maanantai 1. lokakuuta 2012

George Orwell: Eläinten vallankumous

Luinpa taas pitkästä aikaa uudestaan George Orwellin Eläinten vallankumous -kirjan. Tämä surullinen kirja itkettää minua aina niin kauheasti. Se on kuin mallivastaus siitä, miten tasa-arvo ja yhteisöllisyys toimivat parhaiten, kun kaikilla on samat arvot.

Kirja kertoo maatilasta Ranskassa, jossa eletään mukavaa elämää. Ahneet lampaat kuitenkin päättävät juonia vallan maatilalla itselleen. Ne käynnistävät vallankumouksen, jonka seuraukset ovat kauhistuttavat. Maatalon mukava emäntä ja isäntä joutuvat lähtemään lapsineen pakoon, ja koko maatila jää hunningolle. Onneksi kirjassa on kuitenkin onnellinen loppu.

Eläinten vallankumous onkin vertauskuvallinen essee Ranskan vallankumouksesta. Vaikka kirja on todella surullinen, on siinä satunnaista huumoria. Kirjan hassuin tapahtuma on se, kun siat marssivat Aurinkokuninkaan palatsiin vain huomatakseen olevansa myöhässä. Lampaat ovat jo nousseet siellä valtaan ja siat joutuvat tyytymään palvelijoiden rooleihin.

Kirja ei anna kovin positiivista kuvaa lampaista, sillä niiden käsitys oikeudesta on hyvin kummallinen. Vallassa olevat lampaat johtavat koko valtakunnan kaaokseen, jossa kerä villaa on arvokkaampi kuin ruoka. Muiden eläinten pitää nimittäin pukeutua villapaitoihin voidakseen esiintyä lampaiden hovissa. Villaa ei kuitenkaan ole tasaverroin tarjolla kaikille, joten palvelijoiden joukossa kytee kapina. En paljasta loppuratkaisua, mutta voin kertoa, että siihen liittyy kerimistä. Tässä näkyy jälleen kirjan huumori, joka tosin on melko peiteltyä.

Kirja on yksinkertainen ja helppotajuinen pikku opus, josta voisi kirjoittaa vaikka kuinka monta kirja-arvostelua. Sen juoni on mukaansatempaava ja klassikoksi kirja onkin oikein kelpo eläinsatu. Tyhmät lampaat ovat kuin vertauskuva kuninkaallisista, jotka hienostelevat, vaikka oikeasti hekin kakkivat lattialle. Voin suositella kirjaa kaikille, jotka tykkäävät helpoista klassikoista.

Lukunäyte sivulta 29:
– Mitä kaikelle tuolle villalle tapahtuu? muuan kysyi.
– Äiti kutoi siitä joskus meille villahousuja, yksi kanoista sanoi.
– Älkää piitatko villoista, karitsaiseni! päälammas huusi ja asettui villakasojen eteen. – Niistä pidetään kyllä huoli. Syöminen on tärkeämpää. Pikkukaritsa Lumipallo johtaa teitä. Minä tulen perässä parin minuutin kuluttua. Eteenpäin, karitsanpulleroni! Sapuska odottaa.
Niinpä eläimet marssivat palatsiin ja väistelivät papanoita kulkiessaan. Niitä riitti jo lähes puolen metrin verran jokaisella palatsin pääväylällä.

Orwell, George: Eläinten vallankumous (Animal Farm, 1945).

37 kommenttia:

  1. Tämähän onkin varmasti yksi tunnetuimmista faabeleista! Ajaton klassikko, noita "lampaita" kun tapaa nykypäivänäkin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Disa, juuripa niin. Lampaat saavat tässä kyllä nin syvän merkityksen!

      Poista
  2. Mulle tuli tästä mieleen se yksi dekkari, jossa lampaat ratkaisevat murhan. En ollut tajunnutkaan, että se on intertekstuaalinen Orwellin romaanin kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taika, voi minua pönttöä! En tajunnutkaan tuota ovelaa yhteyttä Murha laitumella -kirjaan vaikka olen senkin lukenut!

      Poista
  3. Meilläkin tämä piti lukea yläasteella, mutta paljon on unohtunut. Kiitos muistutuksesta! Ja tosiaan tämä on yhä ajankohtainen! Lampaita kun on niin monenlaisia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Morre, erittäin ajankohtainen aina vaan! Ja mukavasti tämä on ajankohtainen myös noiden villapaitojen suhteen!

      Poista
  4. Eläinten vallankumous on mahtava kirja, meillä tämä taisi olla luvussa lukiossa. Lampaat ovat kyllä varsinaisia pässinpäitä, vähän käyvät sääliksi villaiset ystävämme, mutta onneksi loppu on kuitenkin onnellinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, ihan kohtaus se loppu, jossa villoja jaetaan kaikille eläimille! <3

      Poista
  5. Osui ja upposin. Syvälle. Naamapalmun paikka. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hreathamus, tämä on kyllä uskomattoman osuva kirja. Ihan silleen viiltävästi. ;)

      Poista
  6. Olen muistaakseni lukenut tämän joskus nuorempana, mutta muistan vain miten symppasin sikoja. Olisin kovasti toivonut, että se emäsika olisi polttanut koko villavaraston!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, onneksi pikkupossut saivat kuitenkin villasukat! <3

      Poista
  7. Hih, mietin jo hetke, että nyt on Marjikselle tapahtunut jotakin aivan erikoista. Sitten oivalsin, mistä oli kysymys. Sioista ja lampaista, tietenkin! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen kirahvi, klassikot ovat kyllä siitä hyviä, että niistä löytää joka lukemalla jotain ihan uutta! Voin suositella tätä villavaa tarinaa näin alkusyksyyn. :D

      Poista
  8. Mä en kestä tota villateemaa, näin joskus sen hirveän dokkarin uusiseelantilaisista lampaista ja aina yhdistän sen tähän kirjaan :( Vaikka on tämä kyllä hyvä: helppo ja nopea lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, uusiseelantilainen lampaan villa on kyllä aika horroria tämän jälkeen! :D

      Poista
  9. Eläinten vallankumous osoitti sen, kuinka omituisia eläimiä lampaat ovatkaan. Tänään meinasin tilata itselleni lampaanvillavuoriset saappaat, mutta onneksi tulin lukemaan kirjoituksesi ja muistin tämän Orwellin sinänsä onnellisen kirjan. Pitääkin lukea tämä uudestaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, vähän mietitytti laittaa villasukat jalkaan, mutta sitten ajattelin, että kyllä villan vapauden puolesta taisteltiin niin reilusti, että päätin käyttää villaa ylpeästi.

      Poista
  10. Klassikoista toden totta löytää aina jotain uutta! Tämäkin tulee säilyttämään suosionsa, sillä juoni on niin omaperäinen ja raikas, ettei hehku himmene!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, ihmeellisesti kirja tosiaan säilyy joka syksy luetuimpien joukossa. :)

      Poista
  11. Eläinten vallankumous on yksi lempiklassikoistani! Se on surullisista kohdistaan huolimatta niin suloinen ja hauska, ja lampaat ovat ihania (vaikka ovatkin melkoisia hölmöläisiä).

    Mainion lukunäytteen valitsit, tuo on yksi lempikohtauksiani kirjassa! <3 Ja sekin jaksaa aina naurattaa, miten siat joutuvat lapioimaan lampaanpapanoita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, papanahuumori on kyllä kirjan helmiä! :D

      Poista
  12. Minustakin lampaat ovat tässä kirjassa suloisen hölmäjä, ja uskon, että Late Lampaan esikuvana on käytetty juuri Orwellin teosta! Varsinkin se kohtaus Late Lampaassa, jossa vuohi syö jopa vessanpöntön muistuttaa vahvasti sitä Eläinten vallankumouksen kohtausta, jossa lampaat marssivat Aurinkokuninkaan palatsiin. En kyllä ihmettele lainkaan, koska Eläinten vallankumoushan on helppolukuinen, ja koska loppu on onnellinen, ihan hyvin lapsikin voisi sen lukea, vaikka Late Lammas ei tuttu olisikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vera, Late Lammasta en tullut lainkaan ajatelleeksi! Mutta kyllä tämän jälkeen täytyy katsoa sitä ihan uudella silmällä!

      Poista
  13. Heh, oikein osuvasti sanottu, sillä näinhän se menee: villaa ei tosiaan riitä kaikille!

    Mietin itse asiassa tätä kirjaa juuri eilen, kun sain yhtäkkiä innostuksen lukea se uudelleen. Vain huomatakseni kauhukseni, että olen ilmeisesti hukannut oman kappaleeni! Joko se on jäänyt jälkeen muuttaessa, tai sitten olen sen jollekulle vastuuttomalle epelille lainannut. Omasta hyllystä sitä ei kuitenkaan enää löydy. Taitaa olla pakko suunnata kauppaan ja ostaa uusi kappale, sillä lukea tämä pitää.

    Erityisesti tämän hienon arviosi jälkeen - sitähän katsoo tarinaa ihan uudella silmällä kun on näin selkeästi aukiselitettynä saanut tutustua sen teemoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oona, vastuuttomat kirjanlainaajaepelit ovat kauheita. Onneksi tätä klassikkoa löytyy myös kirjastosta. :)

      Poista
  14. ehkä vain lopunajaja tai kirjan karjan klaanin karvaan karannut voi käsittää mitä on jaloitella vapaalla pihalla ilman vaaleanpunertavia, puhua papattavia pomoja
    http://suolasuinen.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukapa ei olisi iloinen ilman papattavia pomottelijoita. :)

      Poista
  15. Blogissani on sinulle tunnustus. :)
    http://mustemaailmani.blogspot.fi/2012/10/tunnustus-blog-with-substance.html

    VastaaPoista
  16. onks tää joku bait et pennut copy pastee tän kun tää on kirjotettu ihan päin persettä

    0/10

    VastaaPoista
  17. Mikähän versio Orwellin Eläinten vallankumouksesta lukemasi kirja mahtaa olla? Oikeassa versiossa siat kaappaavat vallan, eikä loppu ollut mitenkään erityisen onnellinen... Kannattaa lukea alkuperäinen kirja, koska siinä on oikeasti mielenkiintoista tematiikkaa etenkin kun se laittaa vielä kontekstiinsa historiallisesti ja aatteellisesti.

    VastaaPoista
  18. Taitaa olla nyt kyseessä se uudelleenkirjoitettu versio Eläinten valtakunnasta. Alkuperäisessä on surullinen loppu ja sikojen valtaama Englantilainen kartano. Lampaat ovat siinä vain massaa, jotka osaavat vain yhden hokeman ''Neljä jalkaa hyvä, kaksi paha''

    VastaaPoista
  19. Eiköhän kyseessä ollut siat eikä lampaat, jotka olivat tässä kirjassa vallankaappauksen takana. Teos on satiiri Neuvostovallasta. Onko tää näitä sivuja, joissa yritetään huijata oppilaita, jotka eivät ole lukeneet kirjaa, vaan yrittävät etsiä tietonsa netistä?

    VastaaPoista
  20. Joo-o. Haluaisinpa minäkin saada tietää, mikä ihmeellinen Orwellin versio tässä on arvosteltavana? Ostin juuri pojalleni Pink Floydin Animals -vinyylin, ja ajattelin laittaa saatteeksi Orwellin Eläinten vallankumouksen. Mutta en tätä versiota, jos tällaista on edes kirjoitettukaan. Olisiko arvostelu tehty todellakin hupimielessä tai oppilaiden huijaamiseksi, kuten muut anonyymit kirjoittajat olettavat? Joka tapauksessa aion ostaa kirjan, mutta varmistan, ettei kyseessä ole ylläolevan arvostelun mukainen kirja, jos sellaista on edes olemassakaan! Ylen hämmästynyt isä

    VastaaPoista
  21. Lukunäyte sivulta 29:
    – Mitä kaikelle tuolle maidolle tapahtuu? muuan kysyi.
    – Jones sekoitti sitä joskus vähäsen meidän ruokaamme, yksi kanoista sanoi.
    – Älkää piitatko maidosta, toverit! Napoleon huusi ja asettui sankojen eteen. – Siitä pidetään kyllä huoli. Heinänteko on tärkeämpi. Toveri Lumipallo johtaa teitä. Minä tulen perässä parin minuutin kuluttua. Eteenpäin, toverit! Heinä odottaa.
    Niinpä eläimet marssivat heinäpellolle aloittaakseen heinänteon, ja kun ne illalla palasivat, huomattiin maidon kadonneen.

    Minkä kirjan olette lukeneet?

    VastaaPoista
  22. Mitäköhän helvettiä sä olet lukenut koska noi faktat on kyllä ihan päin kuusta.

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...