Risto Ihamuotila: 300 kasvia Suomen luonnossa

300 kasvia Suomen luonnossa kuuluu Suomen luonnossa -sarjaan, jossa on useita osia erilaisista luonnoneliöistä ja -ilmiöistä. Kirjan kirjoittaja, Risto Ihamuotila, on luontoharrastaja, jolle kasvit ovat pitkäaikainen kiinnostuksenkohde. Tämä kirja on siis kasviharrastajan kirjoittama, mikä tuo siihen hiukan erilaisen otteen verrattuna tyypillisimpien kasvikirjojen ammattimaiseen näkemykseen.

Kirja on jaettu osiin sen mukaan, millaisessa ympäristössä kasvit kasvavat. Näin luonnossa kulkija voi etsiä tuntemattomia kasveja helposti kasvupaikan mukaan. Silloin toki väärään kasvupaikkaan päätynyt kasvi voi jäädä löytymättä kirjasta. Eikä kirjassa tietenkään ole kaikkia kasveja, vaan siihen on koottu Etelä- ja Keski-Suomen yleisimpiä kasveja.

On mielenkiintoista huomata, miten helposti tunnistan tiettyjen kasvualueiden kasvit, esimerkiksi mänty- ja kuusimetsän lajit. Sen sijaan lehtojen ja niittyjen kasvien tunnistaminen onkin vaikeampaa. Asuinpaikka vaikuttaa näköjään hyvin paljonkin siihen, millaisia asioita luonnosta painaa mieleensä. Olen asunut ja liikkunut metsän laidoilla suuren osan lapsuuttani, joten niiden kasvitkin ovat jäänet mieleeni.

Jos kaipaa tarkkoja kasvikuvauksia ja tieteellistä otetta, ei tämä kirja ole silloin paras vaihtoehto. 300 kasvia Suomen luonnossa sopii satunnaiselle kasvibongarille ja sellaiselle luonnossa liikkujalle, joka ei ennestään tunne kasveja kovin tarkkaan. Sen lajikuvaukset ovat lyhyitä ja sisältävät satunnaista knoppitietoa kasveista. Toki kuvauksissa kerrotaan perustiedot kasveista, mutta lyhyesti ja ytimekkäästi. Tuossa alla olevassa lukunäytteessä on kukinta-aikaa lukuun ottamatta kaikki siankärsämöstä kerrotut tiedot.

Kasvien tunnistus kirjassa jää pitkälti kuvien varaan. Myös kuvat ovat Ihamuotilan omaa käsialaa, ja ainakin minun mielestäni ne ovat juuri sopivia tällaiseen kasvikirjaan. 300 kasvia Suomen luonnossa kulkee helposti mukana, sillä se ole liian suurikokoinen. Kirjaa on hauska myös selailla, ja sen avulla voi tunnistaa kasveja näinkin, kun maa on vielä osittain lumen peitossa. Usein moni kasvi on tuttu ulkonäöltään, mutta vieras nimeltään. Tällaisen helposti lähestyttävän kirjan kanssa onkin hauska opetella niiden ulkonäöltä tuttujenkin kasvien nimiä.

Lukunäyte sivulta 71:
Siankärsämö on yleinen keskikesän kukkija. Sen valkoiset kukkamykeröt ovat tiheässä huiskilossa. Joskus kukat voivat olla myös vaaleanpunaisia. Siankärsämön lehdet ovat erittäin liuskoittuneet, ja kasvin tieteellisen nimen jälkiosa millefolium tarkoittaakin tuhatlehtistä. Siankärsämöstä on aikoinaan puristettu öljyä, jota on käytetty mm. haavojen hoitoon. 

 300 kasvia Suomen luonnossa Adlibriksessa ja Otavan sivuilla.

Ihamuotila, Risto: 300 kasvia Suomen luonnossa. Otava, 2011.