keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Charlaine Harris: Pahan veren valtakunta

Tuntuu kuin edellisestä Sookie-kirjasta olisi tosi paljon aikaa. Piti ihan täältä blogista tarkistaa, milloin se tulikaan luettua. No, kyllähän vajaa puoli vuottakin VOI tuntua pitkältä ajalta. Joka tapauksessa minun oli vähän vaikea päästä kärryille, mitä tässä nyt olikaan tapahtunut. Ja kielikin tuntui taas tökkiävän. Tosin se on ongelma, johon huomaan tarttuvani aina silloin, kun näissä kirjoissa on vuorossa vähän tylsempi tapaus.

Charlaine Harrisin Pahan veren valtakunta siirtää Sookien seikkailut jälleen uuteen kaupunkiin, Chicagoon, jonne kokoontuvat kaikki tärkeät vampyyrit kuninkaallisineen. Siellä järjestetään myös oikeudenkäyntejä, joista yhteen Sookie joutuu todistajaksi. Muutenkin naisen telepaattitaitoja tarvitaan avustamaan kireissä neuvotteluissa. Vampyyrien neuvotteluissa ei tosin aina selviä hengissä, ja taas Sookie joutuu setvimään vampyyrien sekavia suhteita.

Pahan veren valtakunta on jo seitsemäs suomennettu Sookie-kirja, ja täytyy kyllä sanoa, että kirjojen taso vaihtelee jonkin verran. Varsinkin kirjan alkupuoli ole melkoista tyhjäkäyntiä, mutta onneksi lopussa odotti hyvä annos toimintaa. Vampyyrien konferenssi nimittäin päättyi varsin räjähtävästi. Kirjan piti muuten alunperin ilmestyä nimellä Pahaa verta Chicagossa, mutta nimi muuttui matkan varrella.

Sookie oli ehkä vähän vaisu tässä Pahan veren valtakunnassa; kaipaan sitä kipakampaa versiota hänestä. Tosin eipä sitä kai kauheasti voi salamoida, jos on keskellä tuntemattomia vampyyreitä. Läsnä ei ollut myöskään muita bontempsläisiä tai edes Sookien uutta ystävää Ameliaa, joten lukija joutui tyytymään pääasiassa vampyyrihenkilöihin. Ja mikäs siinä, minä pidän tosi paljon esimerkiksi kirjojen kuningatar Sophie-Annesta, jonka tv-sarjaversio on vain kalpea kuvatus tästä naisesta.

Harrisin henkilöhahamot ovatkin minusta näiden kirjojen ehdoton suola ja sokeri. Toki juonetkin ovat usein vallan kutkuttavia ja jännittäviä, mutta kyllä minua aina eniten kiinnostavat nämä kummat tyypit. Vaikka monien mielestä ehkä astun nyt ihan liikaa rivistä ulos, olen silti sitä mieltä, että kirjojen mielenkiintosimpia henkilöitä ovat ihmiset ja kaksiluontoiset. Vaikka jotkut vampyyrit ovat toki aika ihania, ovat he kuitenkin aika yksipuolisia tyyppejä.

Seuraavat kaksi Sookie Stackhouse -romaania, Veren sitomat ja Suden veri, ilmestyvät loppuvuoden aikana. Ja luultavasti tässä loppuviikon aikana saatte lukea arvioni juuri ilmestyneestä sarjan kahdennestatoista ja tiettävästi toiseksi viimeisestä osasta, uunituoreesta Deadlocked-kirjasta.

Lue myös arvioni sarjan aiemmista suomennetuista osista: Veren voima, Verenjanoa Dallasissa,  Kylmäveristen klubi, Veren imussa, Verta sakeampaa ja Veren perintö

Lukunäyte sivulta 61:
Taputin Hoytia olalle. Elämä olisi ollut paljon helpompaa, jos olisin pystynyt rakastumaan Hoytiin ja tekemään hänestä loppuelämäkseen Jasonin lankomiehen, mutta Hoyt ja minä emme olleet koskaan tunteneet minkäänlaista vetoa toisiimme.
   Hoytin mielestä huokui tasainen surkeus. Hän oli vakuuttunut, että hänen elämänsä muuttuisi sinä iltana peruuttamattomasti. Hän odotti Jasonin parantavan tapansa, pysyttelevän kotona vaimonsa luona niin kuin kunnon aviomiehen kuului ja kääntävän selkänsä kaikille muille.
   Toivoin sydämessäni, että Hoytin odotukset toteutuisivat.

Pahan veren valtakunta Gummeruksen, Kirjaseurannan ja Adlibriksen sivuilla.

Harris, Charlaine: Pahan veren valtakunta (All Together Dead, 2007). Suomennos: Sari Kumpulainen, kansi: Jenni Noponen. Gummerus, 2012. ISBN: 9789512087181.

14 kommenttia:

  1. Ahaa! Hyvä kun selvitit tuota nimikysymystä. Olinkin ihan jo ihmeissäni, että mikäs kirja tämä on, kun odotin ihan eri nimistä nyt keväällä ilmestyväksi ;)

    VastaaPoista
  2. Iik! Onko Deadlocked jo ilmestynyt? Olen odottanut sitä viime syksystä kuin kuuta nousevaa :)

    Ihan totta, että Harrisin kirjojen taso vaihtelee, niin kuin pitkissä sarjoissa pakkaa käymään, Harry Potterit kyllä mielestäni selvänä poikkeuksena.

    Siltikin olen Sookie- sarjaan ihan koukussa :) Minä tykkäsin myös tästä Chicagon episodista, se oli mielestäni hyvin vauhdikas. Toisaalta olen ahminut koko sarjaa lähinnä Eric-Sookie -kuvion vuoksi, noloa vai mitä? ;)

    Olen samaa mieltä siitä, että juuri ihmiset ovat sarjassa parhaiten kuvattuja. On vampyyreissäkin kiinnostavia tapauksia, mutta Ericinkin vetovoima on aika kliseistä seksikäs antisankari -tyyliin. Kas kummaa, kun se meikäläiseen siitäkin huolimatta vetoaa, hih hih.

    Deadlockedkin on pakko tilata mahdollisimman pian, 11. osa jäi sen verran pahaan paikkaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vera, kokussa ollaan täälläkin! Vaikka pidän kyllä noista alkukielisistä selväsi enemmän, kun niistä tulee Sookien persoona paremmin esiin. Välillä silti näitä lukiessa menee sekaisin sekä suomennetut, uutuudet ja tv-sarjakin. :D

      Poista
  3. Nämä ovat hassuja kirjoja, nämä Sookiet... aina lukiessani tykkään älyttömästi, Sookien asenne ja huumori miellyttävät, ja miljöö, ja tapahtumia yleensä riittää. Mutta puolet luetusta haihtuu päästäni saman tien kun lopetan lukemisen. Välillä en ole varma mitä tapahtui tv-sarjassa ja mitä kirjoissa.

    Heh, Eric on kyllä noin 30% koko sarjan vetovoimasta... tai 40%... :D

    Deadlocked - auts, sen saisi varmaan kindle-versiona iPadiin. Mutta ei, nämä pitää hommata pokkareina että voi lainata tyttärellekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Booksy, Ericin vetovoima on mun osalta selvässä laskusuunnassa. Niiden suhde on ollut viime kirjoissa niin arkinen. :D Tykkäsin siitä tuhmeliini-Ericistä enemmän kun tuosta nykyisestä.

      Poista
  4. Yep, samaa mieltä Booksyn kanssa. Hyviä kirjoja, kun niitä lukee, mutta sitten ei millään muista myöhemmin oikein mitään. Minunkin piti tilata Kobolta Deadlocked eilen, mutta sitten jäin miettimään, että olenkohan itse asiassa lukenut sitä edellistä osaa... siispä odotan kesäkuuhun, kun näen siskon (ja sen kirjahyllyn) ja pääsen verestämään muistia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, samaa mieltä olen teidän kanssa. Onhan nämä vähän sellaista kertakäyttöhyödykettä. Tai olenhna mä toisaalta lukenut nämä myös suomeksi, joten ainakin kaksikäyttöistä. Ja ai niin, tv-sarjakin... Perun puheeni! ;)

      Poista
  5. Kirjablogeissa on hehkutettu tätä sarjaa niin kauheasti, että päätin sitten minäkin yrittää. Yritys tosin tyssäsi heti ensimmäisen kirjan alkumetreillä, ja syynä siihen oli juurikin tuo kielen tökkiminen, jonka sinäkin mainitsit. En vain millään kyennyt pääsemään yli siitä, miten kömpelöltä kaikki kuulosti. Lauseet tuntuivat ihan kompastelevan! Siihen jäi se kirja. Olisinkohan kaksi lukua onnistunut kahlaamaan.

    Törmäsin tosin vastikään kahteen sarjan osaan kirpparilla, alkukielisinä, ja ostin kun kerran halpoja olivat. Kiinnostaakin tietää, onko käännöksessä tosiaan kaikki vika, vai tökkiikö yhtä pahasti englanniksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oona, älä masennu! Kokeile niitä alkukielisiä, voit yllättyä positiivisesti. :D

      Poista
  6. Herranen aika, tämä seuraava osa onkin jo ilmestynyt! Täytyykin pistää pikimmiten varaukseen kirjastoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, toivottavasti et jäänyt kauhean pitkän jonon hännille! :D

      Poista
  7. Sehän on _pedon_ veri ei "suden veri" !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! En muista muuttuiko tuonkin kirjan nimi matkalla, kun siitä on jo aikaa. Usein nimet kuitenkin muuttuvat vielä ennen julkaisua. :)

      Poista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...