Rebecca Stott: Korallivaras

Rebecca Stottin Korallivaras on sukellus luonnontieteen ja Euroopan historiaan. Mitään kovin syvällistä kirjaa en odottanut, mutta kirjan monipuolisuus yllätti positiivisesti. Korallivaras on myös mielestäni yksi syksyn kauneimpia kirjoja.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Pariisiin, joka on 1800-luvun alussa suurten asioiden näyttämönä. Napoleon on vangittu, kaasuvalo on korvaamassa öljylamput ja vanhoja rakennuksia ja katuja puretaan uusien tieltä. Euroopan johtavat tiedemiehet uskovat edelleen maailman olevan 3000 vuotta vanha ja lajien olevan sellaisia, millaisiksi kristittyjen jumala on ne luonut. Uskaliaimmat tiedemiehet yrittävät todistaa muuta, mutta heitä syytetään harhaoppisuudesta.

Englantilainen Daniel Connor matkustaa Pariisiin avustaakseen tunnettua tiedemiestä tämän tutkimustyössä. Matkalla nuori mies tapaa kiehtovan naisen, joka varastaa hänen muistiinpanonsa ja arvokkaat tuliaiset, mammutinluun ja koralleja. Pian Daniel huomaa joutuvansa miettimään uskomuksiaan ja periaatteitaan uudella tavalla. Samaan aikaan kun Daniel joutuu syvemmälle varkaiden verkkoon, Napoleon matkustaa kohti vankilaansa Saint Helenan saarella.

Korallivaras on viihdyttävä sekoitus seikkailua ja historiaa. Rebecca Stottin elävä kerronta vie lukijan keskelle Pariisia, joka nykyään on jo kadonnut. Paikoitellen teksti muuttuu lähes runoudeksi, kun henkilöt kuvailevat rakkaus äänessään menneiden vuosituhansien takaisia asioita.

Parissa sadassa vuodessa ihmisten ja maailman historiaa on kartoitettu valtavan paljon. Vanhat teoriat näyttävät nykyään hassuilta, mutta kirjailija ei sorru jälkiviisasteluun vaan esittelee eri teorioiden kannattajat puolueettomasti. Kirja herättää minut taas kerran miettimään sitä, miten vahvasti ihmiset uskovat vallalla oleviin teorioihin, vaikka historia on osoittanut moneen kertaan, että teoriat voidaan kumota. Ehkä myös tulevaisuuden ihmiset hämmästelevät nykyihmisen vääriä luuloja. Kuka tietää, mitä kaikkea maailmasta on vielä löytämättä?

Lukunäyte sivulta 10-11:
Hän nauroi, ja ääni oli lumoava pimeydessä. "Tuolla se on. Pariisi. Näettekö valot edessäpäin... taivaanrannassa? Olemme aamunkoitteessa perillä. Kuvitelkaa..." Äkkiä hän keskeytti ja tuijotti kaukaisia kukkuloita, jotka näkyivät siluetteina sinimustaa taivasta vasten. "Toisinaan on helpompi nähdä kaikki tämä vesi pimeässä."
"En näe mitään vettä", sanoin hämmentyneenä.
Hän osoitti oikealta vasemmalle. "Kaikki mitä näette tuosta tuonne, koko Pariisin allas, oli veden alla tuhansia vuosia sitten. Siihen aikaan Pariisi oli pelkkä kuoppa merenpohjassa.

Stott, Rebecca: Korallivaras (The Coral Thief). Suomentanut Arto Schroderus. Avain, 2010.