Cormac McCarthy: Tie

Tätä kirjaa en suosittele joululukemiseksi, mutta lukea se ehdottomasti kannattaa. Aihe on kauhea ja rankka, mutta kirja on todella hyvä ja vaikuttava. Cormac McCarthyn Tie ei saarnaa, ei syytä eikä tuomitse. Se on vakava ja hiljaisen toteava tarina miehestä ja lapsesta keskellä tuhoutunutta maailmaa.

Tie kertoo modernin maailman lopusta joitain vuosia katastrofin jälkeen. McCarthy ei kerro, mikä katastrofin aiheutti tai kuka siihen oli syypää. Eikä sillä olekaan enää merkitystä vähäisille eloonjääneille. Kun suurin huoli on hengissä pysyminen, ei syyllisten etsimisestä ole mitään hyötyä. Uhkana ei kuitenkaan ole vain nälkä ja sairaudet vaan myös ne muutamat muut jäljelle jääneet ihmiset. Maailma on jakautunut kahtia - pahat ovat todella pahoja ja hyvät piileskelevät peloissaan. Unet ja muistot ovat täynnä väriä, mutta todellisuus on harmaa, nälkäinen ja likainen tie.

Kirja on erittäin onnistunut monella tapaa. Tekstin tyyli tukee tarinaa ja antaa sille lisää voimaa. Tekstistä välittyy epätoivo ja pelottava, lähestyvän lopun hiljainen hyväksyminen. Vaikka McCarthy käsittelee kauheita asioita, hän ei mässäile niillä. Se ei ole tarpeen, sillä taitavana kirjoittajana hän osaa tuoda asiansa julki ilman sitäkin.

Lukunäyte sivulta 28:
He kyyköttivät tiellä ja söivät kylmää riisiä ja kylmiä papuja, monta päivää sitten keitettyjä. Melkein käyneitä jo. Mihinkään ei voinut tehdä nuotiota niin ettei se näkyisi. He nukkuivat pimeässä ja kylmässä toistensa viereen käpertyneinä haisevissa vällyissään. Hän piti pojan lähellään. Niin laiha. Sydämeni, hän sanoi. Minun sydämeni. Mutta hän tiesi että jos hän vielä olisi hyvä isä naisen sanat voisivat pitää paikkansa. Että poika yksin erotti hänet kuolemasta.

Cormac McCarthy: Tie (The Road). Suomentanut Kaijamari Sivill. WSOY, Loisto, 2009.