lauantai 23. huhtikuuta 2011

Charlaine Harris: Verenjanoa Dallasissa

Olen jatkanut Sookie Stackhouse -sarjan lukemista tiiviisti nyt pääsiäisvapaina. Olen vähän tällainen, että aivoni jäävät kiinni kirjasarjoihin, enkä voi siirtää seuraavien osien lukemista johonkin epämääräiseen tulevaisuuteen. Kirjat on luettava heti. Charlaine Harrisin Verenjanoa Dallasissa tuli siis lukuvuoroon heti sarjan ensimmäisen osan, Veren voiman, jälkeen.

Sookie joutuu tässä kirjassa yhä syvemmälle vampyyrien maailmaan. Nyt, kun hänen telepaattiset kykynsä ovat vampyyrien tiedossa, haluavat nämä Sookien apua ongelmiensa ratkomisessa. Sookie ei voi kieltäytyä auttamasta, sillä määräykset tulevat alueen johtajalta, Ericiltä, joka on Sookien poikaystävää korkeammalla vampyyrien hierarkiassa. Lisäksi Eric on vaarallisen kiinnostunut Sookiesta myös muilla tavoilla. Verenjanoa Dallasissa vie Sookien telepaattisiin tehtäviin Dallasiin, jossa hän joutuu tietysti pahaan pulaan – mutta saa myös apua odottamattomalta taholta.

Yllätyksekseni pidin tästä Verenjanoa Dallasissa -kirjasta enemmän kuin sarjan ensimmäisestä osasta. Kieli on selvästi napakampaa, eikä suomennoskaan käynyt ihmeemmin nyppimään. En muista yhtään, pidinkö myös alkukielisestä kirjasta enemmän kuin ensimmäisestä osasta, mutta toisaalta luin silloin kolme ensimmäistä kirjaa yhteisniteestä yhteen putkeen, joten en juurikaan eritellyt kirjoja toisistaan.

Verenjanoa Dallasissa esittelee lisää vampyyreitä sekä muita yliluonnollisia otuksia, kuten ihmissusia, muodonmuuttajia ja mainadin, joka kulkee ympäri maita vaatimassa uhreja. Koska vampyyri-Bill on minusta aivan ällö tyyppi, oli kiva lukea Ericin ja Sookien suhteen pienestä lämpenemisestä. Muutenkin kirjassa oli vähän enemmän Ericiä, mikä on tietysti vain iso plussa. Kirja on vauhdikas ja jännittävä, ja luin sen melkein yhdeltä istumalta huolimatta siitä, että tarina olikin minulle tuttu.

Lukunäyte sivulta 38:
"Oliko sinulla jotain asiaa minulle?" kysyin naiselta. Kun käännyin häneen päin, huomasin että hän oli tullut monta metriä lähemmäksi. Näin hänen kasvonsa nyt hieman selvemmin, eikä se ollut yhtään huojentavaa. Naisen suun ympärillä oli tahra, ja kun hän avasi suunsa ja puhui, näin tummaa myös hänen hampaissaan: tämä mystinen daami oli syönyt jonkin eläimen raakana. "Huomaan, että olet jo syönyt päivällistä", lipsautin hermostuksissani ja olisin voinut läimäyttää itseäni.

Lue myös arvosteluni sarjan ensimmäisestä osasta Veren voima.
Verenjanoa Dallasissa Gummeruksen sivuilla ja Adlibriksessä. Tulossa myös pokkarina.

Harris, Charlaine: Verenjanoa Dallasissa (Living Dead in Dallas, 2002). Suomentanut Johanna Vainikainen-Uusitalo. Gummerus, 2010.

3 kommenttia:

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...