Vampyyripäiväkirjat-tv-sarja siivitti saman nimisen kirjasarjan suosiota niin paljon, että kirjasarjaa päätettiin jatkaa. L. J. Smith kirjoitti edelliset kirjat 90-luvulla, mutta nyt suomennettu Uusi aika: Suden hetki on 2000-luvun tavaraa. Sen huomaa jo kirjan pituudesta, sillä se on tuplasti edeltäjiään paksumpi. Tämä seikka huolestutti minua hiukan, sillä olin nauttinut edellisten kirjojen suoraviivaisuudesta.
Suden hetki alkaa melko yllättävästi, sillä vaikka tarina jatkuukin suoraan edellisestä kirjasta, ovat asiat kuitenkin aika erilaisia. Elenan täydellinen ihanuus vähän ärsyttää, mutta onneksi kirjassa on paljon muuta hyvää – kuten se, että Stefan katoaa. Se laittaa pisteen ainakin hetkeksi rakastavaisten jatkuvalle siirappisuudelle.
Fell's Churchin kaupunki on jälleen pahassa pulassa ja nyt vastassa on vihollinen, joka saa ihmiset ja vampyyrit käyttäytymään aivan tolkuttomasti. Tämä sekavuus tuntui ensin siirtyneen myös kerrontaan, ja olinkin hiukan hämmennyksissä siitä. Sitten aloin kuitenkin nautiskella tekstistä ja hihittelin päättömille jutuille. Suden hetki on taidettu kirjoittaa tarkoituksella kieli poskessa kaikki genren kliseet tunnistaen. Katsokaapa vaikka tuota lukunäytettä!
Minusta vasta tässä Suden hetkessä päästiin toden teolla lähelle Damonia, joka on ollut ainakin minulle kovin etäinen kaikissa aiemmissa kirjoissa. Hänen näkökulmastaan kerrotut osuudet olivat kirjan helmiä, ja aloin pitää hahmosta todella paljon. Vähän kauhistuin kyllä sitä mahdollisuutta, että Damonista voisi tulla kauhea nössö (en ole vieläkään antanut anteeksi Buffyn kirjoittajille sitä, millaisen vätyksen he tekivät Spikesta).
Suden hetken juoni on monimutkainen ja se vaatii varsinkin lopussa keskittymistä, jotta lukija pysyy kärryillä siitä, mikä tapahtuu todellisuudessa ja mikä ei. Kirja on vauhdikas ja viihdyttävä, vaikka onkin tunnelmaltaan aika synkkäsävyinen. Sen lopussa muutama henkilö jää pahaan pulaan, joten fanit saavat taas jäädä kieli pitkällä odottelemaan seuraavaa kirjaa. Kuudes osa, Varjosielut, ilmestyykin jo helmikuussa.
Katso myös arvioni Vampyyripäiväkirjojen aiemmista osista: Korpinmusta, Sielunkumppani, Verivala ja Pimeän piiri.
Uusi aika: Suden hetki on arvioitu myös Kirjapinot-blogissa.
Lukunäyte sivulta 19:
Kello yhdeksän aamulla Damon ajoi pitkin kaupungin pääkatua ohi antiikkikaupan, ruokapaikkojen ja paperikaupan.
Hetkinen. Siinä se oli. Uusi kauppa, jossa myytiin aurinkolaseja. Hän pysäköi ja astui ulos autosta sulavaliikkeisesti niin kuin joku, joka on liikkunut huolettomasti vuosisatojen ajan hukkaamatta jouleakaan energiaa. Taas kerran Damon väläytti äkillisen hymynsä ja vakavoitui sitten ihaillessaan itseään tummasta ikkunalasista. Kyllä, katsoipa asiaa miten hyvänsä, minä olen upea, hän ajatteli hajamielisesti.
Uusi aika: Suden hetki Otavan sivuilla ja Adlibriksessä.
Smith, Lisa Jane: Vampyyripäiväkirjat 5 – Suden hetki (The Vampire Diaries: the Return: The Nightfall, 2009). 491 sivua. Suomentaja: Joel Kontro. Otava, 2011.
Suden hetki alkaa melko yllättävästi, sillä vaikka tarina jatkuukin suoraan edellisestä kirjasta, ovat asiat kuitenkin aika erilaisia. Elenan täydellinen ihanuus vähän ärsyttää, mutta onneksi kirjassa on paljon muuta hyvää – kuten se, että Stefan katoaa. Se laittaa pisteen ainakin hetkeksi rakastavaisten jatkuvalle siirappisuudelle.
Fell's Churchin kaupunki on jälleen pahassa pulassa ja nyt vastassa on vihollinen, joka saa ihmiset ja vampyyrit käyttäytymään aivan tolkuttomasti. Tämä sekavuus tuntui ensin siirtyneen myös kerrontaan, ja olinkin hiukan hämmennyksissä siitä. Sitten aloin kuitenkin nautiskella tekstistä ja hihittelin päättömille jutuille. Suden hetki on taidettu kirjoittaa tarkoituksella kieli poskessa kaikki genren kliseet tunnistaen. Katsokaapa vaikka tuota lukunäytettä!
Minusta vasta tässä Suden hetkessä päästiin toden teolla lähelle Damonia, joka on ollut ainakin minulle kovin etäinen kaikissa aiemmissa kirjoissa. Hänen näkökulmastaan kerrotut osuudet olivat kirjan helmiä, ja aloin pitää hahmosta todella paljon. Vähän kauhistuin kyllä sitä mahdollisuutta, että Damonista voisi tulla kauhea nössö (en ole vieläkään antanut anteeksi Buffyn kirjoittajille sitä, millaisen vätyksen he tekivät Spikesta).
Suden hetken juoni on monimutkainen ja se vaatii varsinkin lopussa keskittymistä, jotta lukija pysyy kärryillä siitä, mikä tapahtuu todellisuudessa ja mikä ei. Kirja on vauhdikas ja viihdyttävä, vaikka onkin tunnelmaltaan aika synkkäsävyinen. Sen lopussa muutama henkilö jää pahaan pulaan, joten fanit saavat taas jäädä kieli pitkällä odottelemaan seuraavaa kirjaa. Kuudes osa, Varjosielut, ilmestyykin jo helmikuussa.
Katso myös arvioni Vampyyripäiväkirjojen aiemmista osista: Korpinmusta, Sielunkumppani, Verivala ja Pimeän piiri.
Uusi aika: Suden hetki on arvioitu myös Kirjapinot-blogissa.
Lukunäyte sivulta 19:
Kello yhdeksän aamulla Damon ajoi pitkin kaupungin pääkatua ohi antiikkikaupan, ruokapaikkojen ja paperikaupan.
Hetkinen. Siinä se oli. Uusi kauppa, jossa myytiin aurinkolaseja. Hän pysäköi ja astui ulos autosta sulavaliikkeisesti niin kuin joku, joka on liikkunut huolettomasti vuosisatojen ajan hukkaamatta jouleakaan energiaa. Taas kerran Damon väläytti äkillisen hymynsä ja vakavoitui sitten ihaillessaan itseään tummasta ikkunalasista. Kyllä, katsoipa asiaa miten hyvänsä, minä olen upea, hän ajatteli hajamielisesti.
Uusi aika: Suden hetki Otavan sivuilla ja Adlibriksessä.
Smith, Lisa Jane: Vampyyripäiväkirjat 5 – Suden hetki (The Vampire Diaries: the Return: The Nightfall, 2009). 491 sivua. Suomentaja: Joel Kontro. Otava, 2011.
Itse pidin tätä osaa hieman outona aivan uusine olioineen ja maailmoineen, mutta seuraava osa tästä on aivan loistava ja viimenen korjaa koko potin, lopetus on aivan jäätävä! :) Oletko jo lukenut nuo pari osaa, joista ei ole arvosteluja? Jos et niin suosittelen lämpimästi, mahtavaa lomalukemista! :)
VastaaPoistaHei anonyymi! :) Hyydyin niin pahasti tähän sarjaan tämän osan myötä, etten ole lukenut niitä seuraavia vielä, kun epäilytti niin paljon. :D Mutta nyt kun kerroit, että sarja taas paranee, niin rohkaistuin taas! Kiitos siis kommentista! :)
VastaaPoistaItseänikin ärsyttää juurikin tuo Elenan täydellinen ihanuus ja jatkuva täydellisyys muutenkin. Varjosielut olin jättää lukematta kokonaan, koska kyllästyin juurikin tuohon täydellisyyteen. Onneksi jatkoin, koska toiseen maahan päästyään kirja alkaa olla ihan mielenkiintoinen ja mukaansa tempaava :) Vaikkakin kirjaa kahlatessa pitemmälle, se täydellisyys ja ylenpalttinen ihanuus tuli esille vielä monen monta kertaa, mutta ei jännittän juonen ansiosta häirinnyt enää niin paljoa.
VastaaPoistaHeippa! Hauska kuulla muidenkin lukijoidne mielipiteitä kirjasta. :D En sentään ole ajatusteni kanssa ihan yksin. :)
Poista