sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Joululahjavinkkejä: lukemista kirjojen ystäville

Kävin tänään pikaisesti postissa ja lähimarketissa, jonka kirjaosastolla näytti olevan aikamoinen kuhina. Ja hyvä niin, kirjathan ovat parhaita lahjoja. Itsekin poimin mukaani muutaman kirjan vielä joulua varten, vaikka suurin osa lahjoista onkin jo hankittu nettikaupoista. Lastenkirjoja on kuitenkin netin kautta niin vaikea ostaa, kun pitää päästä oikeasti katsomaan niiden sisälle.

Jos lahjavinkkejä vielä uupuu, löytyy tästä pari kirjavinkkiä kirjojen ystäville. Lukutoukille on joskus vaikea ostaa kirjoja, jos ei ole ihan varma lahjansaajan kirjamausta. Kirjoista kertovat tietokirjat ovat yksi idea, jolla onnistuu ehkä tämän välttämään. Niitä on aina hauska omistaa, ja ne voi myös lukea monta kertaa.

Jacques Bonnet: Kirjaston henget
Tämä on sympaattinen pieni kirja täynnä lukemisen riemua ja kirjojen omistamisen onnea. Jacques Bonnetin Kirjaston henget sisältää valtavan määrän hauskaa kirjoihin liittyvää pohdintaa esimerkiksi kirjastoista, lukemisesta ja ylipäätään kirjoista. Kirjaston henget saa lukijansa, kirjojen ystävän, hyvälle tuulelle. Hän huomaa, ettei ole kirjarakkautensa kanssa yksin.

Kirjaston henget lohduttaa sitä, joka tuskailee lukemattomien kirjojen määrää omassa kirjahyllyssä. Joskus kirjojen lukemiseen voi mennä vuosiakin, sillä se riippuu niin monesta asiasta. Kirjojen keräilijä löytää kirjasta myös itsensä, oli sitten haalija, keräilijä tai kiihkeä lukija. Siinä pohditaan myös kirjaston järjestystä. Se on aihe, josta riittää puhuttavaa aina kirjojen ystävien kokoontuessa.

Bonnet, Jacques: Kirjaston henget (Des bibliothéques pleines de fantômes, 2008). 157 sivua. Suomennos: Jyrki Kiiskinen, kansi: Markko Taina. Tammi, 2011. Tammen sivuilla ja Adlibriksessä.

Matti Suurpää: Parnasso 1951–2011 – Kirjallisuuslehden kuusi vuosikymmentä
Edellistä kirjaa tuhdimman määrän asiaa sisältää tämä Matti Suurpään kirjoittama Parnasso-lehden historiikki. Parnasso 1951–2011 on paksu opus, jossa riittää lukemista vielä pitkälle joulunpyhien jälkeenkin. Se käy läpi koko Parnasson historian aina lehden syntyprosessista nykyhetkeen, kun kritiikki pohtii olemassaoloaan internetin ja blogien paineessa. Mikäpä siis olisikaan parempi aika tutustua kirjallisuuskritiikin historiaan kuin tämä hetki? Ilman Parnassoa Suomen kirjallisuuden ja myös muun taiteen kenttä olisi ehkä aivan erilainen.

Parnasso 1951–2011 on jaettu kappaleisiin lehden päätoimittajien mukaan. Oman osuutensa saavat myös muut Parnassossa huomioidut taiteenlajit, joista näkyvimmät ovat teatteri, televisio ja elokuva. Mukana on myös kuvaliite, jossa esitellään lehtien kansia eri vuosina. Minä olisin kaivannut tähän kirjaan enemmänkin kuvia, sillä niistä näkyy niin voimakkaasti eri vuosikymmenten henki. Tämä on upea lahjakirja kirjojen suurkuluttajalle, joka arvostaa myös kritiikkiä.

Suurpää, Matti: Parnasso 1951–2011 – Kirjallisuuslehden kuusi vuosikymmentä. 559 sivua. Kansi: Jarkko Hyppönen. Otava, 2011. Otavan sivuilla ja Adlibriksessä.

2 kommenttia:

  1. Minusta Bonnetin Kirjaston henget on sekä oivaltava, hauska, että meikäläistä ymmärtävä kirja. Pidin kovasti!

    VastaaPoista
  2. Leena, kyllä! Minustakin kirja on kaikkia noita. Ja lisäksi siitä saa oivaa vertaistukea kun tuskailee kirjahyllyjensä keskellä lukemattomien kirjojen kanssa. :D

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...