sunnuntai 8. toukokuuta 2011

L. J. Smith: Vampyyripäiväkirjat 3 – Verivala

L. J. Smithin alkuperäinen Vampyyripäiväkirjat-trilogia on nyt julkaistu kokonaan suomeksi. Tuorein sarjan julkaisu on Verivala, joka sekin on julkaistu alkukielellä jo vuonna 1991. Vaikka en pitänytkään sarjan ensimmäisestä osasta, kaksi jälkimmäistä kirjaa nostavat kuitenkin Vampyyripäiväkirjat varsin hyväksi sarjaksi.

Verivala jatkaa siis kertomusta Elenasta, joka on rakastunut Stefaniin, vampyyriin. Stefan on vampyyriksi varsin hyvätapainen ja tietysti hyvän näköinen. Elenan ympärillä pyörii myös Stefanin veli, Damon, jonka moraali on aivan toisenlainen. Elenan kotikaupungissa tapahtuu outoja asioita, joista syytetään Stefania, mutta pian selviää, että tapahtumien takan onkin ehkä joku – tai jokin – toinen. 

Kuten edellisen kirjan kohdalla totesin, sarja pitää arvioida kokonaisuutena, sillä se on mielestäni oikeastaan vain yksi tarina, joka on jaettu kolmeen osaan. Kaksi ensimmäistä osaa loppuu jonkinlaiseen cliffhangeriin, mutta ne ovat kuitenkin vain osa koko kertomuksen draaman kaarta. Seuraavissa kirjoissa tarina jatkuu näistä kohdista ilman mitään sisäänajoa.

Varsinainen tarinan huippu saavutetaan vasta tässä Verivalassa, joka oli viihdyttävää luettavaa. Kirjan alku oli hieman outo ja etäinenkin, mutta sen jälkeen kirjaa oli ahmittava vauhdilla eteenpäin. Kirjassa olisi ollut potentiaalia nousta paremmallekin tasolle, sillä jotkin asiat jäivät aika hatariksi ja ilman selityksiä. Kokonaisuutean pidin kuitenkin Vampyyripäiväkirjat-trilogiasta huomattavasti enemmän kuin ensimmäisen kirjan perusteella ajattelin.

Elenan henkilöhahmo käy kirjasarjassa läpi suuren muutoksen. Ensimmäisessä kirjassa Elena on itsekäs ja ylpeä pikkukaupungin prinsessa, mutta hän joutuu pian kasvamaan aikuiseksi ja ottamaan vastuuta ensin ystävistään ja sen jälkeen myös muista ihmisistä. Tämä onkin mielestäni kirjojen parasta antia. Pidän myös siitä, että Elenasta ei kuitenkaan missään vaiheessa tehdä täydellistä, vaikka hän kehittyykin aimo harppauksin.

Verivala jätti minut vähän hämmentyneeksi siitä, miten tarina voi tästä vielä jatkua. Tämän kirjan loppuhuipennus oli nimittäin aika lopullinen. Mutta koska kyse on kuitenkin yliluonnollisesta kirjasta, löytynee jatkoon varmasti jokin toimiva ratkaisu. Ainakin toivon niin, sillä tämä kolmen Vampyyripäiväkirjan kokonaisuus on sen verran toimiva, ettei sen soisi saavan huonoa jatkoa.

Syksyllä ilmestyy Vampyyripäiväkirjojen kaksi seuraavaa osaa, Pimeän piiri ja Uusi aika: Suden hetki. Niiden jälkeen on olemassa vielä kaksi osaa Uusi aika -trilogiaa. Ilmeisesti kirjoja on kuitenkin tulossa vielä lisää, sillä Wikipedian (sisältää juonipaljastuksia) mukaan Smith on tehnyt sopimuksen vielä kolmesta kirjasta, mikä nostaisi kirjojen kokonaismäärän kymmeneen.

Lue myös arvioni sarjan kahdesta edellisestä osasta, Korpinmustasta ja Sielunkumppanista.

Lukunäyte sivulta 27:
Matt oli piiritetty. Kolmikko hivuttautui hänen ympärilleen epäinhimillisen viehkeästi ja luontaisen uhkaavasti.
Stefan haistoi Mattin pelon. Se oli samankaltaista pelkoa kuin kaniinit tuntevat kettua ja hiiret pöllöä kohtaan. Ja Matt oli aivan oikeassa pelätessään. He olivat saalistajia, ja hän oli saalis. Heidän tehtävänään oli tappaa hänet.

Verivala Adlibriksessä ja Otavan sivuilla.

Smith, Lisa Jane: Vampyyripäiväkirjat 3 – Verivala (Vampire Diaries: The Fury, 1991). Suomentanut Joel Kontro. Otava, 2011.

2 kommenttia:

  1. Katsoin juuri toiseksi viimeisen jakson tv-sarjan toisesta tuotantokaudesta, ja vaikka kirjat poikkeavatkin tv-sarjan tarinasta, on kiinnostukseni vain kasvanut näitä kirjoja kohtaan. Toivoisin ainakin Damonille suotuisampaa valoa.. :)

    VastaaPoista
  2. Emilie, et ilmeisesti ole toiveesi kanssa yksin, sillä käsitääkseni tuo Uusi aika -trilogia paneutuu enemmän Damoniin. En tiedä enempää, kun uskalsin vilkaista tuonne Wikipediaan vain sen verran. :D

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...