keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Kristina Carlson: Herra Darwinin puutarhuri

Kristina Carlsonin Herra Darwinin puutarhuri on ollut lukulistallani jo reilun vuoden. Kerran jopa varasin sen kirjastosta, mutta kun kirja sitten viimein saapui, en ehtinytkään sitä hakemaan. Nyt lukupiiri innostui ottamaan kirjan luettavakseen, joten minunkin piti vihdoin tarttua siihen. Luin kirjan itseasiassa jo viime vuoden puolella, mutta olin unohtanut kirjoittaa siitä arvion.

Kirja kertoo pienestä englantilaisesta kylästä, jossa asuu julkkis, herra Darwin itse. Darwinia ei kirjassa näy, vaan tärkeimmäksi hahmoksi nousee kirjan nimihenkilö, Thomas Davies, joka on Darwinin puutarhuri. Miestä sekä kylän muita asioita, uskontoa ja maailmaa yleensä ruotii kollektiivinen kyläläisten ääni, joka antaa vuoronperään puheenvuoron yksittäisille kyläläisille. 

Olin varautunut siihen, että kieli on erikoista, mutta silti kirjan alussa odotti järkytys. Mitä ihmettä tämä on? Apua, onpa outoa... Mutta alkujärkytyksen jälkeen kirjan rytmiin pääsikin aika hyvin mukaan. Teksti kulki joutuisasti ja soljuvasti kuin runous. Välimerkkien vähäisyys sai aikaan tietynlaisen hengästymisen ja kiireen tunnun.

Odotin kirjasta jotain enemmän, ehkä sitä, että siinä tapahtuisi jotakin. Herra Darwinin puutarhuri oli kuitenkin kuin pieni ohikiitävä hetki kylän elämästä, eikä siinä ollut suurta lopetusta. Kirjasta jäi ihan hyvä fiilis, mutta tuskinpa tulen sitä toiste lukemaan. Olen kuitenkin iloinen, että luin sen edes tämän yhden kerran, koska nytpä tiedän ainakin sen, että Suomessa on tämän lajin näin hyvin osaava kirjailija.

Jos Carlsonin kirjaa pitäisi kuvata jollakin yhdellä sanalla, se olisi pienuus. Kirja on täynnä tavallisia, pieniä ihmisiä, jotka tarpovat pienissä piireissään ja miettivät pieniä asioitaan. Lisäksi kirja oli todella lyhyt ja nopealukuinen. Joskus on kyllä hyvä lukea tällaisia pieniä kirjoja.

Lukunäyte sivulta 18:
      Me veimme Thomasille keittoa ja leipää ja lohtua kun Gwyneth kuoli kolme vuotta sitten, mutta Thomas oli iskenyt kirveellä vaimon vuoteen säpäleiksi ja poltti puuta ja vaatteita talon pihalla roviossa joka sylki kipinöitä ja kitkerää savua, lapsilla naamat noessa ja pikkupoika kohensi tulta karahkalla
      Kun ihminen pystyttää itselleen uusia epäjumalia kuten Tiede ja Evoluutio-oppi hän pilkkaa meidän Herraamme kaiken Luojaa ja siitä seuraa rangaistus
      siksi meidän täytyy varoittaa kanssaihmisiämme synnin karikoista ja valaista viisaitten neitsyitten öljytuikkuja kirkaammin

      kuin Eddystonen majakka

Carlson, Kristina: Herra Darwinin puutarhuri (Otava, 2009). Seven, 2010. Nidotun laitoksen ensimmäinen painos.

5 kommenttia:

  1. Vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta.Täytyy lukaista joskus kun kaipaan jotain nopealukuista :)

    VastaaPoista
  2. Hengästymistä ja kiireen tuntua tästä tosiaan joissakin kohdissa seurasi - välillä huomasin tekstin kulkevan päässäni sellaista päläpäläpälä-vauhtia, että teki mieli läpsäistä itseäni naamaan että tajuaisin hidastaa ja rauhoittua! :o

    VastaaPoista
  3. Satu, todella hyvin sanottu! Pieni läpsy olisi tullut varmaan tarpeeseen. :D

    Elise, kannattaa kokeilla! :)

    VastaaPoista
  4. Voi, tämänkin haluaisin lukea... Miksei aikaa voi ostaa mistään?

    VastaaPoista
  5. Ajanpuute on kyllä vakava ongelma. Onneksi välillä voi varastaa aikaa esimerkiksi odotellessa vuoroaan johonkin jonotettavaan asiaan. Pitää vaan muistaa kantaa laukussa aina jotain kirjaa. :D

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...