Enni Mustosen Nimettömät on ensimmäinen kesäkirjalistalta lukemani kirja. Se yllätti minut positiivisesti. Olen ennen pitänyt hänen kirjojaan pääosin romanttisena hömppänä, mutta Velman suosittelun ansiosta päätin kuitenkin kokeilla. Ensin piti vähän googletella, ja paljastui esimerkiksi se, että Enni Mustonen on salanimi, jonka takana on Kirsti Manninen.
Nimettömät on ensimmäinen osa Järjen ja tunteen tarinoita -sarjaa. Kirja kertoo kahden nuoren naisen tutustumisesta Helsinkiin 1800-luvun lopussa. Toinen tytöistä tulee piiaksi iäkkään Augusta-neidin talouteen ja toinen on Augustan sukulaistyttö, joka tulee Helsinkiin opiskelemaan. Kirja kertoo vuorotellen kummankin tytön näkökulmasta uuteen kaupunkiin ja uusiin ihmisiin tutustumisesta. Tytöt elävät kuitenkin erilaisissa maailmoissa, ovathan he lähtöisin eri luokista.
Kirjan maailma tuntuu hyvin todentuntuiselta. Vaikka mukana on rakkautta ja pettymyksiä, ei kirja missään nimessä ole mitään romanttista hömppää, vaikka se kirjastossakin oli laitettu romantiikkahyllyyn. Välillä kirja tuntuu vähän yksipuoliselta ja varsinkin Augusta-neidistä annetaan hyvin kliseinen kuva. Hän muistuttaa kaikkia itsellisiä vanhapiikaneitejä, joita tyttökirjat ovat pullollaan. Kirja on kuitenkin hyvin sujuvalukuinen ja kiinnostava, joten voin suositella sitä muillekin.
On mielenkiintoista lukea kuvauksia vanhasta Helsingistä. Kävin juuri vähän aikaa sitten katsomassa Signe Branderin valokuvanäyttelyn 1900-luvun alkupuolen helsinkiläisistä katunäkymistä. Olikin helppo kuvitella kirjan henkilöt kävelemään vanhoille kaduille.
Signe Branderin kuviin voi tutustua täällä. Näyttely on avoinna Hakasalmen huvilassa vielä elokuun loppuun asti.
Lukunäyte sivulta 67:
Heti kotiin tultuani laitoin leivän pyyheliinan sisään ja pannumyssyn alle, että se pysyi lämpimänä. Sillä aikaa kun vesi kiehui pannussa, laitoin parempaa kahvia prännäriin ja paahdoin sen oikein tarkkaan. Senkin oli Aliina opettanut, miten Turun pappilassa oli aina pitänyt paahtaa sekaan muutama papu oikein tummaksi ja jättää muut vaaleammiksi.
Nauratti melkein, kun istuin kahvimylly jalkojen välissä puulaatikon kannella. Ensimmäisen kerran tuntui siltä, että olin täällä kuin kotonani. Hyvää kahvia minä keitin, sanon sen suoraan.
Mustonen, Enni: Nimettömät. Seven, 2007. Ilmestyi ensimmäisen kerran Otavan kustantamana 2004.
Kiva että päätit kokeilla ja ettei suositus mennytkään pieleen. :) Vaikka ne on romantiikkahyllyssä, ei ne niin hömppää silti ole. Osa on kuitenkin romanttisempia kuin tämä sarja.
VastaaPoistaJoo, valitsin tämän siksi, ettei ollut kaikkein heppoisimmasta päästä. Ihan sivistävä lukukokemus! :)
VastaaPoistaMinä luin pari kesää sitten Hilja Valtosen Nuoren opettajattaren varaventtiilin ja tykkäsin kovasti. Mustosta en ole lukenut, mutta pitänee kokeilla. Tämän perusteella veikkaan pitäväni siitä!
VastaaPoistaHei Marjis, olen lukenut tästä Järjen ja tunteen tarinoita-sarjasta neljä ensimmäistä osaa ja seurannut Hilman ja Annan kiehtovia vaiheita. "Enni Mustonen" kirjoittaa todella elävästi historiallisista tapahtumista ja henkilöistä ja tuntuu kuin eläisi itsekin tapahtumissa mukana. Sarjan viimeistä osaa en viitsinyt enää lukea, koska se sijoittui nykyaikaan. Aiotko itse lukea jatko-osia?
VastaaPoistaHei Jenni ja Sara! :) Luulen, että taidan joskus lukea myös sarjan seuraavia osia, sillä vaikka kirja ei jäänytkään "kesken", jäi tarinan jatko mietityttämään. Sitä paitsi kirja oli hyvin kirjoitettu ja sen luki päivässä. Lisäksi se toimi ainakin minulla sellaisena lukublokin avaajana ja sen jälkeen on taas lukeminen maistunut. :)
VastaaPoistaJoskus pitäisi lukea myös tuo Nuoren opettajattaren varaventtiili. Siihen tuntuu törmäävän aika usein keskusteluissa ja muutenkin. :)
Hei,minäkin olen lukenut tämän ja pari jatko-osaakin. Kovasti olen tykännyt sillä historiallinen Helsinki tulee näissä kirjoissa ihanan eläväksi ja henkilöhahmoihinkin kiintyy kummasti.
VastaaPoistaIhan totta, Eriqou! Olen huomannnut välillä pohtivani, miten hahmoille kirjan jälkeen tapahtui, esim. paransiko Hilman mies tapansa. Pitää varmaan lainata seuraava kirja piakkoin kirjastosta. Tai ainakin sitten, kun edelliset kirjat on luettu! :D
VastaaPoistaTulin tänne vastavierailulle ja taidanpa jäädä ihan pysyvästi seuraamaan blogiasi:)
VastaaPoistaJärjen ja tunteen tarinat on kyllä tosi hyvä kirjasarja, mutta vielä enemmän suosittelen Koskivuori-sarja. Siinäkin vastakkainasettelu on aika samanlainen kuin Järjen ja tunteen tarinoissa eli on työväenluokkaan kuuluva nainen ja rikas nainen ja nämä ystävystyvät. Taustalla on tietysti historiaa ja ihmiskohtaloita. Koskivuori-sarjassa tapahtumat alkavat tosin vasta vuodesta 1917 ja jatkuvat 60-luvulle asti. Jos siis kiinnostuit Järjen ja tunteen tarinoista suosittelen tutustumaan myös tähän.
Kiitos vinkistä, Susa P. :) Pitää tutustua tuohon, kunhan saan tämän sarjan ensi luettua. Tosin ne ihan nykyaikaan sijoittuvat asiat eivät minua niin paljon kiinnosta. :)
VastaaPoista