Olen jostain lukenut, että talvi pitäisi käyttää uusiin puutarhasuunnitelmiin. Vaikka minulla ei ole puutarhaa, käytän silti paljon aikaa puutarhaunelmissa. Tai onhan minulla kyllä parveke, jossa pääsen toteuttamaan edes murto-osan niistä kaikista suunnitelmista, joita joka vuosi kehittelen.Jos minulla olisi oikea puutarha, se olisi ehdottomasti sellainen vähän villi ja ränsistynyt – todellinen luontopiha, jonne olisivat tervetulleita myös luonnonkasvit ja eläimet. Ei kai mikään voisi olla rentouttavampaa kuin piha, joka kutsuu luokseen siilejä ja perhosia, ehkä jopa ketunkin? Tällaiseen haavemaailmaan joutuu, kun lukee Riku Cajanderin Luontopihaa. Se on juuri sellainen puutarhakirja, joka saa aikaan kevätkaipuuta, vaikka edessä onkin vielä puolikas talvea.
Kirja sisältää tärkeää tietoa luontopihan hoitamisesta ja oikeiden kasvien valinnasta. Monien hyötykasvienkin mesi on tärkeää esimerkiksi perhosille. Luontopiha esittelee myös luonnonmukaisissa pihoissa viihtyviä eläimiä, lintuja ja hyönteisiä. Sen lisäksi kirjassa on upeita kuvia mitä ihanimmista luontopihoista ja paljon vinkkejä, joiden avulla voi rakentaa puutarhaan vaikka perhosbaarin!
Cajander kirjoittaa, että olisi tärkeää luoda pihaan erilaisia pienelinympäristöjä, joita voivat olla vaikka leikkaamaton pala nurmikkoa tai tiheäksi kasvanut pensas. Eli kirja selvästi kehottaa ottamaan puutarhanhoidon rennommin. Pieni hoitamattomuus puutarhassa ei siis haittaa, vaan se on olennainen osa luontopihaa. Luontopiha on upea, uudenlainen puutarhakirja, jonka avulla voi tehdä palveluksen sekä itselleen että ympäristölle.
Lukunäyte sivulta 22:
Kasvien tuoksut ovat erityisen tärkeitä yöllä liikkuville perhosille, mutta muutkin hyönteiset pystyvät haistamaan kukkien levittämiä erilaisia parfyymejä. Tuoksuvien kasvien valinnasta onkin siis etua sekä ihmisille että eläimille. Mehiläisten mieleen ovat eniten makeahkot kukkatuoksut, kun taas perhosia miellyttävät usein mausteiset, voimakkaat tuoksut. Niitä löytyy mm. yrttikasvien joukosta.
Cajander, Riku: Luontopiha – Ympäristöystävällinen piha ja puutarha. Minerva, 2010.
Sieltä unelmien luontopihasta voisi sitten hakea aamun vihersmoothien ainekset. :)
VastaaPoistaNiinpä! Ellei pihaeläimet söisi kaikkea. :D
VastaaPoistaNe syö, voin kertoa kokemuksesta! Mutta ei haittaa, pääasia on, että saa kasvattaa syötävää ainakin elukoille, jollei itselleen.
VastaaPoistaMä sattumalta juuri ostin tuon Luontopihan ja oon lukenut sitä joka päivä tällä viikolla. Ihana kirja, tosi hyödyllinen!
Jotkut ötökät syövät aina mun parvekekasvit, mutta en ole siitä lainkaan iloinen. :D Ehkä tykkäisin enemmän, jos siellä kävisivät puput tai siilit aterioimassa.
VastaaPoistaTuossa kirjassa on paljon hyvää asiaa. Lian moni suomalainen kuvittelee, että kun meillä on harvaan asuttu maa ja paljon luontoa, ei meidän tarvitsisi noudattaa "kestävää kehitystä". Se on masentavaa. Tarvii! Kaupungeissa pihat on sitä luontoa, se on hyvä ja tärkeä pointti. Kiva että kirjaa luetaan!
VastaaPoistaterv. Viherpaasaaja, tästä tuli nyt vähän paasaus
Saila, aina välillä on hyvä vähän paasata. :) Onneksi kai nykyään mietitään ihan kaupunkisuunnittelussakin (ainakin jossain) myös luontoasioita. Mä puolestani ajattelin kokeilla perhosbaaria ensi kesänä parvekkelle!
VastaaPoista