maanantai 30. toukokuuta 2011

T. P. Moucantur: Mantereet, osa 1

Jokin aika sitten törmäsin sattumalta kotimaiseen eeppiseen fantasiaan, kaksiosaiseen Mantereet-kirjaan. En ollut koskaan kuullutkaan tästä kirjasta, joka on kirjoitettu salanimellä T. P. Moucantur, ja jonka kansikin on varsin kotikutoisen näköinen. Odotukseni kirjaa kohtaan eivät olleet kovinkaan korkeita, mutta koska suomalainen fantasia kiinnostaa, piti kirjaan tietysti tutustua.

Mantereiden tarina lähtee liikkeelle, kun eräs aateliseen sukuun kuuluva nuori mies päätyy mukaan uhkarohkeaan seikkailuun, jonka tarkoituksena on selvittää mystisen merivirran syytä. Merivirta on ilmestynyt mantereen pohjoispuolelle jo sukupolvia sitten, mutta kukaan ei tiedä minkä takia. Mukaan matkalle lähtee sekalainen joukko ihmisiä, joilla on erityistaitoja esimerkiksi taistelussa tai taikuudessa. Samalla kirja on myös jossain määrin kasvukertomus, ja on siinä havaittavissa yhteiskunnallista sanomaakin.

Olen lukenut nyt kirjan ensimmäisen osan ja olen positiivisesti yllättynyt. Mantereiden alkuasetelma onnistui kutkuttamaan mielikuvitustani juuri sopivasti. Kirjan maailma on huolellisesti rakennettu ja perinpohjainen. Tämä on toisaalta myös kirjan heikkous, sillä yksityiskohtiin paneutuva kerronta myös vaatii lukijalta paljon. Paikoitellen yksityiskohtia oli aivan liikaa, ja keskittymiseni lähti harharetkille. Tällainen kohta oli esimerkiksi henkilöiden pelatessa peliä, jonka kulkua selostettiin turhan perusteellisesti.

Loppua kohden Mantereiden ensimmäinen osa ei pysynyt aivan koossa, kun tarina haarautui moneen suuntaan. Päähenkilöt hajaantuivat ja samalla yritettiin vielä pysyä ajan tasalla poliittisesta tilanteestakin. Ei siis ihme, että lukijan mielenkiinto joutui koetukselle. Kirjasta jäi kuitenkin varsin hyvä jälkitunnelma, sillä toisaalta pidin myös sen perusteellisuudesta. Aion lukea Mantereiden toisen osan varmasti ihan pian. Joskus tekee nimittäin hyvää lukea rauhassa ja keskittyen uuden maailman ihmeistä.

Lukunäyte sivulta 57:
Hopeinen hylje lipui hiljaa aamuyön sumun läpi kohti Lansvorin satamaa. Uljas alus oli halkonut aaltoja lähes pysähtymättä Ituvorista lähdettyään, ja Cantillan oli hilpeänä kertonut Bollensille heidän tekevän toistaiseksi nopeimman purjehduksensa tähän suuntaan. Bollens oli tietysti tyytyväinen siihen, että matka taittui nopeasti - sillä tapaa myös muut asiat pääsisivät etenemään nopeammin,. Kapteenin tuntemaan ammatilliseen ylpeyteen hän ei kokenut mielenkiintoa. Muut riemuitkoon purjehdussaavutuksesta.

Mantereet Mediapinnan sivuilla ja Adlibriksessä.

Moucantur, T. P.: Mantereet, osa 1. Mediapinta, 2009.

6 kommenttia:

  1. Tämä pitää lukea melkein vain siksi, että kirjailijan nimimerkki on niin hassu, ja että Suomessa julkaistavaa fantasiaa pitää lukea. Mistä ihmeestä sinä aina löydät näin mielenkiintoisia kirjoja?

    VastaaPoista
  2. Mä toivoisin todella, että tämä kirja saisi lukijoita, sillä se ei ansaitsisi jäädä pölyttymään hyllyille. Tähän törmäsin, kun viime talvena tuli samalta kustantamolta Ulla Viertolan Rautasynty, myös suomalainen fantasiakirja. Sekin kannattaa muuten lukea!

    VastaaPoista
  3. Moi, ja kiitos arviostasi! Mukavaa, että aloittelijan haparoivasta otteesta huolimatta ensimmäisestä osasta jäi positiivinen fiilis. Näin jälkiviisaana olen itsekin todennut, että tarinan ja henkilöhahmojen täräyttäminen osiksi ympäri maailmaa tuottaa aika paljon haastetta myös kirjoittajalle... toivottavasti tekemällä oppii.

    -TPM

    p.s. Olen muuten täsmälleen samaa mieltä pelin säännöistä.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommentista TPM! :) Onpa mukavaa, että kävit kurkistamassa blogiini. Vielä on minulla tuo toinen osa lukematta, mutta taidanpa tarttua siihen nyt piakkoin, että pääsen lukemaan millaisten haasteiden kanssa jouduit painiskelemaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helou! Nyt on kolmaskin kansissa, sikäli kun aikaa ja mielenkiintoa yhä riittää.

      Poista
  5. Löytyhän se opus viimein, oon kaivellu tätä muististani ja netistä kohta 3 vuotta, mutta kun kirjan tai kirjailijan nimi ei jäänyt päähän, vain kirjan henkilöhahmot, merivirta ja se että kannessa oli punaista

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...