Rakkaus on saari kertoo ranskalaisesta kaupungista, jossa vietetään teatterifestivaaleja. Yksi kirjan päähenkilöitä on Odon, teatteriohjaaja, jonka entinen rakastettu Mathilde palaa kaupunkiin kuuluisana näyttelijänä. Ihmiskohtalot solmiutuvat yhteen, kun kaupunkiin saapuu myös Marie, jonka kuolleen veljen näytelmää esitetään festivaaleilla. Kuumuus, lakot ja ihmissuhteiden mutkikkuus luovat festivaalille omaa tunnelmaansa.
Nautin erittäin paljon Gallayn kielestä, jonka Titia Schuurman on kääntänyt erinomaisesti. Itse asiassa kirjaa lukiessani unohdin lukevani käännöstä, niin onnistuneesti se toimi. Tämä oli siitä harvinainen kirja, että minun oli luettava tätä lyhyissä pätkissä kieltä maistellen. Rakkaus on saari -kirjan kieli on toteavaa ja vakavaa. Se poimii esiin yksityiskohtia, jotka rakentavat kirjan maailmasta ihan omanlaistaan.
Minua viehätti erittäin paljon se kuvasto, jota kirjailija käyttää kuvatakseen kuumuutta ja kaupungin tukahduttavaa tunnelmaa. Henkilöiden ahdistuneisuus ja samaa toistavat kuviot eivät saa ilmaa kielestäkään, vaan lukija joutuu elämään sen kaiken henkilöiden mukana. Onneksi lopussa sataa.
Rakkaus on saari on upea kirja monella tasolla. Siinä on upeaa sekä kieli että tarina ja varsinkin se kiristyvä tunnelma, joka syntyy pienistä asioista. Pidin myös itse tarinasta, sillä teatterin, sanojen ja valokuvien solmiutuminen ihmissuhteisiin oli kuvattu niin kiehtovasti. Taide voi repiä hajalle niin ihmiset kuin ihmissuhteetkin.
Vahva ja mieleen jäävä kirja siis. Nyt on kyllä luettava pian myös Tyrskyt, jota esimerkiksi kirjan parikin kertaa lukenut Jenni on kehunut erittäin paljon.
Lukunäyte sivulta 30:
Aukiolla laahustaa muutama sairas pulu, niiden jalkoja kalvaa paheneva tauti.
Pöytien välissä tanssii poika kuulokkeet syvällä korvissaan, hänen käsivartensa vääntelehtivät, jalat liukuvat katukivillä, ruumis on kuin painoton.
– Kohta se törmää seinään, Julie sanoo.
Kun poika törmää seinään, Julie purskahtaa nauruun.
He tyhjentävät lasinsa.
Rakkaus on saari Avaimen sivuilla ja Adlibriksessä.
Gallay, Claudie: Rakkaus on saari (L'amour est une île, 2010) Suomentanut Titia Schuurman. Avain, 2011.
Minäkin pidin paljon tästä kirjasta. Gallay osaa vangita tunnelman sanoihinsa ja kirjassa ei ollut mitään turhaa tai karsittavaa. Ja samoin toivon saavani Tyrskyt käsiini mahdollisimman pian!
VastaaPoistaMinä luin viime kuussa ensin tämän Rakkaus on saari ja myös Tyrskyt. Molemmista pidin paljon! Gallay osaa hyvin luoda tunnelmaa ja kuvata sinällään yksinkertaisiakin asioita ja ilmiöitä kouriintuntuvalla tavalla.
VastaaPoistaTästä kirjailijasta kohkataan nyt blogeissa niin, että pakko kai on uskoa ja lukea :)
VastaaPoistaKatja, Tyrskyt ilmestyi juuri pokkarina, joten eiköhän sen saa helposti. Mä olen tosin hankkinut sen jo varastoon osottamaan lukemista. Olen tällainen hamstraaja. :D
VastaaPoistaSusa, yksinkertaisuudessa on paljon voimaa, kun sitä osaa käyttää. Gallay osaa varsinkin pysähdyttää lukijan jollain näennäisen simppelillä lauseella. :)
Kirsi, suosittelen ehdottomasti. Kohkaus ei synny tyhjästä. :D
"Kieli on toteavaa ja vakavaa." Hienosti sanottu! Sellaista Gallayn kieli juuri on, todella taitavaa muttei yhtään kikkailevaa. Toivottavasti luet pian Tyrskyt, se on merellisyydessään hyvä kesäkirja!
VastaaPoistaJenni, kiitos! :) Taidankin valita Tyrskyt yhdeksi kesäkirjaksi, ettei ajatus sen lukemisesta unohdu.
VastaaPoistaKatja: laita Avaimen sivuilta arvostelukappalepyyntö, niin pistän Tyrskyt tulemaan. :) (koskee luonnollisesti muitakin kirjabloggaajia)
VastaaPoistaOnpa Marjis kiinnostavaa kuulla mitä tykkäät Tyrskyistä. Toistan itseäni: Gallay on musta aina huikea, mutta Tyrskyt on mulle ykkönen. ;)