Elana Mady: Ella Auran tuomiopäiväkirja

Elana Madyn kirjoittama Ella Auran tuomiopäiväkirja kuulosti minusta niin kiinnostavalta, että otin sen luettavaksi heti, kun sen sain käsiini. Ella Aura on keijun ja tontun jälkeläinen, keitu, joka on ystävystynyt ihmislapsen kanssa. Tämä ei kuitenkaan ole ollut sattumaa, vaan keitulapsilla on tehtävä. Heidän pitää auttaa ihmislapsia kasvamaan turvassa ja pelastamaan lopulta maailman. Kirja aloittaa sarjan, jonka pituudesta tai jatkosta en löytänyt vielä tietoa mistään.

Kirjan alku ja kieli tuntuivat ensin oudoilta, mutta pääsin äkkiä kirjaan sisälle ja kohta jo nautiskelinkin siitä täysillä. En tiedä, uskaltaako tätä edes ääneen sanoa, mutta minusta Ella Auran tuomiopäiväkirjassa oli pitkälti samanlainen tunnelma kuin Harry Potter -kirjoissa, sellainen hauska ja lämminhenkinen. Kirjan hahmot ovat inhimillisiä ja sympaattisia tai sitten äärimmäisen tyhmiä ja kauheita. Mutta tyhmienkin tyyppien käytökselle löytyy syynsä, ja ainoa oikeasti paha hahmo on epämääräinen voima, joka odottaa maapallon tuhoa.

Kun Pottereista nyt alettiin puhua, niin on sanottava, että kirjan rakenne muistuttaa niitä aika paljon verran. Keskenkasvuiset keitut viedään opiskelemaan jännittävään kouluun, jonka opettajat ovat aikamoisia persoonia ja oppiaineet huimia. Oppilaiden joukosta löytyy niin ystäviä kuin ilkimyksiäkin ja joku pahis vaani taustalla. Ella Auran tuomiopäiväkirjan maailma on kuitenkin omaperäinen ja kekseliäs. Lisäksi se linkittyy voimakkaasti maapallon todelliseen tilanteeseen ja mahdollisiin uhkakuviin ilman, että ne kuitenkaan tuntuvat ahdistavilta.

Keitut oppivat koulussa keitutaitojen lisäksi myös maapallon pelastamiseen liittyviä asioita. Huomiota saavat niin ydinvoimalat kuin ilmaston lämpeneminen ja Itämeren tilakin. Nämä muutamat pätkät Ella Auran tuomiopäiväkirjassa saivat minut vähän empivälle tuulelle. Toisaalta on erinomainen idea, että lapset voivat lukea tärkeistä asioista kaunokirjasta sadun keinoin, mutta toisaalta kohdat olivat turhan osoittelevia ja saivat minut vähän etääntymään aiheesta. Olisin ehkä pitänyt niistä enemmän, jos niitä olisi vähän lyhennetty tai muokattu jotenkin. Nyt ne tuntuivat vähän päälle liimatulta luennoimisella (sitähän ne tietysti olivatkin, kun kerran oppitunneilla oltiin). Voi kuitenkin olla, että lapsilukija kokee asian eri tavalla.

Ella Auran tuomiopäiväkirjan teemat ovat ikuisia mutta aina yhtä tärkeitä. Kirjan viesti on lyhykäisyydessään ehkä se, että lapsia pitää rakastaa kovasti, suojella ja opettaa rakastamaan luontoa ja kaikkea elävää. Jokainen lapsi on tärkeä, sillä kaikilla on oma tehtävänsä tulevaisuudessa. Moni asia voi kuitenkin mennä pieleen. Kirjan lasten ongelmat ovatkin varsin todentuntuisia. Esimerkiksi erään tulevaisuuden toivon tie meinaa päättyä kesken kaiken äidin uuden miesystävän väkivaltaisuuden takia. Myös kiusaamista ja monia muita lasten elämään liittyviä asioita käsitellään rehellisesti ja silti sympaattisesti.

Kirja oli minusta valloittava ja hauska. Se leikittelee kielellä ja viljelee nokkeluuksia, jotka saivat minut hihittelemään välillä ääneen ja lukemaan parhaita kohtia ääneen avomiehelleni. Kirjaa olisi ehkä voinut vähän vielä tiivistää, ja sinne oli jäänyt jonkin verran kirjoitusvirheitäkin, mutta ne eivät kuitenkaan latistaneet kirjan mahtavaa tunnelmaa. Ella Auran tuomiopäiväkirja on sellainen kirja, jonka jokainen ympäristöstä huolta kantava aikuinen hommaa jälkikasvunsa luettavaksi. Ja kaiken lisäksi uskon, että lapset tulevat rakastamaan tätä kirjaa. Myös minusta tuntuu, että haluan palata kirjaan vielä uudestaan.

Lukunäyte sivulta 30–31:
Tonttu Solzhenitsyn oli tuskin koputtanut oveen, kun se jo riuhtaistiin auki. Tonttu horjahti taaksepäin, mutta pysyi kuin pysyikin pystyssä kapealla yläportaalla.
"Johan pomppasi! Jättäkää meidät jo rauhaan! Meidän Nikolai kieltää jyrkästi hypnotisoineensa niitä myyriä tanssimaan letkajenkkaa. Nikolai ei edes osaa letkajenkkaa – hän on ennemminkin räppimiehiä", tiuskaisi pieni pyöreäkasvoinen naistonttu Solzhenitsynille tomerasti armeijakomentajan äänellä.

Ella Auran tuomiopäiväkirja WSOY:n sivuilla ja Adlibriksessä.

Mady, Elena: Ella Auran tuomiopäiväkirja. 416 sivua. Kansi Ture Ekroos. WSOY, 2011.