Huh, mikä kirja. Aloitin lukemisen eilen, enkä malttanut lopettaa lukemista ennen kuin kirja oli loppu. Tiedossa oli tietenkin levoton yö, kun kirja yritti hiipiä uniin. Levoton yö on kuitenkin pieni hinta tällaisen kirjan lukemisesta.
Kauimpana kuolemasta kertoo Paulista ja Estheristä. Heidän tarinansa kietoutuvat yhteen ja lopulta ihmisetkin kohtaavat. Ja sen jälkeen jatkavat ehkä hiukan vähemmän onnettomina. Tapahtumapaikkana on pääosin nimetön afrikkalainen maa, josta näytetään erilaisia puolia. Pidin siitä, että kirja kertoi kuitenkin ihmisistä eikä varsinaisesti Afrikasta.
Kirjaa on verrattu Sofi Oksasen Puhdistukseen ja ymmärrän kyllä miksi. Molemmilla kirjailijoilla on taito muuttaa yksityiset tapaukset yleisiksi. Kauimpana kuolemasta ei ole mielestäni kertomus Afrikasta, vaan tarina ihmisten hyväksikäytöstä kaikkialla sekä siitä, mitä yhteiskunnan eriarvoisuus saa aikaan.
Vaikka aihe onkin vakava, kirja ei kuitenkaan ole raskas. Kirjan kieli on kaunista ja runollista, vaikka ehkä hieman liiankin kuvailevaa välillä. Muistikuvani mukaan Hirvosen edellinen kirja oli sanoissa säästeliäämpi, tuntui kuin siinä ei olisi ollut yhtään ylimääräistä sanaa. Tässä taas maalailtiin maisemia ja tunteita välillä melko runsainkin mitoin. Se lisäsi kirjaan kyllä rytmiä, välillä oli pakko ahmia tekstiä ja välillä lähes pysähtyä.
Tämä on tärkeä kirja, joten lukekaa ihmeessä!
Lukunäyte sivulta 21:
Susan on täällä. Tämän vuoden, ensi syksyn ja seuraavan. Olen luvannut sen hänelle. Olen luvannut hänelle turvan. Sen että hän saa nukkua suljetun oven takana, eikä kukaan tule yöllä hänen huoneeseensa. Onnen, tai ainakin mahdollisuuden siihen. Rakkauden. Olen luvannut rakastaa häntä niin, että hän tietää että hoidan hänet jos häneen sattuu, etsin jos hän katoaa. Olen luvannut hänelle elämän Susanina, jolla on menneisyys ja tulevaisuus ja joku jonka kanssa puhua niistä, että hänestä ei koskaan tule liikennevaloissa käsi ojossa seisovaa kasvotonta lasta, jonka nähdessään autoilijat kääntävät katseensa.
Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta. Avain, 2010.
Hyvä arvio! Olen samaa mieltä sekä Kauimpana kuolemasta -teoksesta että Puhdistuksesta. Molemmat ovat vaikuttavia ja monella tavalla tärkeitä kirjoja. Itse en ikävä kyllä saanut luettua Kauimpana kuolemasta yhteen putkeen, mutta aion lukea sen uudelleen ja silloin pyhittää sille kunnolla aikaa, sen se ansaitsee!
VastaaPoistaMä aion myös lukea kirjan uusiksi jossain vaiheessa, mutta vähän pitää nyt sulatella ensin. :)
VastaaPoistaKirja oli vaikuttava! Tarinassa minua jäi häiritsemään Susanin ikä. Jos hän oli Bessyn tytär, eikö hänen pitäisi olla suunnilleen saman ikäinen tai vanhempi kuin Mark (Bessyhän kuoli kun Mark oli vasta Johannan vatsassa). Vai olenko lukenut huolimattomasti? Kirjassa Susan vaikuttaa kovin nuorelta.
VastaaPoistaHei Anonyymi! :) En muista tarkkaan, mutta olisiko Susan ollut iältään noin 14. Ehkä hän vaikuttaa siksi niin nnuorelta, että on kokenut niin kurjia. Kirja ei ole nyt lähellä, joten en voi tarkistaa. Muistaisin myös, että Susanin hahmo perustui todelliseen tyttöön, joka kuoli tuon ikäisenä lastenkodissa.
VastaaPoistaHei, luin kirjan juuri, ja sen vuoksi "eksyin" tähän jo hieman vanhempaan arvioon. Pidin kirjasta todella paljon, se oli mielestäni kaikin puolin hieno teos!
VastaaPoistaIhan yksityiskohtana noihin pariin viimeisimpään kommenttiin: ei kai Bessy välttämättä kuollut juuri sillä kertaa - tai edes sinä vuonna - kun Paul oli nähnyt hänet hotellissa? Itselleni jäi sellainen mielikuva, että tuo kohtaaminen saattoi olla vain yksi niistä monista kerroista, kun Bessyä raahattiin tähän tai johonkin muuhun hotelliin. Vai luinko liian huolimattomasti ahmien?
t: Katariina
Katariina, hauskaa että eksyit tänne. :) Kirja oli kyllä todella vaikuttava. Olen ajatellut sitä usein lukemisen jälkeen.
VastaaPoistaEn enää valitettavasti muista tuota kyseistä asiaa, mutta voit hyvinkin olla oikeassa. Ja voihan myös olla, että asia on jätetty kirjassa tarkoituksella vähän epämääräiseksi. :)