L. M. Montgomeryn Sara, Tarinatyttö on uusi suomennos aiemmin nimellä Sara Stanleyn tarinat tunnetusta kirjasta. Uuden suomennoksen on tehnyt Montgomeryn kirjoihin perehtynyt Sisko Ylimartimo. Suomentaja kertoo kirjan jälkisanoissa, että hänen tarkoituksenaan on kääntää myös kirjan aikaisemmin suomentamaton jatko-osa The Golden Road.
Kirjan lähtökohta on tyttökirjaksi aika erikoinen. Kirjan kertoja on aikuinen mies, joka muistelee lapsuutensa kesää Prinssi Edwardin saarella. Saarella viettää lapsuuden onnellisia vuosia myös joukko lapsia, sekä poikia että tyttöjä – sukulaisia ja naapureita. Heidän joukossaan on myös suurenmoiset kertojanlahjat saanut Sara, jota kutsutaan myös Tarinatytöksi.
Saran kertomat pienet tarinat ovat lumoavia. Niiden aiheina voivat olla niin oman kylän ihmiset kuin arkkienkelienkin onneton rakkaus. Jopa kertotaulu kuulostaa Saran kertomana kiinnostavalta ja elävältä. Tarinoiden näyttämönä toimii usein hedelmätarha, joka on täynnä historiaa ja suvun tarinoita. Puutarhassa on tietysti myös hedelmäpuita, jotka on istutettu suvun lasten syntymien kunniaksi ja juhlistamaan erilaisia tapahtumia. Puisto itsessäänkin on siis tarina.
Kirjan aikuisten ja lasten maailmat ovat erilaisia, eivätkä aikuiset aina ymmärrä lasten pelkoja tai leikkejä. Montgomery kirjoittaa niistä kuitenkin hyvin tarkkanäköisesti. Lasten elämään onkin helppo eläytyä. Tosin siinä auttaa myös kertoja, joka välillä ottaa tapahtumiin hiukan etäisyyttä ja katsoo niitä aikuisuuden läpi. Vaikka kertoja onkin aikuinen mies, se välillä unohtui minulta, sillä lasten ja varsinkin Tarinatytön ääni on niin voimakas.
Kirjan alussa kertoja tulee veljensä kanssa ensimmäistä kertaa isänsä lapsuudenkotiin. Heistä tuntuu heti siltä, kuin he olisivat tulleet kotiin. Se on mielenkiintoinen ajatus, sillä minusta tuntuu aina samalta, kun luen Montgomeryn kirjoja. Niissä on kodin tuntua. Olisi kiinnostavaa tietää, ketkä lukevat eniten näitä vanhoja tyttökirjoja. Lukevatko nykylapset niitä vai onko kirjojen suurin yleisö minun kaltaistani – päälle kolmekymppisiä naisia, jotka hakevat kirjoista lapsuuden nostalgiaa ja kodin tuntua?
Lukunäyte sivuilta 37–38:
"Katsokaa tuota pitkää, ohutta ja pitsiltä näyttävää pilveä", hän sanoi. "Mitä teillä tulee siitä mieleen, tytöt?"
"Morsiushuntu", Cecily sanoi.
"Se on juuri se – ylpeän prinsessan morsiushuntu. Luin siitä sadun yhdestä kirjasta. Olipa kerran" – Tarinatytön silmät muuttuivat uneksiviksi, ja hänen sanansa leijuivat kesäiseen ilmaan kuin ruusun terälehdet tuulessa – "prinsessa, joka oli kaunein prinsessa koko maailmassa, ja kuninkaat kaikista maista tulivat kosimaan häntä.
Montgomery, Lucy Maud: Sara, Tarinatyttö (The Story Girl, 1911). Suomentanut Sisko Ylimartimo. Minerva Kustannus, 2010.
Hei Marjis ja hienoa, kun kirjoitit tästä vanhasta tyttökirja-uutuudesta esittelyn! En ole tätä vielä lukenut, mutta aikomuksena on. Luen tällä hetkellä Montgomeryn muuta tuotantoa läpi uudelleen sekä tutustun myös uusiin hänen suomennettuihin teoksiinsa.
VastaaPoistaTuohon kysymykseesi vastaisin että tyttökirjoja lukevat kaiken ikäiset naiset. Esimerkiksi Montgomeryn kirjat ovat siirtyneet isoäideiltä, äideille ja heidän tyttärilleen sukupolvesta toiseen lukuperintönä. Montgomery ei ole ainoa perinne, myös suomalaisista tyttökirjoista esimerkiksi Tiina-kirjoja tai Seljan tyttöjä ovat lukeneet äidit ja tyttäret.
Nykylapsista/nuorista en osaa sanoa. Heillehän on suunnattu uudemman sukupolven tyttökirja-genreä. Neiti Etsiviä luetaan edelleen ja niitä on luettu jo 60 vuotta! En tiedä, mitä vanhojen tyttökirjojen lukemiselle tapahtuu? Vähentynyt varmasti on, mutta me tietenkin voimme omalta osaltamme vaikuttaa ja jatkaa perinnettä omille tai tuleville lapsillemme, tytöille tai miksei pojillekin! (Tyttökirja voidaan määritellä tytöille suunnatuksi kirjallisuudeksi, mutta niitä voi lukea pojatkin! Tästä ei ole tutkimustietoa, mutta olen kuullut.) Perinnettä voi jatkaa myös vaikkapa koulu-opetuksessa tai kirjastovinkkauksessa!:)
Kiitos kommentista, Sara! :) Toivoinkin, että osaisit vastata jotain tuohon pohdintaani.
VastaaPoistaMun mielestä on mahtavaa, että myös näitä ennen suomentamattomia kirjoja on nyt käännetty. WSOY:ltähän on tulossa kai vielä tänä syksynä se viimeinen Anna-kirja, jonka pitäisi olla aika erilainen.
On AIVAN MAHTAVAA, että Minerva on ryhtynyt suomentamaan lisää Montgomerya. Ehdin muutaman vuoden ihmetellä blogissani miksei näitä käännetä, huippua että nyt käännetään. Vielä jos saisi tarkistetut suomennokset Annoista ja Runotytöistä. Niissähän on aika paljon omituisia lyhennelmiä tai vanhentunutta, jopa virheellistä kieltä.
VastaaPoistaEhkäpä uudistetut suomennokset vanhoista tyttökirjoista olisivatkin se keino, jolla myös nykylapset kiinnostuisivat näistä kirjoista uudelleen. Kannatetaan! :)
VastaaPoistaJees, meikku menee ainakin tuohon päälle kolmekymppisiin nostalgiannälkäisiin emäntiin :)
VastaaPoistaMä luen tosi mielelläni kaikkia vanhoja tyttökirjoja, mutta myös muita lastenkirjoja. Parhaimmista vaan ei ole uusia painoksia tullut enää ikuisuuksiin. Osassa se hyvyys tulee tosin siitä, että ne on ihanasti oman aikansa mukaisia. ;) Nykylapsille ei enää julkaista enää niin selkeästi tytöille ja pojille erikseen suunnattua kirjallisuutta. Mutta en mä myöskään usko niitten vanhojen uppoavan nykylapsiin samalla tavalla. Sara Stanleyn jotain vanhempaa painosta olen kyllä kirjastossa pyöritellyt usein, mutta kertaakaan en ole saanut luetuksi.
VastaaPoistaVelman mainitsema painos lienee Columbina-kustantamon tekosia. Suomensivat muutaman Montgomeryn kymmenisen vuotta sitten - aivan järkyttävän huonosti. Todella kökköjä käännöksiä.
VastaaPoistaMä en edes tiennyt että tätä oli käännetty aikaisemmin, vaikka jotain tuttua siinä nimessä olikin. Onneksi kirjassa oli suomentajan jälkikirjoitus, joka oli muutenkin mielenkiintoinen. Tulikin siitä mieleen, että mulla on lukematta edelleen se Anna ja muut ystävämme, jonka Ylimartimo on krijoittanut. Pitäisi lukea. :)
VastaaPoistahttp://www.minervakustannus.fi/kirjat/kirja.php?kirja=366
Mulla on tästä kotona joku vanhempi painos, ja se on ainoa Montgomery, jota en ole saanut luettua; alku oli niin sekava. Ehkä pitää hankkia tämä uutuus, jospa sen voisi lukea. Ylimartimon tietokirja on ihana!
VastaaPoistaTämän uusi suomennos ei ole onneksi sekava. Toki kirjassa on paljon ihmisiä, joten ne hankkivat mennä aluksi vähän sekaisin. Kannatta silti lukea! :)
VastaaPoistaHmm, mielenkiintoista että tästäkin on uusi suomennos! En ole tiennytkään. Joitakin vuosia sitten luin kirjastosta ilmeisesti juuri nuo Columbina-kustantamon julkaisemat kirjat, joihin kuului tämä sekä Jane Victoria ja Jane Victoria palaa kotiin. En osannut kyllä kökköyteen kiinnittää senikäisenä huomiota, mutta muistan kyllä pitäneeni niitä vähän epämontgorymaisina. Ja kannet olivat rumat ja oudot.
VastaaPoistaMä en muista lukeneeni näitä ennen ollenkan. Tosin en kyllä muista kaikkea, mitä olen lapsena lukenut. Pitäisi kyllä lukea kaikki Montgomeryt läpi. :)
VastaaPoistaOstin kirjan juuri kummitytölleni lahjaksi. Toivottavasti hän pitää tästä. Itse ajattelen, että olisi ihan tervettä tämän päivän tyttöjen lukea joskus tällaistakin kirjallisuutta.
VastaaPoista