Sara ja kultainen tie on L. M. Montgomeryn aiemmin suomentamaton jatko Sara, tarinatyttö -kirjalle. Se vie lukijan jälleen Prinssi Edwardin saarelle, jossa Tarinatyttö jatkaa kertomuksiaan saaren asukkaista, sukulaisista ja kenestä vain, josta saa hyvä tarinan aikaiseksi. Tässä kirjassa ääneen pääsevät myös muut edellisestä kirjasta tutut lapset, sillä he perustavat yhdessä sanomalehden, jossa julkaistaan jokaisen kirjoituksia.Sara ja kultainen tie on täynnä tarinoita lasten elämästä iloineen ja suruineen. Nyt lapset ovat jo aikuisuuden kynnyksellä, joten heidän huolensakin ovat hieman erilaisia kuin edellisessä kirjassa. Itsepintaiset kosijat kiusaavat ja turhamaisuuteenkin langetaan monta kertaa. Kirjassa tuntuu myös koko ajan kasvava lapsuuden lopun surumielinen tunnelma. Kirjan tunnelma liikkuu sujuvasti hassun ja haikean välillä.
Kertojan tässäkin Sara ja kultainen tie -kirjassa on aikuinen mies, joka kertoo lapsena sukulaistensa ja ystäviensä kanssa viettämästä ajasta. Montgomeryn huumorintaju kurkistaa välillä näkyviin tekstistä tarkkanäköisenä ja saa lukijan hymyilemään. Jotkin asiat eivät muutu edes sadassa vuodessa. Välillä kertoja innostuu taas moralisoimaan, mikä tuo tekstiin viehättävää vanhanaikaisuutta.
Minua hämmästytti vähän se, että teksti oli paikoitellen aika hankalaa. Toki tämä johtuu varmasti suurelta osin siitä, että alkuteoskin taitaa olla aika koukeroista ja kuvailevaa kieltä. Välilä kertoja nimittäin yltyy hyvinkin runolliseksi. Hankalat ja pitkät lauserakenteet tekivät lukemisesta paikoin aika töksähtelevää, sillä oli palattava lukemaan lauseita uudestaan, jotta ymmärsi, mistä niissä puhuttiin. Tuli välillä vähän sellainen vaikutelma, että kirja on kiireessä toimitettu, mutta onneksi näitä kohtia ei ollut montaa.
Olen hyvin iloinen siitä, että Minerva Kustannus on julkaissut tämänkin Montgomeryn aarteen nyt suomeksi. Oli kyllä aikakin, sillä Sara ja kultainen tie -kirjan kirjoittamisesta on kohta sata vuotta. Aikamoinen kulttuuriteko siis. Nyt taitaakin jo saada suomeksi lähes jokaisen Montgomeryn kirjan. Vai tietääkö joku, onko vielä kirjoja kääntämistä vailla?
Lukunäyte sivulta 16:
"Eräänä päivänä, yli sata vuotta sitten, Ursula Townley odotti Kenneth MacNairia suuressa pyökkimetsässä, jossa ruskeita pähkinöitä putoili pensaista ja lokakuun tuuli sai lehdet tanssimaan maassa pikkuisten leprekaunien tavoin."
"Mitä ovat leprekaunit?" tiedusteli Peter unohtaessaan että Tarinatyttö ei pitänyt keskeytyksistä.
"Hys", kuiskasi Cecily. "Varmaan vain yksi Ujon miehen runollisia yksityiskohtia."
Sara ja kultainen tie Adlibriksessä ja Minerva Kustannuksen sivuilla.
Montgomery, Lucy Maud: Sara ja kultainen tie (The Golden Road, 1913). Suomentanut Sisko Ylimartimo. Minerva Kustannus, 2011.
Hei Marjis
VastaaPoistaSamanlaiset fiilikset minullakin on kirjasta kuin sinulla ja se voimakas kaipuu ja surumielisyys oli niin voimakkaasti läsnä koko ajan. Huomasin myös tuon kielen, että se oli paikoitellen hankalaa ja ehkä joissain kohdissa oli muutama kirjoitusvirhekin. Kiirettä varmaan on pitänyt, mutta hienon työn Sisko Ylimartimo on tehnyt kääntäessään näitä Montgomeryn kirjoja ja omassa blogijutussani toivoinkin hänelle tunnustusta tästä työstään!
Hei!
VastaaPoistaKunpa saisin tämän pian kirjastosta! Kysymykseesi muuten, kaikkia ei olla suomennettu vieläkään. Sallan lukukirjablogista löytyy enemmän tietoa, mutta ainakin senniminen kuin Tangled Web on suomentamatta. Sitten ovat asia erikseen Jane Victoria ja Jane Victoria palaa kotiin, jotka joku kustantamo julkaisi kehnoina suomennoksina aikoinaan, kuten tämän Sara, Tarinatytönkin. Toivottavasti kaikki suomennettaisiin (uudelleen)!
PS: Järkytyin jokunen aika sitten kirjastossa; Vanhan kartanon Pat oli laitettu hömppähyllyyn!:D
Kiva kun kirjoitit tästä! Minulla on Sara ja kultainen tie kirjahyllyssä, en ole vielä lukenut, osittain siksi, että luin kirjan muutama vuosi sitten alkukielellä.
VastaaPoistaMontgomerylta on suomentamatta ainakin pienoisromaani Kilmeny of the Orchard (joka ei ole varsinainen nuortenkirja vaan romanttinen tarina Sinisen linnan tyyliin, ei kuitenkaan yhtä hyvä), sekä Tangled Web, josta Salla on muistaakseni kirjoittanut lukupäiväkirjaansa. Niin ja Chronichals of Avonlea jatko-osineen, jossa tarinoidaan Avonlean asukkaista, joista jotkut ovat tuttuja muista kirjoista. Kadanassa on lisäksi ilmestynyt lukuisia, alunperin lehdissä julkaistuista tarinoista koottuja kirjoja, joita tuskin suomennetaan, mutta joita ainakin joskus myytiin Akateemisessa.
Tuli vähän päällekkäisyyksiä Ankin kanssa, kun aloin kirjoittamaan vastausta aiemmin ja vasta nyt sain loppuu. Pitäisi lukea tuo Jane of Lantern Hill englanniksi, että osaisi arvioida käännöstä. Nuorena tyttönä lukiessa vain hurmaannuin tarinasta :).
VastaaPoistaTäällä mainittujen lisäksi joitakin puuttuvia vielä on. Amazonista löytyy todella runsaasti Montgomeryn toimitetuja novellikokoelmia. Niitä riittää, sillä Montgomery julkaisi kertomuksia lehdissä. Yksiin kansiin toimitetut novellikokoelmat ovat suht tuoretta tavaraa (1990-luvulta muistaakseni). Joten Amazoniin vertaamalla ainakin näkee helposti, mitä suomennoksia vielä puuttuu.
VastaaPoistaHeh, päällekkäisyyksiä tuli minullekin, Pienen mökin emäntä jo kertoi novellikokoelmista. :)
VastaaPoistaKiitos runsaista (ja päällekkäisitä :D)kommenteistanne! :)
VastaaPoistaSara, kävinkin lukemassa sun ajatuksesi kirjasta nyt, kun sain itsekin tämän luettua. :)
Anki, kauheaa, Pat hömppähyllyssä! :O
Pienen mökin emäntä, toivottavasti luet kirjan pian, sillä haluaisin tietää, miltä kirja vaikuttaa käännettynä. :)
Salla, ajattelinkin, että noita novellikkoelmia varmasti on paljon, koska käsittääksein MOntgomery oli tosiaan aika tuottelias kirjoittaja. :)
Olisi muuten todella ihanaa, jos noita Avonlea-kirjoja käännettäisiin. Pidän siitä Tie Avonleaan -sarjastakin. :) Ja jos noiden Jane Victoria -kirjojen oikeudet ovat jo vanhentuneet, ehkä Ylimartimo voisi käydä niidenkin kimppun. Ihan vinkkinä vaan. :D