perjantai 16. joulukuuta 2011

Leif Mannerström: Perinteistä joulupöytään

Perinteet ovat mahtavia varsinkin jouluna. Nostalgian ja upean kansikuvan houkuttelemina päädyin tutustumaan ruotsalaisen huippukokin Leif Mannerströmin kirjaan Perinteistä joulupöytään. Kirjassa on reseptien ohella tunnelmakuvia ja kokin lapsuudenmuisteloita.

Kirjan avatessani luulin ensin, että kyseessä onkin uusintapainos jostain paljon vanhemmasta kirjasta, sillä se näyttää juuri siltä. Varsinkin kirjan taitto on melkoista retroa. En myöskään innostunut kirjan kuvista, vaikka tuo kannen kuva onkin aivan mahtava. Monista kuvista puuttuu hienoista rekvisiitoista huolimatta kokonaan raikkaus ja valo, ja niissäkin on vähän vanhanaikainen ote. Tämä saikin minut miettimään, että onko kirjan ilme tehty tarkoituksella tällaiseksi, koska aiheena on kuitenkin perinteinen joulu. Minusta kuvat vaikuttavat kuitenkin pääosin liian tunkkaisilta, eivätkä ruoat tule niistä kovin hyvin esille.

Perinteistä joulupöytään -kirjan ruokalajit on jaettu useaan osaan. Adventtikattauksen jälkeen tulee viisi erilaista joulukattausta ja lopuksi vielä lisäkkeet. Leivonnaisista kirjassa on eniten erilaisia pikkuleipiä. Kalaruokia on paljon, mutta esimerkiksi kasvisruokia on vain muutamana lisäkkeenä. Liharuokia taas löytyy porsaankyljistä erilaisiin sylttyihin. Tässä vaiheessa minua alkoi jo mietityttää, kannattaako kaikkia perinteitä ylläpitää.

Parasta kirjassa on ehdottomasti kalaruokien osuus. Perinteistä joulupöytään oli minulla jonkin aikaa työpöydän kulmalla, koska halusin kuulla ammattikuvaajan mielipiteen kuvista. Eräs kalaruokien ystävä melkein kuolasi kirjan sivuille kalasivuja selatessaan. Esimerkkeinä voi mainita vaikka tilli-viinagraavatun tai seesamipaahdetun lohen, kannen lasimestarinsillin tai portviinisillin. Myös kalaruokien kuvat ovat minusta kaikkein onnistuneimpia.

Perinteistä joulupöytään -kirjaa ei ole siis sovitettu nykyaikaan tai Suomen oloihin, vaan kirjassa on sellainenkin eksoottinen ruoka kuin keitetyt porsaansorkat. En usko, että niitä saa Suomesta juuri muualta kuin suoraan tuottajalta ostettuna. Tuskin niitä Ruotsistakaan on silti sen helpompaa löytää. Minun jouluruokahaluni menee kyllä tästä ruokalajista täysin, joten ei siitä sen enempää.

Tämä kirja ei ole minua varten, vaikka sen lukeminen aiheuttikin välillä nostalgiaa. Muistan esimerkiksi syöneeni hiekkahentusia lapsena, mutta en miellä niitä kyllä mitenkään jouluun. Ne siis ovat tällaisia leivoksia. Myös monet kalaruoat ovat minulle jo lapsuudesta tuttuja. Eniten minua taitavat kiinnostaa tämän kirjan ohjeet viinalla tai konjakilla maustetuista juustoista ja jotkin leivonnaiset.

Erilaisen arvion Perinteistä joulupöytään -kirjasta voi käydä lukemassa Leena Lumen blogista. Lyhyt arvostelu ja pari reseptiä kuvineen löytyy myös Aamulehdestä.

Perinteistä joulupöytään WSOY:n sivuilla ja Adlibriksessä.

Mannerström, Leif: Perinteistä joulupöytään (Mannerströms julkokbok, 2010). Valokuvat: Tomas Yeh, suomennos: Sirkka Hirvonen. WSOY, 2011.

4 kommenttia:

  1. Kyllä minä jaan osin tuntojasi tästä kirjasta. Minä tosin pidin kuvista ja otaksuin, että niitä on tieten 'vanhennettu' kauniisti, koska kirja haluaa ratsastaa perinteillä. Ja valinan tein kannen perusteella;-)

    Kirjan suurin anti minullekin oli kalaruokapuolella ja kaikki viinamarinadit luin;-) Aion itse kokeilla yhtä ginimarinontikalaa joulun välipäivinä, joten innostusta riittää.

    Siis nuo sorkat...Vaikka en ole kasvissyöjä, niin syön harvoin punaista lihaa. Meillä on kalaa kaksi kertaa viikossa, yksi salaattipäivä ja muu on puuroja, kanaa, riisijuttuja etc. Minä ohitin ne sivut.

    Kirja on kuitenkin antava hänelle, joka ei osaa, mutta haluaa raknetaa perinteisen joulun, eikä kavahda sylttyjä yms. Eilen illalla mitein tätä kirjaa ja päätin laittaa sen varmaan talteen odottamaan, josko jompikumpi lapsistani alkaa kaivata vanhojen joulujen perään, nyt kun meilläkään ei paisteta enää omassa leivinuunissa 12 kilon kinkkua. Se on ohi nyt ja vain pieni kinkkurulla ostetaan Lumimiehelle ja vävylle, me tyttären kanssa nautimme eniten joulun kaloista.

    ***

    Teitkö Maailman parhaat kasvisruoat? Siitä tuli kirjavuoteni paras ruokakirja. Myös Risotto oli antoisa.

    Mukavaa joulunodotusta sinulle!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista, Leena :)
    Minä voisin katsella tuota kannen kuvaa vaikka kuinka, ja myös portviinisillin kuva on mahtava.

    Tämä kirja voi nousta kyllä arvossaan vähän myöhemmin, jos tuollaiset vanhanaikaiset ruoat nousevat muotiin. Ja kyllä kirja kertoo tosi paljon myös historiallista tietoa siitä, mitä ja miten ruokia tehtiin vain aika vähän aikaa sitten.

    Tuohon kasvisruokakirjaan en ole tutustunut, mutta pitää varmaan laittaa sen listalle. Kuulostaa nimittäin hyvältä!

    Mukavaa joulunaikaa sinullekin! :)

    VastaaPoista
  3. Harmikseni en ole vielä tätä kirjaa päässyt hypistelemään, mutta Mannerstömin Silli & Silakka on aivan loistava!

    Aivan pakko vielä kuitenkin kommentoida tuota sorkka-asiaa; saa niitä siansorkkia kyllä aivan tavallisista ruokamarketeista, joissa on hyvin varustettu lihatiski. Herkullisuudesta en osaa sanoa mitään, koska meidän taloudessa niillä herkuttelee vain koira. Sille näyttää kyllä maistuvan :)

    -kaffe

    VastaaPoista
  4. kaffe, kiitos sorkkatiedosta, kaikkea sitä näköjään oppiikin. :D Uskon, että koiralle maistuu varsin hyvin! On kyllä hyvä, että kaikki osat menevät hyötykäyttöön, kun eivät ronkeleille ihmisille kelpaa enää.

    Mulla onkin Mannerstömistä sellainen käsitys, että kala-asioissa hän on ihan Ruotsin huippuja. Jos olet kalaruokein ystävä, niin uskon että tästäkin löytyy napakymppejä. :)

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...