lauantai 9. huhtikuuta 2011

Enid Blyton: Viisikko pulassa

Viime lukupiirissä kirjana oli Enid Blytonin elämäkerta ja siihen samaan yhteyteen sai vielä lukea jonkin Blytonin kirjoittaman kirjankin. Seikkailu-sarja on ollut suurin suosikkini Blytonin kirjoituksista, mutta toki Viisikkokin oli suuressa kulutuksessa lapsena. Se on myös unohtunut muististani Seikkailua tehokkaammin, sillä Seikkailu-kirjoja olen lukenut moneen kertaan vielä myöhemminkin. Siksi valitsinkin tällä kertaa luettavaksi Viisikko-kirjan.

Olisin halunnut lukea sen ihan ensimmäisen Viisikon, mutta kirjastossa ei ollut juurikaan valinnanvaraa, joten päädyin valitsemaan Viisikko pulassa -kirjan. Olin muuten siinä luulossa, että Viisikkoja olisi suurin piirtein 40–50 kappaletta, mutta eihän niitä olekaan kuin 21 kirjaa. Kirjastossa niitä oli silloin lapsena aina niin monta paikalla, että määrä tuntui loputtomalta.

Viisikko pulassa kertoo lasten pyöräretkestä, joka päättyy tietysti seikkailuun. Viisikko tapaa matkalla rikkaan ja hemmotellun Richard-pojan, joka lyöttäytyy heidän seuraansa. Pian viisikon Dickiä luullaan rikkaaksi Richardiksi ja hänet kidnapataan. Muut viisikon jäsenet seuraavat kidnappaajia syrjäiseen kartanoon, johon myös he jäävät vangiksi.

Luin kirjaa tarkoituksella hieman normaalia tarkempaan, sillä halusin selvittää kirjan asenteita. Varsinkin kirjan alussa niitä tuntui riittävän, sillä kiltti Anne-tyttö esimerkiksi kokkaa pojille aamupalaa, kun nämä käyvät uimassa ja tulevat sitten valmiiseen pöytään. Myös rikolliset ovat säännöstään ikävän näköisiä tyyppejä. Toisaalta kirjassa on myös paljon positiivisia asenteita. Viisikko pulassa kannustaa lapsia liikuntaan ja luonnon ihailuun sekä pitää rehellisyyttä ja reippautta tavoiteltavina ominaisuuksina.

Oli mukava lukea tällainen kirja pitkästä aikaa. Olen huomannut, että kirjailijoiden elämäkerroistakin saa enemmän irti, kun lukee myös jonkin niissä esillä olevan teoksen. Enid Blytonin elämäkerran lopussa esimerkiksi pohdittiin kirjojen sopivuutta lapsille, koska niissä voidaan nähdä nykyään vanhanaikaisina pidettyjä asenteita. Ainakin tämän Viisikko pulassa kirjan luettuani olen kuitenkin varma, että Viisikot ovat asenteistaan huolimatta hyviä ja helppolukuisia lastenkirjoja. Ja kyllä niissä syötiin ihan niin paljon kuin muistinkin.

Lukunäyte sivulta 19:
Sinä iltana heillä oli hauskaa. Puoli kuuden ajoissa he joivat teetä ja ostivat sitten illallis- ja aamiaistarvikkeita: tuoreita sämpylöitä, anjovispasteijaa, pahvirasiaan pakatun suuren pyöreän hedelmäkakun, appelsiineja, sitruunamehua, suuren salaatinkerän, muutamia kinkunviipaleita – valikoima oli todella runsas.

Enid Blytonin elämäkerrasta kirjoittamani arvio täällä ja Viisikko pulassa Tammen sivuilla.

Blyton, Enid: Viisikko pulassa (Five Get into Trouble, 1946). Suomentanut Heidi Järvenpää. Tammi, 2006.

6 kommenttia:

  1. Minunkin on ollut tarkoitus selvittää lähiaikoina Viisikon todelliset ruokatottumukset. Luin pienenä tyttönä setäni vanhoja Viisikkoja, joihin hän oli pienenä poikana alleviivannut kaikki ruokasanat. Ja niitähän riitti ja ruoka todellakin ylikorostui lukiessa:) Tykkäsin Viisikoista kovastikin, mutta ne ovat vuosien varrella unohtuneet mielestä aika lailla kokonaan.

    VastaaPoista
  2. Sonja, todella hyvä idea tuo ruokatottumusten tarkkailu. :D Ajattelin, että voisi olla myös hauskaa lukea kaikki Viisikot läpi, koska ne ovat unohtuneet minultakin. :)

    VastaaPoista
  3. Hei Marjis

    Vihdoinkin pääsen taas tänne kommentoimaan ja minun piti kommentoida jo Enid Blytonkin elämäkertaa, mutta sanotaan se tässä samalla. Minä luin sen parisen vuotta sitten (kirjoitin blogiinikin) ja pidin kyllä siitä. Minuun teki valtavan vaikutuksen hänen kirjoittamisensa helppous ja lahjakkuus ja miten paljon hän tuotti tekstiä, artikkeleita, kirjoja ym. Siis ihan uskomatonta ja kaikkia hänen tuotannostaan ei edes tiedetä, koska hänelle ei annettu alkuvaiheissa omaa kappaletta julkaisusta. Stoney kirjoitti tuon elämäkerran yhteistytössä Blytonin tyttären kanssa ja siinä on jotain sellaista kaunaa tytär-äiti-suhteessa en muista tarkalleen...?

    Samalla, kun luin elämäkertaa niin innostuin lukemaan Viisikkoja uudestaan ja luinko niitä perä perään neljä, kun jäin jotenkin koukkuun, mutta sitten lopetin. Onhan niissä sitä asenteellisuutta, mutta tavallaan ne ovat oman aikakauden kuvaajia. Nythän Viisikko-sarja aiotaan kääntää nykykielelle, nykyenglannille ja uudistaa sanoja ja ilmauksia. En tiedä sitten mitä tästä ajatella?

    VastaaPoista
  4. Sara, minustakin oli ihmeellista, että Blyton saattoi kaiken muun kirjoittamisensa ja kirjeenvaihdon yms. lisäksi kirjoitta lastenkirjan joka kuukausi. Hämmästyttävää.

    Onpa erikoinen ajatus Viisikoiden modernisoinnista! En myöskään tiedä, mitä siitä pitäisi ajatella. Osa kirjojen viehätystä on nimenomaan juuri siinä, että ne ovat vanhoja. Tuollaisen uudentamisen ongelma on siinä, että kirjat helposti putoavat sellaiseen ei-mihinkään-aikaan, kun ne eivät enää sijoitu menneisyyteen, mutta eivät myöskään toimi nykykirjojen tavoin.

    Mutta erittäin kiinnostava uutinen, kiitos siitä! Jos näin tulee tapahtumaan, on varmaan pakko lukea joku Viisikko hetii englanniksi ja katsoa, miten se toimii.

    VastaaPoista
  5. Minäkin olen lukenut kaikkia viisikko-kirjat,jotka kiehtoivat kovin Nyt alkoi askarruttaa että mitä rotua oli se heidän koiransa,joka oli aina mukana seikkailuissa??Muistaako joku?Oliko se joku terrieri,mutt mikä terrieri??Kyselee sisko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, en kyllä yhtään osaa sanoa, mikähän koira se olisi ollut. Muistan, että Blytonin elämäkerrassa kerrottiin kirjailijan koirasta, mutta olen unohtanut senkin rodun. Terrieri voisi olla minun arvaukseni, mutta sen tarkempaan en osaa sanoa. :D

      Poista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...