maanantai 16. huhtikuuta 2012

Kuinka kauan kirja on uutuus?

Kirjoja ilmestyy joka kuukausi valtava määrä, ja jotkin niistä on luettava heti uutuuksina. Olen kuitenkin kiinnittänyt viime aikoina huomiota siihen, että uutuus ei merkitse samaa asiaa kaikille ihmisille. Siitä sain kimmokkeen miettiä omaa suhdettani uutuuksiin.

Olen huomannut, että käsitykseni uutuuksista on viime aikoina kaventunut. Nyt kun seuraan melko tarkasti, mitä ilmestyy ja milloin, kirjat menettävät uutuutensa mielessäni liiankin nopeasti. Huomaan pitäväni uutuuksina vain saman vuoden kirjoja. Tammikuussa ilmestynyt kirja on siis uutuus vielä loppuvuodesta, mutta loppuvuodesta ilmestynyt kirja on vanha jo alkuvuodesta.

Onneksi en ole kuitenkaan mitenkään tarkka sen suhteen luenko uutuuksia vai vanhempia kirjoja. Kirja ei huonone siitä, vaikka se pääsisi vähän vanhentumaan. Tosin välillä tulee huono omatunto, jos hyvää kirjaa joutuu roikottamaan liian kauan luettavien listalla.

Koska minua kiinnostaa, miten kauan kirjat ovat teidän mielestänne uutuuksia, laitoin tuonne ylös vasempaan palkkiin ihka ensimmäisen kysymyslaatikkoni. Käykää klikkaamassa omia ajatuksianne vastaavaa vaihtoehtoa ja kertokaa ihmeessä ajatuksianne uutuuksista myös kommenteissa. Eli kuinka kauan kirja on teidän mielestänne uutuus?

24 kommenttia:

  1. Kyllä mä lasken, että n. vuoden verran ilmestymisestä.
    Näin se usein kirjakaupoissakin menee.

    VastaaPoista
  2. Riippuu ihan kirjasta, eli esim. siitä kuinka kauan olen sen ilmestymistä odottanut. Joku toinen kirja saattaa olla minulle "uutuus" paljon kauemminkin, jos äkkään sen vasta myöhemmin.

    VastaaPoista
  3. Mä lasken kanssa uutuudeksi vielä vuoden verran ilmestymisestä, kun kalenterivuosittain ajattelu on epätasapainoisempaa ja puoli vuotta on niin lyhyt aika.

    VastaaPoista
  4. Olen saman vuoden kannalla.

    Olen noviisi kirjatilastoissa, mutta levytilastoja tutkinut enemmän. Esimerkiksi Anssi Kelan Nummela ja Eppu Normaalin Repullinen hittejä, ja myöskin Kaija Koon kuka keksi rakkauden suuri levymyynti perustuu pitkään myyntiaikaan. Luultavasti kirjoissakin jotkut kirjailijat myyvät paljon, seuraavasta otetaan iso painos, jos kirja on huono se unohdetaan. Toisaalta iso myynti tulee todennäköisemmin niin, että kiinnostus kasvaa pikku hiljaa, otetaan uusia painoksia...

    VastaaPoista
  5. Tämä onkin hauska asia pohdittavaksi. Nimittäin ennen kuin aloin pitää omaa kirjablogiani (v. 2009 alussa), katsoin muutaman vuodenkin takaiset kirjat uutuuksiksi. Nyt en ole ihan varma: luin hiljattain Peter Hoegin Norsunhoitajien lapset, joka on ilmestynyt suomeksi kevätkaudella 2011. En pitänyt kirjaa enää uutuutena, vaikka se uusi kirja periaatteessa onkin. Hmm. Ehkä nyt meneillään olevan kevätkauden lisäksi uutuuksia minulle edustavat viime syksyn kirjat, mutta kevään 2011 eivät ole enää uutuuksia. Raja on siis vajaassa vuodessa.

    VastaaPoista
  6. Samaa mieltä kuin Morre ja moni muu - uutuus on uutuus noin vuoden verran, mutta kieltämättä vuosiluvun vaihtuessa loppuvuoden kirjat vanhenevat vähän ekstraa :D.

    VastaaPoista
  7. Käytännössä kaikki vuoden 1984* jälkeen ilmestynyt jota en ole vielä ehtinyt lukea.

    * Opin lukemaan

    VastaaPoista
  8. Enpä ole asiaa miettinyt, koska sillä ei juurikaan ole merkitystä lukemisiini. En mieti kirjan ikää, vaan sen sisältöä. Suoraan sanottuna kauhistuttaa se, miten paljon uusia kirjoja koko ajan tulee markkinoille ja jo vuoden ikäiset kirjat ovat vanhoja. Kaikki kirjat ovat minulle lukijana uusia, kun niihin ensimmäistä kertaa tartun. Sillä onko kirja ilmestynyt 2 tai 3 tai jopa 20 vuotta sitten ei ole suurtakaan merkitystä.

    VastaaPoista
  9. Mä olen aika samoilla linjoilla Jaanan kanssa. Seuraan kyllä jossain määrin mitä kirjoja markkinoille ilmestyy, mutta en säntää niitä heti lainaamaan/ostamaan vaan luen jossain vaiheessa jos kohdalle osuu, jos luen. Nuorempana, kun luin enemmän sarjoja, vahtasin enemmän sarjojen uusien osien ilmestymistä, mutta en enää nykyään.

    VastaaPoista
  10. Jaanaa ja Marjaa osin komppaan, eli jos osuu itselle uusi tuttavuus käteen, ovat hänen kaikki teoksensa tavallaan uutuuksia itselle. Toisaalta sellaiset kirjailijat, joiden tuotantoa seuraa jo ajantasaisesti, ovat eri asemassa. Heidän tuotantonsa viimeksi ilmestynyt on aina se uutuus, siitä riippumatta, kuinka tiheästi kirjailija julkaisee. Harjukaupungin salakäytävät on vielä Jääskeläisen uutuus, ilm. 2010, kun taas Jokisen Hervantalainen on nyt uutuus, ilm. 12.4.2012. Aika suhteellista siis, mutta kyllä tuo Morren ja Jokken vuosikin on aika hyvä. Taidan äänestää sitä.

    VastaaPoista
  11. Kirsillä on hyvä pointti tuossa, mutta niin on Jaanalla, Liinalla ja Morrella/Jokellakin. Yritän kovasti lukea niin, että sanalla "uutuus" ei olisi järkevää merkitystä... Lähinnä se tulee kyllä mieleen viimeisimmän kirjailijalta ilmestyneen kirjan kohdalla, tai sitten sellaisten uunituoreiden kirjojen kohdalla, joihin olen innostunut muiden bloggauksista.

    Pahoin pelkään, että kaupan puolella uutuus on max. puoli vuotta. Nyyh.

    VastaaPoista
  12. Mulla tahtoo olla vaikeuksia hahmottaa ajan kulumista, joten tämä onkin mielenkiintoinen kysymys. Jossain määrin ajattelen kaikkia 2000-luvulla ilmestyneitä melko uusina, varsinkin jos en ole niitä vielä lukenut. Huomaan kyllä joskus suosittelevani 'aika uutta' kirjaa, jonka luin opiskeluaikoina - ja opinnot loppuivat 2002... :) Mutta kyllä kirja on uutuus ainakin vuoden, ehkä kaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän voisi todeta, että 80-luvulla opiskellessani nykykirjallisuuden kurssilla ei tainnut olla montaakaan 50-luvun jälkeen ilmestynyttä kirjaa :)

      Poista
  13. Vastasin että vuoden verran ilmestymisestä. Käytännössä kuitenkin luen sen ikäisiä kirjoja todella vähän. Merkkaan vain kiinnostavat uutuudet lukulistalle, luettavaksi "sitten joskus". Ja minkä tahansa ikäinen kirja voi tietysti olla itselleni uusi. Omaan lukemiseeni uutuusstatus ei siis sinänsä vaikuta, mutta sen verran markkinat ovat päässeet ajatuksiini hiipimään, että varsinaisen sanan "uutuus" liitän mielessäni vain niihin max. vuoden ikäisiin kirjoihin.

    VastaaPoista
  14. Edellisiin kommentteihin tuli mieleeni täydentää omaa vastaustani: itselleni uusi kirja on totta kai asia erikseen. Kirjauutuus on minulle viimeisen vuoden sisällä ilmestynyt kirja tai kirjailijan tuorein teos (olettaen, että kirjailija edelleen kirjoittaa...), mutta itselleni uusi kirja voi olla vaikka minkä ikäinen.

    T. Lumiompun Katja

    VastaaPoista
  15. Aika monitahoinen kysymys :) Vastasin vuoden verran ilmestymisestä. Silti ajattelen aika samalla tavalla monien aiemmin kommentoineiden kanssa, esimerkiksi Kirsin, Maijan ja Satun kommenttien kohdalla nyökyttelin kovasti :)

    VastaaPoista
  16. Pohdinkin uutuuskirjoja perjantain Kahvikattauksessani viime viikolla. Minulle uutuuskirja on viimeisen vuoden tai vähintään edellisvuoden kirja. Uutuudet tarkoittavat kevään ja syksyn uutuuksia, sinä vuonna ilmestyneitä kirjoja.

    Kirjailijan uusin teos voi olla useitakin vuosia vanha, riippuu kirjailijan julkaisutahdista. Oma uusi tuttavuus taas voi olla ja saakin olla iätön.

    Kieltämättä blogeissa on nyt meneillään vahva uutuusbuumi.

    VastaaPoista
  17. Hyvä kysymys, mutta vastauksia onkin vaikeampi miettiä!

    Usein tuntuu että "tuleepa tämäkin uutuus luettua" jos lukee 2-3 vuoden takaistakin kirjaa. Just ostin kirpparilta Harjunpää ja rautahuoneen. Sehän on vuoden 2010 kirja, minusta se edelleen "tuntui" uutuudelta.

    Huomaan kyllä itsessänikin, että kirjablogien määrän kasvettua ja "tiedotusverkoston" tehostuttua minäkin seuraan aiempaa enemmän "oikeita uutuuksia", eli kuluvan kevään tai syksyn julkaisuja. Vieläkään en kyllä mitenkään jahtaa kustantamojen uutuusluetteloita, vaan saatan lukea niitä jos silmiin osuu.

    Ehkäpä silti määrittelen, että minulle uutuus on kirja, josta löytyy kirjastosta hyväkuntoinen (rypistymätön, kellastumaton) painos, joka noudattaa ensipainoksen ulkoasua.

    Kyselyssäsi äänestin Kauemmin kuin vuoden -vaihtoehtoa, eli se vuosi ja rapiat lie tiukin rajaus jos sellainen pitää puristaa itsestään.

    Olen vuosikatsauksissani yrittänyt arvioida uutuuksien osuutta lukemistossani, mutta se ei ole ihan helppoa. Lisäksi huomaan, että usein syynä vanhan kirjan lukemiseen on esimerkiksi uusintapainos tai tv- tai elokuvasovitus, jolloin vanha kirja on myös eräänlainen "uutuus", jos kustantamo siihen panostaa.

    VastaaPoista
  18. Minun mielipiteeseeni vaikuttaa paljon se, että olen töissä kirjakaupassa, ja pakerran usein uutuuspöytien rakentamisen parissa. Näin ollen pidän uutuutena kirjaa, joka on ollut korkeintaan puoli vuotta markkinoilla. Jos unohdan työminäni, niin saatan pitää vuoden sisällä ilmestynyttä kirjaa vielä uutuutena. Toisaalta, niin kuin moni täällä onkin jo kommentoinut, uutuus voi olla itselle uusi vaikka se olisikin jo hieman vanhempi, jos ei ole aikaisemmin törmännyt kyseiseen kirjaan:D Ja niin kuin Salla sanoi, uusintapainostakin tulee pidettyä uutuutena. Nälkäpeli on minulle vanha juttu, ja luin ensimmäisen osan heti kun tajusin sen olemassa olon. Elokuvan myötä se on kuitenkin niin monelle ihan uusi juttu, joten olen alkanut itsekin pitämään sitä ikäänkuin uutuutena:D

    VastaaPoista
  19. Hmm, minäkin jotenkin miellän uutuudet noin vuoden vanhoiksi, tai jopa lyhyemmin: Syksyn kirjat ovat uutuuksia vain syksyn. Huomaan tämän ajattelun tarttuneen minuun silloin, kun ihmettelen, miksi Helsingin Sanomissa on arvostelu jostain "vanhasta" kirjasta: Kirja vaan tuntuu vanhalta, jos se on blogeissa jo käsitelty ihan läpi.

    VastaaPoista
  20. Mie äänestin, että uutuuskirja on vielä uutta uutukaista vuoden verran ilmestymisestään. Vaikka seuraankin kilpailuja, kirjastojen uutuuslistoja, kustantamoiden katalogeja jne. niin silti miellän kyllä kirjan edes vähän pidempään uutuudeksi. Mutta en kyllä enää tuon pidempään.

    VastaaPoista
  21. Kivaa, kun olette kommentoineet ja äänestäneet! Palaan vastailemaan paremmin vielä myöhemmin! Ja huomenna yöllä päättyy äänestys, jolloin saadaan viimeinen ja lopullinen totuus uutuuksista. ;)

    VastaaPoista
  22. Äänestys on nyt päättynyt ja on saatu virallinen, lopullinen ja muuttumaton vastaus uutuuskysymykseen. ;)

    99 ääntä annettiin, ja tulokset olivat seuraavanlaiset:
    Pari kuukautta (7 %)
    Yhden kauden, eli noin puoli vuotta (35 %)
    Ilmestymisvuoden ajan (11 %)
    Vuoden verran ilmestymisestä (34 %)
    Kauemmin kuin vuoden (12 %)

    Kiri käytiin yhden kauden ja yhden vuoden välillä, mutta lopussa puoli vuotta karautti yhden äänen turvin voittoon. Oma mielipiteeni jäi auttamattomaan 11 %:n vähemmistöön, enkä ihmettele, sillä se olikin ihan epälooginen. Yllättävää oli minusta se, että 7 % vastaajista oli sitä mieltä, että uutuus on uutuus vain pari kuukautta.

    Kommenteissa sen sijaan oli paljon mahtavia ajatuksia. Lämpenen erityisesti Liinan väitteelle, että kaikki lukemaan oppimisen jälkeen ilmestyneet kirjat ovat uutuuksia. :D

    Juttelin ystävän kanssa tästä uutuusasiasta ja tulin siihen päätelmään, että uutuus on vaihteleva asia. Itselle käy usein niin, että kun odottaa jotain kirjaa, sen uutuusaika tavallaan kuluu jo siinä odottelussa. Sellaisen kirjan luen muutenkin aina heti, kun on mahdollista.

    Blogit ovat onneksi myös joidenkin kirjojen kanssa venyttäneet uutuuskäsitystä. Ajattelen esimerkiksi edelleen, että Piiat on uutuus, vaikka sehän onkin jo 2010 vuoden uutuuksia. Ja tosiaalta esim Susan Fletcherin Meriharakat hyppäsi yhtäkkiä kuin uutuus moniin blogeihin viime vuonna, vaikka sen ilmestymisestä oli jo jonkin verran aikaa. Uutuuskäsite on siis aika venyvä.

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...