sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Dmitri Gluhovski: Metro 2033

En muista lukeneeni yhtään venäläistä scifiä aiemmin, tai fantasiaakaan sen puoleen, joten tietysti piti kokeilla Dmitri Gluhovskin Metro 2033 -kirjaa. Aihe on ehdottoman kiinnostava: ydinsodan jälkeen vain metrotunneliin paenneet ihmiset pitävät yllä ihmiskunnan viimeisiä rippeitä.

Moskovan metrossa eletään pienoismaailmassa, jossa asemat ovat muuttuneet kaupungeiksi, joiden kesken soditaan tai solmitaan ystävyyssuhteita. Elämä on sopeutunut maan alle yllättävän hyvin. Kaikkea varjostaa kuitenkin uhka yläpuolelta, maan pinnalta, jossa säteily on saanut aikaan pelottavia uusia elämänmuotoja. Eivätkä metrotunnelitkaan ole täysin turvallisia. Sen saa huomata myös kirjan päähenkilö, Artjom, joka lähtee viemään viestiä omalta kotiasemaltaan monen metroaseman toiselle puolelle, legendaariseen Polikseen.

Meinasin aluksi lannistua kirjan nimipaljouden keskellä. Ihmisten nimissä vielä pysyi kärryillä, mutta metroasemien kanssa oli aika tavalla vaikeuksia. Olin kuitenkin hyvin sitoutunut kirjaan, joten yritin selvittää metroasemien sijainteja sisäkannen kartasta. Osa nimistä taisi kuitenkin olla kirjoitettu eri tavalla, kun en löytänyt niitä kaikkia, tai sitten niitä oli vain liikaa. Kirja joutuikin vähäksi aikaa jäähylle kaappiin, josta poimin sen mukaan vasta joululomalla. Onneksi kuitenkin jatkoin lukemista, sillä kirja oli todella vaikuttava.

Metro 2033 vaatii keskittymistä – eikä sitä oikein voi lukea pienissä pätkissä. Se oli varmaan myös yksi syy, miksi lukeminen minulla aluksi tökki. Kirja olikin aiheestaan huolimatta sopivaa luettavaa joulun ja uudenvuoden laiskoille välipäiville. Kerrankin oli aikaa uppoutua tarinaan, joka oli kyllä aika lohduton ja jäi mieleen pyörimään. Ihailen todella paljon Gluhovskin taitoa luoda uskottava maailma metrotunneliin, sillä se ei onnistuisi ihan keneltä tahansa. Jos maailmanlopun tarinat kiinnostavat, tämä kirja kannatta ehdottomasti lukea.

Kirjan maisemiin voi tutustua myös pelinä, sillä viime vuoden alussa julkaistiin Metro 2033 -niminen räiskintäpeli Xbox 360:lle ja PC:lle. Peliin voi tutustua vaikka Peliplaneetan peliarvostelussa.

Lukunäyte sivulta 88:
Komentajan taskulampun hyppelehtivä valokeila vaelsi pitkin tunnelein seiniä hailakankeltaisena läiskänä, nuoli kosteaa lattiaa ja katosi jäljettömiin, kun lampun suuntasi suoraan kaukaisuuteen. Edessäpäin vallitsi synkkä pimeys, joka nieli ahnaasti taskulampun valon jo kymmenen askeleen etäisyydessä. Resiina vingahteli kaihoisasti ja yksitoikkoisesti vieriessään ei-mihinkään. Hiljaisuuden rikkoivat myös sen perässä kulkevien miesten raskas hengitys ja rautapohjaisten saappaiden rytmikäs jyske.

Gluhovski, Dmitri: Metro 2033 (Metro 2033, 2007). Suomentanut Anna Suhonen. Like, 2010.

12 kommenttia:

  1. Hienoa, sait sen loppuun! Minulle tosiaan jäi vähän sekavat tunnelmat kirjasta, mutta on varmasti hyvä idea lukea se isoina paloina eikä vähän kerrallaan. Aluksi tosiaan vaan tuntui, että Metrossa vaellettiin asemalta toisella. Lisäksi vähän hämäsi, että kartassa niitä asemia oli ihan älyttömästi, eihän niillä kaikilla mitään kirjan tarinan kannalta tehnyt.

    Minua jäivät nyt vähän myöhemmin ajateltuina vaivaamaan erityisesti ne maanpäälliset oliot: Mitä ne olivat, mistä ne tulivat ja miten ne siellä oikein selvisivät? Scifissä on kyllä aina vaikea vetää lukijan ja kirjailijan sitä rajaa mitä tarvitsee selittää tieteellisesti ja mitä ei. Mutta kuitenkin: Miten ne örkit nyt ydinsodan jälkeen muka siellä pärjäsivät?

    Toivottavasti se Metro 2034 käännettäisiin nyt nopeasti perään suomeksi, olisin kyllä kuitenkin valmis lukemaan senkin :).

    VastaaPoista
  2. Nyt on voittajaolo! :D Minuakin mietitytti se säteily, mutta sitten ajattelin, että kyllähän Tsernobylinkin jälkeen eläimet ovat jo palailleet maisemiin. Aika nopeasti ne muutokset kirjan otuksissa ovat kyllä tapahtuneet - varsinkin ne jotkut lentävät jutut olivat sellaisia, joiden ei luulisi ihan muutamassa vuodessa kehittyvän... Mutta laitettakoon ne kirjailijan vapauksien piikkiin. ;)

    VastaaPoista
  3. Hei, täähän kuulostaa mielenkiintoiselta. Pistänkin lukulistalle :)

    VastaaPoista
  4. Hyvää uutta vuotta! Linkitin blogisi alkavaan kirjahyllyyni. Sopiihan?

    VastaaPoista
  5. Jossu, uskon, että voisit tykätä tästä sen tiedon perusteella, jonka olen arvannut kirjamaustasi. :D

    Marja-Leena, sopii tietysti. Hauska tavata muuten nimikaima. :)

    VastaaPoista
  6. Vaikeuksien kautta voittoon ;) Saatatpa olla oikeassa tuossa, että Metro 2033 ei sovi lyhyisiin lukupätkiin. Itse luin kirjan noin kolmessa isommassa jaksossa, ja pääsin tarinaan kyllä hyvin mukaan, joskin nimien tunnistamiseen piti käyttää aikaa.

    Kirjailija on käyttänyt kyllä reippaasti mielikuvitustaan evoluutio-osuuksissa. Siitä minulta miinuksia, mutta itse elämä metrossa oli uskottavasti ja hienosti kuvattu.

    VastaaPoista
  7. Raija, minua alkoi nyt mietityttää, että olisiko niitä maan päällä tapahtuvia kohtia tarvittu ollenkaan. Ehkä ei, sillä tietty salaperäisyys olisi voinut tehdä kirjan maailmasta aidomman oloisen.

    VastaaPoista
  8. Totta! Kirja olisi saattanut olla siten parempi ja uskottavampi ja miksei pelottavampikin. Tosin peli olisi kärsinyt siinä tapauksessa.

    VastaaPoista
  9. Vau, tehän sen keksitte: maanpäälliset palat olisi voinut vain deletoida :-) Totta. Mutta ehkä niille löytyy jatko-osassa jokin tärkeä tehtävä...

    VastaaPoista
  10. Mä en muuten aio ainakaan ihan heti lukea tuota jatko-osaa, sillä muistan vielä liian hyvin tämän kirjan alun hitauden. :D

    VastaaPoista
  11. Moikka! Jos pystyisit vastaamaan pariin kysymykseen kirjasta olisin todella kiitollinen!(: Ensinnäkin Mitä erikoista V.I Lenin opiskeli kirjassa? Ja kirjassa esiintyvä suuri mato, mikä se oli? (: Toivottavasti voisit vastata ja aika nopeasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa-a, en kyllä yhtään muista enää. Kyllä sun varmaan tarvii vaan lukea kirja. :D

      Poista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...