Tähän loppuvuoteen on mahtunut niin paljon kaikenlaista, gradun tekoa ja opiskelua, pitkiä työpäiviä ja tonttutouhuja, että lukeminen on jäänyt vähän hunningolle. Onneksi olen sentään ehtinyt lukea edes jotain, kuten tämän uusimman Charlaine Harrisin Sookie-kirjan Veren perintö. Minulla on myös haaveena, että jouluna ehtisin lukea paljon, vaikka tiedän jo valmiiksi, etten kuitenkaan ehdi. Mutta haaveilla saa aina.Veren perintö on siitä vähän erikoinen kirja, että sen tapahtumat nojaavat osittain Harrisin kirjoittamaan novelliin. Sen tapahtumat ovat puolestaan ajallisesti tämän ja edellisen Sookie-kirjan välissä, joten lukija joutuu kestämään muutamia aukkoja. Luin tämän kirjan englanniksi ennen novellia ja muistan olleeni vähän häkellyksissä siitä, missä oltiin menossa. Jos haluaa pysyä täysin kärryillä, voi novellin lukea A Touch of Dead -kokoelmasta. Niihin tapahtumiin viitataan kuitenkin vain muutaman kerran, joten novellin lukeminen ei ole pakollista.
Tuossa kyseisessä novellissa Sookien serkku, vampyyriksi muutettu Hadley on tapettu nyt toisen kerran, eli lopullisesti. Veren perinnössä Sookie lähteekin New Orleansiin selvittelemään Hadleyn hänelle jättämää perintöä. Samalla hän joutuu mukaan vampyyrikuninkaallisten hovin juonitteluihin. Miesasiatkin ovat tietysti pinnalla, kun Sookie tapailee viime kirjasta tuttua Quinniä. Myös Bill ja Eric roikkuvat taustalla.
Veren perinnössä on paljon asioita joista pidän. New Orleansin vampyyrit ovat cooleja, samoin Quinn ja muutamat muut kirjan uudet hahmot. Pidän todella paljon siitä Billiin liittyvästä paljastuksesta, jonka True Bloodin katsojat jo valitettavasti tietävät. Erityisesti pidän kuitenkin Ameliesta, Hadleyn entisestä vuokraemännästä, josta tulee Sookien ystävä. Niitä ei ole liikaa, joten nopeaälyinen noitanainen on oikein hyvä lisä kirjojen henkilökaartiin.
Sarjan edellinen kirja, Verta sakeampaa, on minusta ehkä tähänastisten kirjojen heikoin lenkki, mutta tämä uusin kirja on todella mainio. Pieni maisemanvaihdos teki kirjalle hyvää, samoin uusien henkilöiden esittely. Veren perinnössä paljastetaan muuten myös Sookien sukujuurten salaisuutta, jonka senkin True Bloodin katsojat jo ainakin osittain tietävät. Tv-sarja on onnistunut ammentamaan mehukkaimmat jutut sarjaan jo ennakolta.
Seuraava Sookie Stackhouse -romaani, Pahaa verta Chicagossa, ilmestyy huhtikuussa. Lue myös arvioni sarjan aiemmista suomennetuista osista: Veren voima, Verenjanoa Dallasissa, Kylmäveristen klubi, Veren imussa ja Verta sakeampaa.
Veren perintö Gummeruksen sivuilla ja Adlibriksessä.
Lukunäyte sivulta 57:
Istuin jonkin aikaa keittiössä aivoni yhä valmiustilassa, mutta sitten pakotin itseni noudattamaan tavallisia rutiinejani. Sydämeni syke oli palautunut normaaliksi, kun harjasin hampaani, ja kun kömmin sänkyyn, olin melkein saanut uskoteltua itselleni, ettei pihapiirin hiljaisessa pimeydessä ollut mitään tapahtunutkaan. Pidän kuitenkin huolen siitä, että olen rehellinen itselleni. Tiesin, että metsässä oli liikkunut jokin olento – ja se oli ollut isompi ja pelottavampi kuin pesukarhu.
Harris, Charlaine: Veren perintö (Definitely Dead, 2007). Suomennos: Sari Kumpulainen, kansi: Jenni Noponen. Gummerus, 2011.
Muistan kun luin tämän englanniksi ja ihmettelin todella kovasti sitä, miten Sookie oli sopinut, että Bill lähtee hänen mukaansa hoitamaan jäämiston hoidon. Vai oliko se edes näin.. kuitenkin jotain tällaista ja mistään en oikeasti saanut kiinni, että koska sellainen lupaus on tehty : P
VastaaPoistaJuuri tuollaiset kohdat muakin ihmetytti silloin ekalla lukukerralla. :D Nyt ne ei haitannu yhtään, ja ehkä siksikin tykkäsin tästä niin paljon. :)
VastaaPoistaEhdin jo huolestua, että etkö ole huomannut tätä lainkaan :D
VastaaPoistaTämä onkin minulla vuorossa seuraavaksi. Haastekirjojakin olisi, mutta juuri nyt kaipaan jotain tuttua ja turvallista <3
Morre, olisi kyllä ollut aika kauheaa, joskin erittäin epätodennäköistä. :D
VastaaPoista