Diana Wynne Jones: Noidan veli – Chrestomancin maailmat 1

Huomasin jokin aika sitten, että Diana Wynne Jonesin Noidan veljestä, yhdestä lapsuuteni suosikkikirjasta on otettu uusi painos. Tällä kertaa käännetään koko Chrestomancin maailmat -kirjasarja – tai sarjan toinen osa on jo ehditty julkaistakin. Koko asia oli mennyt minulta kokonaan ohi, kuten jo yhdessä aikaisemmassa blogimerkinnässä kirjoitin. Syytän tästä kirjojen kansia, jotka olen epäselvän tekstin takia jättänyt huomiotta.

Noidan veljen päähenkilö on Kissa eli Eric, joka jää sisarensa Gwendolenin kanssa orvoksi, kun heidän vanhempansa kuolevat siipirataslaivan onnettomuudessa. Lapset ottaa hoitoonsa eräs noita, joka järjestää Gwendolenille noitaopetusta huomattuaan tämän suuret kyvyt. Ericillä puolestaan ei näytä olevan mitään erikoisia taitoja. Pian mahtava Chrestomanci kiinnostuu lapsista ja ottaa heidät luokseen asumaan. Muutos on vaikea Gwendolenille, joka alkaa kapinoida ja tehdä pieniä kiusoja Chrestomancin oudossa linnassa. Mutta pulaan joutuukin tietysti Eric.

Minua vähän jännitti tarttua tähän kirjaan, koska en missään tapauksessa halunnut pilata hyviä muistoja kirjasta. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt, vaan pääsin heti alkusivuilla mukaan Noidan veljen ihanaan, vähän vanhanaikaiseen tunnelmaan. Kirja on kirjoitettu vuonna 1977 ja suomennettu jo 1980, joten osa vanhanaikaisuudesta syntyy tietysti siitä. Mutta kirjassa on myös runsaasti sitä omaa, kirjan sisäistä viehätystä. Samaa vanhan hyvän maailman lumoa löytyy nykyfantasiasta esimerkiksi Harry Potter -kirjoista.

Tietysti lukukokemus oli nyt aivan erilainen kuin lapsena. Vanhaan tapaan pystyin hyvin nautiskelemaan kirjan tunnelmasta ja Chrestomancin linnan pienistä omituisuuksista. Vaikka tarina oli pääpiirteiltään tuttu, olin kuitenkin unohtanut monia asioita. Ja luulen, että tämä on sellainen kirja, jossa tuttuus ei haittaa. Toisaalta pystyin nyt näkemään kirjassa paljon uuttakin. Tällä kertaa minua esimerkiksi todella vaivasi, etteivät lapset menneet kertomaan huoliaan aikuisille. En muista olleeni asiasta lainkaan huolissani lapsena. Oli hauska huomata, että Noidan veli kesti vieläkin lukemista, ja että siitä löytyi jopa lisää tasoja.

Suuri kiitos WSOY:lle, että julkaisevat nyt koko Chrestomancin maailmat -sarjan. En tosiaan edes tiennyt, että Noidan veli onkin sarjan aloituskirja. Ja ihan loppuun vielä toive: Diana Wynne Jonesilla olisi myös muita kirjoja, jotka ansaitsisivat tulla julkaistuiksi uudelleen.

Lukunäyte sivulta 48:
Julia kuori leipäviipaleen hitaasti kasvoiltaan ja hapuili käteensä nenäliinan. Kissa luuli hänen pyyhkivän sillä kasvojaan. Mutta hän antoi marmeladimöykkyjen valua rauhassa pitkin pulleita poskiaan ja sitoi nenäliinan solmuun. Hän kiristi verkalleen solmua katsoen merkitsevästi Gwendoleniin. Kun Julia veti solmun tiukalle, höyryävä kaakaokannu ampaisi ilmaan. Se leijui hetken paikoillaan ja lensi sitten sivuttain aivan Gwendolenin pään päälle. Sitten se alkoi hiljalleen kallistua.

Jones, Diana Wynne: Noidan veli – Chrestomancin maailmat 1 (Charmed Life, 1977). Suomentanut Marikki Makkonen. Toinen painos. WSOY, 2010.