sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Jari Koponen ja Vesa Sisättö (toim.): Aivopeili – Autonomian ajan tieteiskirjallisuutta

Minulle tietokirjoista kaikkein parhaita lukukokemuksia ovat sellaiset kirjat, joiden aiheesta en ole ikinä kuullutkaan, mutta jotka luettuani en voi kuin ihmetellä, miten olen ylipäätään voinut olla tietämättä aiheesta mitään. Sitä on jopa vähän vihainen, kun kukaan ei ole kertonut asiasta aikaisemmin.

Pitkästä aikaa törmäsin nyt tällaiseen kirjaan, joka kiilasi kaikkien muiden kirjojen ohi ja sai minut vallan innostumaan aiheestaan. Kirja on Jari Koposen ja Vesa Sisätön Aivopeili – Autonomian ajan tieteiskirjallisuutta. Se esittelee Suomen varhaisinta tieteiskirjallisuutta sekä kirjallisuushistoriana että novelliantologiana. Ääneen pääsevät sellaisetkin tutut nimet kuin Fredrika Runeberg ja Zachris Topelius.

Kirja jakaantuu kolmeen osaan. Ensin Aivopeilissä on katsaus Suomen kirjallisuuden historiaan autonomian ajalla ja tieteiskirjallisuuden kehittymiseen. Sen jälkeen kirjassa on kotimaisia tieteisnovelleja ja viimeisessä osassa on suomalaisissa lehdissä tuon aikaan esiintyneitä käännösnovelleja. Novellitekstejä on muutettu hieman nykyaikaiseen muotoon. Kielitieteilijä minussa halusi ensin pullikoida tätä nykyaikaistamista vastaan, mutta kun huomasin, miten helppo tekstejä oli lukea, hyväksyin ne saman tien eräänlaisina käännöksinä. Jos joku haluaa lukea kirjat alkuperäisessä muodossaan, ne löytyvät varmasti arkistoista.

Aivopeili paneutuu varsinkin lehdissä ilmestyneisiin kertomuksiin, joiden tutkiminen mikrofilmeiltä on aiemmin ollut vaivalloista. Nykytutkimusta on auttanut Kansalliskirjaston arkistojen digitoimisprojekti, jonka ansiosta vanhoja lehtiä voi tutkia digitaalisessa muodossa. Projekti on edelleen käynnissä, ja siihen voi osallistua kuka tahansa pelaamalla Myyräpeliä, jonne löytyy muuten myös linkki tuosta blogini sivupalkista. Lehdistä voikin löytyä vielä vaikka millaisia aarteita kirjallisuudentutkijoille. Kaikki tämän jutun lukeneet voivatkin käydä jättämässä pienen työpanoksensa digitalkoisiin.

Selkeä ja helppolukuinen Aivopeili sopii kenen tahansa tieteiskirjallisuudesta kiinnostuneen luettavaksi, vaikka sille löytyy varmasti käyttöä myös kirjallisuuden opetuksessa. Myös Suomen kirjallisuuden historiasta ja kehityksestä kiinnostuneet varmasti pitävät siitä. Se antaa myös näkökulmaa siihen, millainen ilmapiiri Suomessa oli autonomian ajalla.

Kieliasultaan Aivopeilin novellit saattavat olla nykylukijan mielestä aika hellyttäviä. Aiheiltaan tekstit ovat kuitenkin edelleen teräviä ja ajankohtaisia puheenvuoroja, jotka voisivat ilmestyä myös tänä päivänä. Tärkeitä aiheita ovat esimerkiksi vapaus, naisten asema ja ihanteelliset yhteiskunnat.

En tiedä, miksi olen niin yllättynyt siitä, että Suomessa on julkaistu tämän kaltaista kirjallisuutta jo noin varhain. Joka tapauksessa olen erittäin iloinen, että tämä tiedollinen puutteeni tuli korjattua. Kirja on todellinen aarre, ja se kannattaa lukea jo ihan sivistyksen vuoksi. Olisipa muuten mahtava kulttuuriteko, jos tämän kaltainen kirja saataisi myös suomalaisesta varhaisesta fantasiasta. Kai sellaistakin löytyy?

Lukunäyte sivuilta 156–157 (Fredrika Runeberg):
Nuori vaimo kumartui miehensä puoleen sanomaan "Ystäväiseni, älä missään nimessä rupea opiskelemaan: minä en millään voi pitää sinusta enää, jos ryhdyt mielettömäksi 'housuoppineeksi', se on surkeinta mitä tiedän. Kun vaimoparka on käyttänyt koko päivän ja usein yönkin taloustöistä ja palveluskunnasta ja joskus vielä sairaista ja malttamattomista lapsista huolehtimiseen ja kun hän on väsynyt raskaissa ja vaikeissa puuhissaan, joissa masentuu niin mieli kuin tunteetkin, häntä huojentaa ajatus, että mies palaa kotiin iloisena ja auliina ja he voivat viettää pienen hetken yhdessä. Jos mies sitten tuleekin kotiin happamana ja jurottavana ja liikaa lukeneena ja tuhlaamatta aikaansa sen enempää vaimolle kuin lapsillekaan vain vetäytyy kynän tai kirjan seuraan, niin missä silloin on kodin rauha ja ilo?

Aivopeili Avaimen sivuilla ja Adlibriksessä.

Koponen, Jari ja Sisättö, Vesa (toim.): Aivopeili – Autonomian ajan tieteiskirjallisuutta. 350 sivua. Kansi: Jussi Jääskeläinen. Avain, 2011.

9 kommenttia:

  1. Kuulostaa aika eksoottiselta. :D Oli mullakin näköjään aukko sivistyksessä. Pitää merkata tämä lukulistalle.

    VastaaPoista
  2. Eksoottinen on hyvin sanottu :-) Pitää laittaa ainakin harkintaan!

    VastaaPoista
  3. Velma, eksoottista tosiaan! :D Onneksi en ole ainoa sivistymätön. :D

    Booksy, ei mihinkään harkintaan vaan ota ihmeessä ihan oikeasti lukulistalle! Tämä oli nimittäin oikeasti tosi, tosi kiinnostava!

    VastaaPoista
  4. Oi, tämähän kuulostaa hienolta. Tekstisi oli mennyt minulta onnellisesti ohi kun olin juuri sen julkaisun aikaan lomalla. Olen nyt kirjastokiellossa, mutta pistän tämän vakavasti korvan taakse. :)

    VastaaPoista
  5. Linnea, ei ei ei, kirjastokielto on huono asia, koska kirjastojen määrärahat riippuu siiitä, paljonko niistä lainataan kirjoja! ;) Nyt äkkiä kirjastoon lainaamaan tämä kirja. :D

    VastaaPoista
  6. Aivopeili on todella hieno kirja, vaikka kaikki tekstit eivät olekaan enää oikein lukukelpoisia. :) Toiveesi vanhasta fantasiasta on - osittain - kuultu: kohtapuoliin ilmestyy toimittamani kirja Hallusinatsioneja, johon olen koonnut vanhaa kotimaista kauhua, mm. Aleksis Kiveltä, Kyösti Wilkunalta, Uno Osmiolta, L. Onervalta ja muutamalta muulta. Uskoisin kirjan kiinnostavan sinua. Mitä varsinaiseen fantasia-antologiaan tulee, niin uskoisin sellaisenkin olevan mahdollinen.

    VastaaPoista
  7. Juri, kitos vinkistä! Olenkin huomannut kirjan tuolla Risingshadown tietokannassa, joten kyllä se varmaan pitää katsastaa! Ja olisi todella mahtavaa saada ihan fantasia-antologiakin, sillä se on kuitenkin alue, josta olen eniten innoissani. :)

    VastaaPoista
  8. Hahmottelin hiukan kotimaisen fantasian varhaishistoriaa tällaisessa tekstissä, jossa on paljon puutteita ja varmaan väärinymmärryksiäkin ja liian laveata terminkäyttöä:

    http://jurinummelin.blogspot.com/2010/11/fantasia-suomalaisessa-kirjallisuudessa.html

    Luulisin että mukaan pitäisi ottaa paljon satuja, mikä joidenkin mielestä varmasti heikentäisi kirjan aikuiskiinnostavuutta, mutta vielä 50-luvulla Suomessa tehtiin paljon hyvin fantasiahenkisiä satuja. Tuosta tekstistäni puuttuvat todella oudoksuttavasti Raul Roine ja Rudolf Koivu, mutta ehkä ongelman voi paikata joskus, jos tämä ilmestyy jossain virallisemmassa yhteydessä. Paljon on myös tehty poikakirjoja, jotka sijoittuvat Suomen muinaisuuteen, mutta niissä ei yleensä, syystä tai toisesta, ole fantastista ainesta, vaan ne ovat enemmänkin jonkin sortin realismia (mikä on tietysti väärä sana tässä yhteydessä).

    Asiaa sivuaa myös Savukeitaalle tekemäni pieni kooste Vuoripeikot, jossa on nimenomaan vanhoja satuja. Nyt huomaankin itse asiassa, että minulle on käynyt pieni kämmi - sanon tuossa yllä, että olisin Hallusinatsioneihin ottanut L. Onervan tekstejä, se teksti on kuitenkin nimenomaan Vuoripeikoissa. En tiedä, mitä oikein olen ajatellut. Onervalla on hieno satukirja Uponnut maailma, jota ei ole koskaan julkaistu uudestaan, syistä joita en tiedä, mutta se kuuluisi myös fantasia-antologiaan, ainakin nimitarinansa osalta. Mutta siitä on tosiaan yksi tarina Vuoripeikoissa.

    VastaaPoista
  9. Juri, kiitos tosi paljon tuosta linkistä. Kävin vähän jo sitä lukemassa, mutta aion paneutua siihen vielä vähän paremmalla ajalla. :) Mun mielestä ehdottomasti pitäisi ottaa myös satuja mukaan jonkin verran. Ei ainakaan mun kiinnostusta himmentäisi ollenkaan. Ja Vuoripeikot sujahti lukulistalle!

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...