Rhyannon Byrdin Suden arvet päättää kolmiosaisen Veren viemät -sarjan. Mielenkiintoista nähdä, mitä uutta luettavaa Nocturne-kirjat seuraavaksi tarjoavat. Toivottavasti jotain piristävää, sillä Rachel Vincentiä lukuun ottamatta muut viimeaikaiset kirjat eivät ole olleet ihan parhaasta päästä.Suden arvissa pääosiin nousevat arpinaamainen lunastajasusi Brody ja Michaela, aiemmista kirjoista tutun Torrencen paras ystävä. Pariskunnalla alkaa olla vipinää, joka kärjistyy, kun Michaela joutuu vaaraan ja tarvitsee itselleen vartijaa ja puolustajaa. Brody lupautuu hommaan sekä vastahakoisena että innokkaasti. Sitten alkaakin kuuman puuron kiertely.
Koska Suden arvet on sarjan päätös, siinä viedään loppuun myös edellisissä kirjoissa pohjustettu juonikuvio. Lunastajat saavat vihdoin selville, kuka murhaa vaaleita naisia ja kuka laumanvanhimmista on heidän toinen vastustajansa. Olin arvannut kuvion jo edellisessä kirjassa, joten ratkaisu ei ollut minulle yllätys. Myös lopputaistelu oli vähän väsähtänyt soppa, eikä sekään kauheasti jaksanut innostaa.
Sarja alkoi lupaavasti, mutta ei jatkunut enää yhtä kiinnostavasti. Silti, kuten aikaisemminkin olen todennut, tämä on sellaista keskinkertaista Nocturne-tasoa. Ison plussan Suden arvet – ja koko Veren viemät -sarja – saa siitä, että siinä sentään tapahtuu kaikenlaista, eikä koko aika mene pelkästään lemmenkipeydessä kiemurteluun. Tapahtumia oli tässä kirjassa onneksi ihan riittävästi, ja varsinkin Brody oli kiinnostava hahmo arpineen päivineen.
Lue myös arvioni sarjan aiemmista osista Suden taisto ja Suden ylpeys.
Lukunäyte sivulta 47:
Vastasyntynyt susi kohosi takajaloilleen, ja valtava rintakehä kohoili olennon huohottaessa raollaan olevien leukojen välistä. Huulet paljastivat pitkät, hyytävän terävät raateluhampaat. Sinisenä loistavat silmät, jotka hehkuivat kuin kaasuliekki, tähyilivät katsojajoukkoa, kunnes susi löysi sen, mitä etsi. Brody kiristi otettaan, kun susi otti kömpelön askelen kohti Michaelaa, mutta Lycan-vartijat kiskoivat jo olennon kaulan ympärille kiedottua pitkää kettinkiä ja pitivät sen paikoillaan.
Suden arvet Harlequinin sivuilla.
Byrd, Rhyannon: Suden arvet – Veren viemät 3 (Last Wolf Watching, 2008). 349 sivua. Suomentanut Eeva Parviainen. Harlequin, 2011.
Mukava lukea fantasia-arvosteluja. Tekisi mieli aloittaa jokin oikea fantasiasarja, tiedä sitten mikä valita. Kokemukseni rajoittuvat lähinnä Tolkieniin ja Forgotten Realmsin maailmaan.
VastaaPoistaIbdrahim, kiitos! Vaikea sulle suositella näin kylmiltään mitään, mutta kävin blogissasi kurkistamassa (kiinnostava blogi muuten!), ja ajattelin, että voisit tykätä vaikka George R. R. Martinin Tulen ja jään laulu -sarjasta. :)
VastaaPoista