sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

M. A. Jeskanen: Perkele – Myytillisiä tarinoita

Tässä blogissa ei ole vielä arvosteltu ainuttakaan sarjakuvaa. Asia hämmästytti itseänikin, vaikka sarjakuva onkin minulle aika vieras taiteen muoto. Ei siis auttanut kuin tarttua härkää sarvista – tai tässä tapauksessa itse perkelettä. En nimittäin voinut vastustaa kiusausta, kun huomasin tämän M. A. Jeskasen Perkele – Myytillisiä tarinoita -sarjakuvakirjan.

Perkele – Myytillisiä tarinoita sisältää kuusi sarjakuvanovellia, jotka sijoittuvat 1600-luvun Suomeen ja Ruotsiin. Tarjolla on siis taikauskoa ja myyttejä sekä kaikenlaisia koiruuksia aiheuttavia piruja ja tietysti noitia. Sarjakuvakirja on muuten lisäksi todella juhlallisen näköinen laitos.

Noitaoikeudenkäynneistä kertova Blåkulla-sarjakuva on ehkä suosikkini näistä Perkele-kirjan sarjakuvista. Se kertoo siitä, miten noitaoikeudenkäynneissä syyttely leviää ympäri kylää, kun kuka tahansa saattaa joutua syytteeseen vain yhden ihmisen todistuksen perusteella. Sarjakuvassa on hauskoja ja hirtehisiä yksityiskohtia paholaisen hovista ja noidiksi syytettyjen kokemuksista siellä.

Perkele – Myytillisiä tarinoita -sarjakuvissa on vahvaa kuvakieltä. Mustan ja valkoisen kontrastilla ja kekseliäillä kuvakulmilla on saatu aikaan vaihtelevaa ja eloisaa kerrontaa. Paikoitellen kuvat muistuttavat vanhoja karuja piirroksia, joissa pirut riivaavat ihmisparkoja. Esimerkkejä voi etsiä vaikka tuosta kannen kuvasta. Täytyy sanoa, että toimii todella hyvin.

Pidin tästä sarjakuvakirjasta todella paljon, sillä se yhdistää huumoria roisiin kuvakerrontaan. Kuvat toimivat, tarinat toimivat ja kieli on hauskaa. Lopputulos on hykerryttävä. Kokemukseni sarjakuvien lukemisesta ovat ehkä vajaat, mutta tämän sarjakuvakirjan jälkeen haluan ehdottomasti tutustua sarjakuviin enemmänkin.

M. A. Jeskasen sivuilta löytyy näytteitä kokoelman sarjakuvista.

Perkele – Myytillisiä tarinoita Adlibriksessä ja WSOY:n sivuilla.

Jeskanen, M. A.: Perkele – Myytillisiä tarinoita. WSOY, 2011.

5 kommenttia:

  1. Jäitkö sarjiskoukkuun? ;)

    Tuo on hyvä pointti, että kuvat muistuttavat piirustuksia, minustakin teos oli tosi väkevä ja toimiva.

    VastaaPoista
  2. Sarjikset ovat minullekin vähän etäisiä ja vieraita, enpä tiedä miksi.

    VastaaPoista
  3. Hanna, voi olla. :D Ainakin jo suunnittelin, minkä voisin seuraavaksi lukea. :D

    Tessa, tämä sarjiskokemus oli ainakin niin hyvä, että voin suositella sinuakin kokeilemaan niitä. :)

    VastaaPoista
  4. Oijoi, pitää minunkin lukea tämä pian loppuun! Sarjiskoukulle kannattaa antautua... :)

    VastaaPoista
  5. Salla, pian se on varmaan menoa. :D

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...