli nyt tapahtunut näin.

Verronen, Maarit: Kirkkaan selkeää. Tammi, 2010.

11 kommenttia:

  1. Mielenkiintoisen kuuloinen dystopiakirja. En ole aiemmin kuullut Verrosesta kuin nyt sinun blogatessasi tästä kirjasta ja aiemmin Jorin blogatessa novellikokoelmasta Normaalia elämää. Molemmat kiinnostavat todella paljon arvioiden perusteella.

    VastaaPoista
  2. Verrosen kirja Piemästä maasta on ainoa kirja, jota en ole uskaltanut lukea koskaan toista kertaa. Se iski silloin myöhäisteininä niin lujaa, että se taisi muuttaa mun suhdetta kirjallisuuteen jotenkin. :)

    VastaaPoista
  3. Eiköhän tämä päädy luettavaksi, jahka saa lainassa olevien sumaa vähän purettua. Ainakin kiinnostuin lukemaan Verrosta lisää pikimmiten.

    VastaaPoista
  4. Mullakin on jäänyt muutamat edelliset Verroset lukematta, ja aion kyllä hoitaa tämän epäkohdan kuntoon mahdollisimman pian :)

    VastaaPoista
  5. Hieno kuvaus hyvästä kirjasta! Olen vähän päässyt innostumaan Verroseen, tuo kommenttisi Pimeästä maasta rohkaisee ottamaan sen seuraavaksi :-)

    VastaaPoista
  6. Kiitos mielenkiintoisesta ja osuvasta arviosta! Verronen on suosikkini, sekä dystopiat - joista edellinen Karsintavaihe oli todella vaikuttava, meni hetki että pystyi tarttumaan muihin kirjoihin. Se oli niin karmeaa, ja toisaalta niin helppo kuvitella todeksi. Mutta ovat muutkin hänen kirjansa - olen ahminut - hyvin persoonallisia: aina on se selviytyjänainen vähän kummallisessa maailmassa, kuten osuvasti sanoit, ihminen, joka ei kiinnity mihinkään. Kirjoissa ei tosiaan selitellä liikaa, vaan tunnelma luodaan muilla keinoilla.

    VastaaPoista
  7. Maarit Verrosessa oli just pari viikkoa sitten haastattelu jossain naistenlehdessä - olisiko ollut Möllykkä-Iita (Huovisen termi...) vaiko sittenkin ihan MeNaiset. Juttu käsitteli kirjailijan rahankäyttöä, mielenkiintoisen kuvan Verrosen arjesta siitä sai.

    Minun Verros-kokemukseni ovat vähäisiä ja kauan aikaa sitten luettuja, mutta ehkäpä minäkin innostun innoittaminanne. :)

    VastaaPoista
  8. Booksy, huu, jännää. Jos se on sun mielestä hyvä, niin ehkä mä sitten uskallan lukea sen uusiksi... Pelkään nimittäin, ettei se olekaan niin hyvä kuin muistan. Se oli kyllä Finlandia-ehdokkaana silloin, joten kai siitä joku muukin on tykännyt. :D

    Arja, juuri tuo Karsintavaihe on multa lukematta, mutta ilmeisesti tämä kirja sijoittuu siihen samaan maailmaan. Pitää kyllä lukea sekin!

    Salla, hih, Möllykkä-Iita! :D Harmi, etten huomannut sitä juttua, olisi ollut kiva lukea se. Verronen ei kauheasti ole esillä, vaikka häneltä tuleekin ihan säännöllisesti kirjoja.

    VastaaPoista
  9. Marjis, kyllä vain, Karsintavaihe kannattaa lukea, Kirkkaan selkeän jotkut asiat selittyvät/pohjustuvat siinä - tosin kirjat toimivat kyllä erillisinäkin. Hienoa että Verronen on ollut esillä, saisi olla enemmänkin...

    VastaaPoista
  10. Täytyy siis laittaa Karsintavaihe hankintalistalle! :)

    VastaaPoista
  11. Nytpä kävikin sopivasti, sillä selatessani Adlibriksen alekirjoja, löysin sieltä Karsintavaiheen vain hintaan 6,80. Jee! (paitsi että piti tilata myös muutama muu kirja tietysti samalla)

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...