tiistai 26. huhtikuuta 2011

Danielle Trussoni: Enkelioppi

Luin jokin aikaa sitten jostain, että enkelit ovat fantasiakirjallisuuden seuraava suuri hitti. Nyt tämä väite on laskeutumassa, sillä enkeleistä kertovia kirjoja on sekä jo ilmestynyt että vielä ilmestymässä. Danielle Trussonin Enkelioppi julkaistiin alkukielellä vasta viime vuonna, mutta se ehti jo alkuvuodesta julkaisuun myös suomeksi.

Kirja kertoo Evangelinesta, joka on asunut suurimman osan elämästään luostarissa. Naisen elämä on täynnä rutiineja, jotka kuitenkin sekoavat, kun vanhoja kirjeitä etsivä Verlaine pyytää Evangelinen apua. Pian nainen huomaa, että on joutunut syvälle vaarallisiin enkelitutkimuksiin, joiden vuoksi hänen äitinsä murhattiin Evangelinen ollessa vasta lapsi. Koko Evangelinen suku on ollut enkelitutkijoita, ja nyt on vihdoin tullut aika paljastaa, mitä tutkijat piilottelevat.

Enkeliopissa on runsaasti kristillistä symboliikkaa ja myyttejä, jotka on kiedottu onnistuneesti ja saumattomasti enkelitutkijoiden teoriaan ja historiaan. Eniten tukea kirja hakee Raamatun enkeleistä ja siitä, miten Genesiksessä kerrotaan langenneiden enkelien ja ihmisten risteytyneen. Tästä sanotaan syntyneen maan päällä asuvat enkelien jälkeläiset, nefilit, joita vastaan enkelitutkijat ovat taistelleet iät kaiket.

Kirja on varsinaisen tiiliskiven kokoinen, ja vähän siirsinkin kirjan lukemista pituuden takia. Enkelioppi ei kuitenkaan ollut pitkästyttävä tai edes hidaslukuinen. Luinkin kirjan ihan muutaman päivän aikana, sillä juoni tempaisi mukaansa. Kirja on älykäs ja ihan huolella tehty. Tarinaa kerrotaan useista näkökulmista ja se sisältää myös erityylisiä tekstejä, kuten kirjeitä ja vanhoja käsikirjoituksia.

Pidin varsinkin Enkeliopin alkuasetelmasta, jossa kaikki aloitettiin puhtaalta pöydältä ilman ennakkoasenteita esimerkiksi siitä, kuka henkilöistä on hyvä ja kuka paha. Vierastan ajatusta siitä, että paha tulee jostain ihmisyyden ulkopuolelta, vaikka tässä kirjassa asetelmaa olikin vähän viilattu tekemällä langenneiden enkelien jälkeläisistä epäinhimillisiä, ahneita ja raakoja – siis jotain sellaista, mihin ihmiset todellisuudessa pystyvät ihan itsekin. Kirjassa on kuitenkin myös mielenkiintoinen ajatus siitä, että enkelien geenejä, eli siis pahuutta, voi olla jopa niissä kaikkein parhaimmissakin ihmisissä.

Enkelioppi on melko taitavasti kirjoitettu ja kiehtova romaani, joka ei ollut kuitenkaan niin jännittävä tai vauhdikas, mitä ennakkoon odotin. Kirjaa lukiessa tuli silti sellainen kutkuttava tunne, kun samalla halusin selvittää mysteerin enkä silti olisi halunnut, että kirja loppuu. Kirjassa on riittävästi omaperäisiä ajatuksia pitämään lukijan varpaillaan. Enkeleiden fysiologia sekä enkelimyytit ja -tarinat viehättivät minua erityisesti.

Lukunäyte sivulta 51:
Ensimmäiset sairauden merkit olivat ilmenneet kymmenen vuotta sitten, kun siipisulkien ruotien juureen ja ensimmäisiin höytyviin oli tullut hienonhienoa sienimäistä härmää, fosforinhohtoistqa vihreää hometta joka muistutti kuparin patinaa. Hän oli pitänyt sitä pelkkänä vaarattomana tulehduksena. Hän oli puhdistuttanut ja harjauttanut siipensä, tähdentäen että jokainen sulka oli suittava hoitavilla öljyillä, mutta vaiva ei ollut hellittänyt. Muutamassa kuukaudessa hänen siipienvälinsä oli kutistunut puoleen. Terveiden siipien kultainen säihke himmeni.

Enkelioppi Adlibriksessä ja Tammen sivuilla.

Trussoni, Danielle: Enkelioppi (Angelology, 2010). Suomentanut Sirkka Aulanko. Tammi, 2011.

8 kommenttia:

  1. Tämä kirja on kiinnostanut minuakin. Jotenkin oletin tämän olevan tavallaan Da Vinci -koodi tyyppinen kirja?

    VastaaPoista
  2. Jaa-a, en ole lukenut Da Vinciä, joten en osa sanoa. :D Mutta jossain tätä verrattiin siihen, mutta vielä enempi Ecoon. On tässä sellaista vanhojen salaisuuksian selvittelyä ja histroian kaivelua. :)

    VastaaPoista
  3. Sain tästä kai pari kuukautta sitten ennakkokappaleen (työn, en blogin kautta siis), ja tavoilleni uskollisesti jätin odottelemaan jotain otollista hetkeä. Tai no alusta vähän matkaa tuolloin luin, mutten heti innostunut, ja työnsin kirjan takaisin hyllyyn. Vaan ehkä nyt tämän arvion jälkeen vaivaudun lukemaan sen kuitenkin :) Ehkä kesällä viimeistään. Mutta en kyllä lupaa mitään :D

    VastaaPoista
  4. Miia, googlettelin nyt vähän ja lueskelin, mitä muut ovat kirjasta tykänneet. Näköjään mielipiteet jakaantuvat aika tavalla. Toiset tykkää ja toiset ei. Vaikka niinhän se aina menee. :D

    VastaaPoista
  5. Tämä oli ihan kiva lukukokemus, mutta ei mitenkään maailmaa räjäyttävä. Kevyttä ja viihdyttävää.

    Econ Ruusun nimeen en kyllä menisi vertaamaan tätä, koska Econ teos on kaikkea muuta kuin kevyttä kirjallisuutta. Siinä vilisee todellisia historiallisia henkilöitä, viitataan muihin kirjallisuuden merkkiteoksiin ja solahdetaan ties mihin filosofisiin pohdiskeluihin ja metodeihin.

    Jään kyllä odottelemaan jatkoa Enkeliopille...

    VastaaPoista
  6. Minna Kristiina, huomasin myös juuri, että tähän on tulossa jatko-osa. Vähän kyllä toivoin, että tarina olisi päättynyt tuollaiseen vähän kummalliseen loppuun.

    En tosiaan tiedä, miten paljon tämä muistuttaa Da Vinci -koodia, kun sen olen tarkoituksella jättänyt lukematta. Olen lukenut kuitenkin Econ Foucaultin heilurin, joten se riittää siltä saralta. :D Ja en minäkään tätä Ecoon vertaisi, mutta jossain arviossa niin oli tehty. :)

    VastaaPoista
  7. Hei Marjis

    Kirjoitin jokunen aika sitten tästä kirjasta blogiini ja pidin ja en pitänyt siitä. Mutta kyllä varmaan luen sen jatko-osan kuitenkin. Minua kiehtoi eniten se historiallisempi osuus enkelitutkijoiden työstä ja siitä lyyran etsimisestä.

    VastaaPoista
  8. Hei Sara! Pitääpä käydä katsomassa, mitä kirjoitit. Nyt muistinkin, että luit tämän jo jokin aikaa sitten, mutta en uskaltanut tulla lukemaan ajatuksiasi ennen kuin olin kirjan itse lukenut. :)

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...