Siirry pääsisältöön

Siiri Enoranta: Painajaisten lintukoto

Siiri Enoranta on yksi niitä kotimaisia kirjailijoita, joiden uraa seuraan hyvin tarkasti. Olen tainnut tästä ennenkin jo paasata, joten jääköön esittely tällä kertaa vähän lyhyemmäksi. Odotan kuitenkin joka kerta suurella mielenkiinnolla sitä, mitä tämä ehdottomasti yksi tämän hetken taitavampia nuoria sanankäyttäjiä on saanut aikaan.

Painajaisten lintukodossa Enoranta palaa jälleen puhtaaseen fantasiaan. Kirja kertoo Lunnista, joka hylkää perheensä ja tehtävänsä oman onnensa vuoksi. Lunni kulkee unissa ja valveessa etsien sitä, kuka oikeastaan on. Huolet kotiväestä seuraavat Lunnia koko ajan, kunnes hänen on pakko kohdata taakse jääneet.

Painajaisten lintukodon kieli on jälleen enorantamaisen kaunista, mutta eri tavalla kaunista kuin esimerkiksi Gisellen kuolemassa. Sen kielessä oli taikaa, joka syntyi realismin puristuksessa. Tämä taas on täynnä lyyristä kauneutta, jonka tehoa epämääräisyys vähän syö, mutta vain ihan vähän. Sanat ovat Enorannan tehokkain työkalu.

Olin todella valmistautunut pitämään Painajaisten lintukodosta, mutta lukukokemus jäi hitusen tyhjäksi. Kirjan teemat ovat suuria, mutta ne eivät minusta nouse tarpeeksi esille. Ihan kuin nekin jäisivät unen ja valveen välitilaan ja hiukan epämääräisiksi. Ehkä odotin jotain erilaista? Kirjan maailma ja päähenkilö ovat kuitenkin molemmat aivan mahtavia, ja monet muut kirjassa tavatut hahmot ovat riemastuttavia. 

Kirja on todella viimeistellyn ja mietityn oloinen – aivan kuin jokaisella sanalla olisi harkittu paikka. Jotenkin kirjasta oli kuitenkin vaikea saada otetta ja olisin kaivannut perusteellisempaa pohjustamista. Moni asia jäi mielestäni liian vähäiselle käsittelylle. Olisin halunnut esimerkiksi tietää tarkemmin, miksi juuri painajaisia ja miksi juuri linnut.

Painajaisten lintukodon taiteellisuus sai minut miettimään kirjan kohdeyleisöä. Enoranta on taitava rakentamaan vaikeasti määriteltäviä kirjoja, joista ei oikein osaa sanoa, kenelle ne on kirjoitettu. Vaikka tämä onkin luetteloitu nuortenfantasian alle, epäilen, että kirjasta voisi nauttia paljon vanhempikin yleisö. Olisi kuitenkin kiva kuulla varsinkin nuorten ajatuksia kirjasta.

Enoranta on muuten mahtava tuottelias kirjailija. Seuraava kirja, Nokkosvallankumous on jo työn alla! Kansi näyttää oikein hyvältä, kuten muuten tässä Painajaisten lintukodossakin.

Painajaisten lintukodosta löytyy lisää arvioita ainakin näistä blogeista: Saran kirjat, Tarinauttisen hämärät hetket ja Vinttikamarissa.

Lukunäyte sivulta: 9
Olin riemuissani. Minä makasin rannalla henkeä haukkoen ja yökkäilin suustani levää ja lietettä, köhin ja yskin ja nauroin niin, etten tiennyt kyyneliäkö ne olivat vai yhä vain putoavaa jokivettä. Katsoin ympärilleni ja siinä oli maailma, koko maailma joka minulta oli siihen asti pidetty salassa, minä olin siinä ja maailma minun. Nousin seisomaan ja huusin koska saatoin, karjuin uutta valtaani ilmoille. Olin vapaa!

Painajaisten lintukoto WSOY:n ja Adlibriksen sivuilla.

Enoranta, Siiri: Painajaisten lintukoto. 330 sivua. Kansi: Mika Tuominen. WSOY, 2012. ISBN: 9789510389324.

Kommentit

  1. Marjis, kohderyhmästä olen samaa mieltä, että sopisi myös vanhemmillekin. Joskus olen ärsyyntynyt näihin kirjojen luokituksiin nuoret, nuoret aikuiset tai aikuiset. Mielestäni se rajoittaa liikaa!

    En tiennytkään tuosta Enorannan tulevasta kirjasta ja onpas taas kiinnostava nimikin! Varmaan tulen senkin lukemaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, nyt kun sen tulevan kirjan juonestakin on vähän tietoa uudessa katalogissa, niin vaikuttaa oikein lupaavalta!

      Poista
  2. Tuota pohjustusta jäin kaipaamaan minäkin. Tämä on kyllä kirja joka rikkoo ikäkarsinoiden tiukkoja rajoja. Sellaisista kirjoista itse aina ilahdun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elma Ilona, ihan totta! Olen myös miettinyt, jos kirja jossain toisessa tunnetilassa olisikin ollut vaikuttavampi. Ehkä pitää joskus kokeilla uudestaan. :)

      Poista
  3. Minuunkaan tämä ei oikein iskenyt. Jotenkin juuri taustat jäivät liian epämääräisiksi ja tule sellainen fiilis, että kieli nousee varsinaisen kerronnan yli. Olen kuitenkin samoilla linjoilla kanssasi siinä, että Enoranta on todella mielenkiintoinen ja monipuolinen kirjailija, joka tuo kotimaiseen nuortenkirjallisuuteen mahtavan panoksen. Seuraavaa kirjaa innolla odotellen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahmu, innolla odotellaan täälläkin! Onneksi Enoranta taitaa olla varsin nopea kirjoittaja. :D

      Poista
  4. En ole tätä kirjaa lukenut, mutta luokitukset ovat kyllä ärsyttäviä. Esimerkiksi Kultaista kompassia myydään Suomessa lapsille/nuorille, mutta Ruotsissa sitten aikuisille. Harmittaa kyllä jos hyvä kirja jää aikuisilta lukematta vain siksi, että kirja on luokiteltu "lastenkirjaksi".
    Todella kaunis kansi muuten tällä kirjalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, kansi on minustakin todella kaunis! :) Jännä tuo esimerkki Kultaisesta kompassista. Minä tutkailen aina sekä nuorten että aikuisten kirjat luettavaa etsiessäni, mutta tiedän, että moni aikinen jättä nuorisohyllyt koluamatta.

      Poista
  5. haluutkos lainailla ton mulle kunhan saan ton unelmakuoleman luettuu?? :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riikka, toki! Mutta on ehkä liian fantsua sun makuusi. :D

      Poista
  6. Kunhan saan revittyä jostain aikaa, luen kyllä. Gisellen kuolema oli mahtava! Onneksi häneltä on nyt kolme ilmestynyttä kirjaa luettavana. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anki, mahtavaa! Sulla on edessä siis monta hyvää kirjaa! :)

      Poista
  7. Ihan liian vähän tulee luettua kotimaisia kirjoja, kiitos vinkistä! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti