Olen taas pienen tauon jälkeen innostunut leipomisesta. Olen vähän kuriton leipoja ja yleensä kaadan taikinaan kaikkea kaapista löytyvää. Silloin tällöin käykin niin, että taikina ei nousekaan tai maut eivät ole ihan kohdillaan. Onneksi leipä kuin leipä on tuoreena ja lämpimänä niin ihanaa, että aina ne leipomukset ovat silti kaupaksi menneet.
Koska olen myös armoton keittokirjahamsteri, on minulle kertynyt monenlaisia leipäkirjoja vuosien mittaan. Hassua kyllä, yksi suosikeistani on myös yksi vanhimmista kirjoistani, sillä siinä on hyviä ja yksinkertaisia ohjeita. Kirja on nyt kuitenkin saanut haastajan tästä Charlotte Jenkinsonin kirjasta Leivän juurilla – yli 80 monipuolista leipäohjetta. Tässä on nimittäin minulle ihan uudenlaisia leipäreseptejä. Kuka nyt haluaisikaan samoja ohjeita uusissa kansissa?
Olen kokkaillut Leivän juurilla -kirjan ohjeilla muun muassa sämpylöitä ja vehnätortilloja. Jälkimmäiset olivat elämäni ensimmäiset paistinpannussa kypsennettävät leivät. Ekologisuudestaan huolimatta paistinpannukokkailuun meni kyllä minun makuuni vähän turhan paljon aikaa. Olisi niin paljon yksinkertaisempaa vain työntää pelti uuniin. Mutta kyllä noita tortilloja silti tulee toistekin leivottua. Ja kirjasta löytyy pari muutakin paistinpannuleivän ohjetta.
Leivän juurilla on siis ilahduttanut minua ennakkoluulottomilla ohjeillaan. Minua harmittaa suuresti, että raparperiaika on jo ohi, sillä olisin ehdottomasti halunnut leipoa raparperileipää. Siihen tulisi raparperin lisäksi rosmariinia, jota minulla on vielä iso pensas parvekkeella. Nyt pitää odottaa kevääseen, eikä rosmariinia silloin kyllä enää saa omasta pensaasta. Olen kyllä jemmannut pakastimeen pienen erän raparperia, joten ehkä uhraan sen tähän leipään. Eikö kuulostakin aika jännältä?
Kirjassa on myös näkkileipien ja erilaistan hapanleipien ohjeita. En ole vielä edes kuvitellut leipovani hapanleipää Leivän juurilla -kirjan ohjeilla, sillä sitä pitää kahtena päivänä väkertää. Olen myös vähän kärsimätön leipoja. Mutta ties mihin tässä talven pimeinä iltoina vielä innostuukaan. Itse tehty leipä on nimittäin kyllä ihan omaa luokkaansa. Olen vähän kateellinen veljelleni, joka pääsee leipomaan leivinuunissa. Kyllä, leipominen kulkee meillä suvussa.
Leivän juurilla on muuten aika mukavan tuntuinen kirja, sillä siinä on kiva muovimainen pinta, jonka alla on kerros jotain joustavaa. Pinta on pysynyt puhtaana huolimatta siitä, että leipuri on käsitellyt sitä vähän huolimattomasti. Myös taitto ja kuvat ovat kauniita. Pidän kirjasta todella paljon, ja se on ollutkin ahkerassa käytössä, sillä minusta on hauska myös vain suunnitella leipomista. Kokeiluun menevät piakkoin ainakin basilikasämpylät ja puolukkapatongit.
Leivän juurilla WSOY:n sivuilla ja Adibriksessä.
Jenkinson, Charlotte: Leivän juurilla – yli 80 monipuolista leipäohjetta (Baka bröd, 2010). 160 sivua. Suomentaja: Sirkka Hirvonen. WSOY, 2011.
Koska olen myös armoton keittokirjahamsteri, on minulle kertynyt monenlaisia leipäkirjoja vuosien mittaan. Hassua kyllä, yksi suosikeistani on myös yksi vanhimmista kirjoistani, sillä siinä on hyviä ja yksinkertaisia ohjeita. Kirja on nyt kuitenkin saanut haastajan tästä Charlotte Jenkinsonin kirjasta Leivän juurilla – yli 80 monipuolista leipäohjetta. Tässä on nimittäin minulle ihan uudenlaisia leipäreseptejä. Kuka nyt haluaisikaan samoja ohjeita uusissa kansissa?
Olen kokkaillut Leivän juurilla -kirjan ohjeilla muun muassa sämpylöitä ja vehnätortilloja. Jälkimmäiset olivat elämäni ensimmäiset paistinpannussa kypsennettävät leivät. Ekologisuudestaan huolimatta paistinpannukokkailuun meni kyllä minun makuuni vähän turhan paljon aikaa. Olisi niin paljon yksinkertaisempaa vain työntää pelti uuniin. Mutta kyllä noita tortilloja silti tulee toistekin leivottua. Ja kirjasta löytyy pari muutakin paistinpannuleivän ohjetta.
Leivän juurilla on siis ilahduttanut minua ennakkoluulottomilla ohjeillaan. Minua harmittaa suuresti, että raparperiaika on jo ohi, sillä olisin ehdottomasti halunnut leipoa raparperileipää. Siihen tulisi raparperin lisäksi rosmariinia, jota minulla on vielä iso pensas parvekkeella. Nyt pitää odottaa kevääseen, eikä rosmariinia silloin kyllä enää saa omasta pensaasta. Olen kyllä jemmannut pakastimeen pienen erän raparperia, joten ehkä uhraan sen tähän leipään. Eikö kuulostakin aika jännältä?
Kirjassa on myös näkkileipien ja erilaistan hapanleipien ohjeita. En ole vielä edes kuvitellut leipovani hapanleipää Leivän juurilla -kirjan ohjeilla, sillä sitä pitää kahtena päivänä väkertää. Olen myös vähän kärsimätön leipoja. Mutta ties mihin tässä talven pimeinä iltoina vielä innostuukaan. Itse tehty leipä on nimittäin kyllä ihan omaa luokkaansa. Olen vähän kateellinen veljelleni, joka pääsee leipomaan leivinuunissa. Kyllä, leipominen kulkee meillä suvussa.
Leivän juurilla on muuten aika mukavan tuntuinen kirja, sillä siinä on kiva muovimainen pinta, jonka alla on kerros jotain joustavaa. Pinta on pysynyt puhtaana huolimatta siitä, että leipuri on käsitellyt sitä vähän huolimattomasti. Myös taitto ja kuvat ovat kauniita. Pidän kirjasta todella paljon, ja se on ollutkin ahkerassa käytössä, sillä minusta on hauska myös vain suunnitella leipomista. Kokeiluun menevät piakkoin ainakin basilikasämpylät ja puolukkapatongit.
Leivän juurilla WSOY:n sivuilla ja Adibriksessä.
Jenkinson, Charlotte: Leivän juurilla – yli 80 monipuolista leipäohjetta (Baka bröd, 2010). 160 sivua. Suomentaja: Sirkka Hirvonen. WSOY, 2011.
Kommentit
Lähetä kommentti