En tiedä, onko minulle koskaan ennen käynyt niin, että kirja pitää keskeyttää hetkeksi, koska se on niin hyvä – eli siis kauhea. Mutta tämä John Ajvide Lindqvistin uusin Kultatukka, tähtönen piti laittaa hetkeksi tauolle, sillä se tuntui osuvan niin tarkasti kaikkeen siihen, millaisia asioita on uutisiin viime aikoinakin noussut.Kultatukka, tähtönen kertoo kahden tytön kasvamisesta täysin erilaisissa oloissa. Ensimmäisen tytön elämä on loppua heti alkuunsa, sillä tuntemattomasta syystä hänet hylätään metsään. Tyttö päätyy kuitenkin asumaan erään pariskunnan kellariin, eikä hänellä ole mitään yhteyttä muuhun maailmaan. Toinen tytöistä, Teresa, puolestaan elää normaalia elämää, tosin epäsuosittuna ja kiusattuna hylkiönä. 14-vuotiaina tytöt kohtaavat ja löytävät vihdoin merkityksen elämäänsä. Seuraukset ovat kauhistuttavat.
En voi muuta kuin kehua tätä kirjaa. Kultatukka, tähtönen on moninkertaisesti taitava kirja. Sen kerronta tuntuu paikoin jopa liiankin todelliselta. Varsinkin väkivallan kuvaukset voivat hirvittää heikompia. Olen aina vähän tarkkana, kun aikuinen mies puhuu nuoren naisen suulla, mutta tässäkin kirjailija on onnistunut. Varsinkin Teresan maailma ja kokemukset ovat täysin samaistuttavia – ja siksi niin surullisia. John Ajvide Lindqvist on minusta parasta, mitä Ruotsista tulee tällä hetkellä.
Kultatukka, tähtönen ei varsinaisesti ole pelottava, mutta se on todella kauhea. Ensin ajattelin, että kirja kertoo ihmisistä, jotka ovat jotenkin ulkopuolisia. Olin kuitenkin väärässä. Kirja kertoo nimittäin järkyttävän tarkasti siitä, että kaikki ihmiset ovat ulkopuolisia. Kirjan henkilöt eivät ole varsinaisesti pahoja, vaikka he tekevätkin pahoja tai pahoiksi luokiteltavia asioita. Pidin todella paljon siitä, että Ajvide Lindqvist ei kuitenkaan arvota kirjan henkilöiden tekoja vaan ainoastaan kertoo ne.
Yksi kirjan kantavista teemoista on musiikkiteollisuus ja miten se riistää nuoria tähdiksi pyrkiviä artisteja. Kultatukka, tähtönen esittelee yhden niljakkaan tuottajan, jolla on selkeä saalistuskäytäntö nuorten tyttösten varalle. Tämän lisäksi riistämistä tapahtuu myös abstraktimmalla tasolla. Erityiset kyvyt ja taidot nielaistaan ja tuotteistetaan monella kulttuurin alueella. Tosin aina voi miettiä, onko se hyväksi vai pahaksi. Kirjassa on myös paljon, paljon muutakin, esimerkiksi ajatuksia elämästä netin keskustelupalstoilla.
Ensimmäinen spontaani ajatukseni kirjan suljettuani oli, ettei kirjassa ole mitään liikaa. Se on harvinaista tällaisessa lähes 600-sivuisessa järkäleessä. Kirjaa todellakin ahmii, vaikka se on paikoin aika karmaisevaa luettavaa. Toinen ajatukseni oli se, että maailma on pahassa pulassa, jos kaikki kiusatut ja pelokkaat tytöt löytävät itselleen karismaattisen johtajan. Heillä ei nimittäin ainakaan omasta mielestään ole enää mitään hävittävää.
Lukunäyte sivulta 76:
Huhtikuussa tyttö sai ensimmäisen hampaansa. Muuten tuntui kuin hänen kehityksensä olisi pysähtynyt. Hän ei yrittänyt kontata eikä ryömiä. Hän ei välittänyt piiloleikeistä eikä kuurupiilosta. Hän ei jäljitellyt tekoja eikä liikkeitä, hän päästeli ainoastaan ääniä ja säveliä, melodioita.
Lennart vei hänet toisinaan puutarhaan öisin. Muutaman kerran Laila sai viedä hänet. Silloin hän käytti tilaisuutta hyväkseen ja kuiskutteli ja jutteli tytölle niin paljon kuin pystyi. Hän ei saanut ääntäkään vastaukseksi.
Kultatukka, tähtönen Gummeruksen sivuilla ja Adlibriksessä.
Ajvide Lindqvist, John: Kultatukka, tähtönen (Lilla stjärna, 2010). 575 sivua. Suomentanut Jaana Nikula, kansi Sanna-Reeta Meilahti. Gummerus, 2011.
Tämä vaikuttaa hirveältä mutta kiinnostavalta ja hyvältä! Täytyypä laittaa lukulistalle, kiitos vinkistä:)
VastaaPoistaOoo - tämä oli jo ennestään lukulistalla, mutta nostetaanpa pari pykälää ylemmäs :-)
VastaaPoistaSanna, juuri sitä kirja on, hirveä ja hirveän hyvä. :D
VastaaPoistaBooksy, arvasin, että tämä on sun listalla!
Tämä odottaa minunkin yöpöydällä lukemistaan! Odotan nyt innolla, että pääsen tähän käsiksi :)
VastaaPoistaHuh! Kuulostaa todella vakuuttavalta!
VastaaPoistaMä olen lukenut John Ajvide Lindqvistiltä vain Ystävät hämärän jälkeen (ei valitettavasti löydy blogista, tein siitä lehtiarvion, harmi etten myös blogannut). Muistan kuitenkin, että pikkuisen alakanttiin lukuelämys jäi, kun kirjaa oli hypetetty paljon.
Mutta tämä kuulostaa kiehtovalta ja karmivalta!
Mullakin on tämä hyllyssä odottamassa lukuvuoroaan. Saapa nähdä montako taukoa minulta vaaditaan, kun pelkään vähän kaikkea helposti :D
VastaaPoistaPakko kyllä pistää lukulistalle, vaikka jotenkin tähän asti olen ajatellut että no äh. Mutta pakkohan tämä on !
VastaaPoistaOijoi Lindqvist on todella kyllä loistava kirjailija. Olen lukenut kaikki tähän asti suomennetut teokset ja erityisesti Ihmissatama oli loistelias. Niinpä tämäkin kirja on siis luetteva ja omaan hyllyyn ehdottomasti ostettava! Kääk en malta millään odottaa!
VastaaPoistaSait kiinnostumaan!
VastaaPoistaLuen tätä just nyt ja jo sivulla 50 olin niin kirjan lumoissa, että huh! Pitkästä aikaa erilainen kirja, joka todella imaisee maailmaansa. Minulla on vielä varmasti ne puistattavimmat jutut kirjassa edessä..hui ja samalla jee ;)
VastaaPoistaMinäkin olen halunnut tutustua kirjailijan tuotoksiin jo muutaman vuoden ajan, mutta jotenkin aikaisemmat kirjat häneltä eivät ole ihan täysin vakuuttaneet takakansitekstin perusteella. Tämä on kuitenkin ehdottomasti luettava. Kiitos muistutuksesta:)
VastaaPoistaOlipa mukava tulla tänne yskänkohtausten välillä lukemaan kommentteja. Olen siis ollut kipeänä ja yskinyt kurkkuni kipeäksi. Onneksi blogaamisessa ei tarvitse käyttää ääntänsä. :D
VastaaPoistaOdotan kyllä mielenkiinnolla, mitä muut tästä kirjasta ovat mieltä. En onnistunut löytämään vielä kritiikeitäkään suomeksi, mutta ilmeisesti Ruotsissa tästä on pidetty. :)
Oijoi, en uskaltanut lukea vielä kokonaan arviotasi, sillä minulla on tämä paraikaa kesken! Siitä olen samaa mieltä kanssasi, että kirja on ollut kauhea. Ei pelottava, mutta siis kauhea. En minäkään keksi sille osuvampaa sanaa :D
VastaaPoistaLaura, ehkä keksit jonkun paremman ilmauksen kunhan saat kirjan loppuun. Odotan mielenkiinnolla ajatuksiasi kirjasta sitten, kun olet sen kokonaan lukenut. :)
VastaaPoistaHienoa, että teit tästä blogitekstin! :) Tuosta ruotsalaishepusta on tullut nyt niin paljon hehkutusta, että en tiedä kuinka kauan jaksan pitkittää lukemisen aloittamista. (Olen nimittäin niin sadistinen, että yritän viimeiseen asti venyttää tällaisiin kehuttujen kirjailijoiden teoksiin tarttumista.) Kirjan mahdollinen karmeus ei säikäytä, päinvastoin vetää puoleensa, sillä mikään ei ole pahempaa kuin lukea kirja, joka ei herätä mitään tunteita...
VastaaPoistaPiti tulla tähän kyselemään, että jos olet siis lukenut sen Kingin kirjan, oliko se samalla tapaa kauhea kuin tämä? Siis ovathan King ja Lindqvist tyyliltään erilaisia monessa asiassa, mutta Kultatukka, tähtösen se raakuus oli jotenkin aika voimakasta. Pidin siitä huolimatta kirjasta ;)
VastaaPoistaHih, kirjoitan siitä Kingista huomenna :D, mutta oli se aika erilainen kuin tämä. Mun mielestä ei ollenkaan näin hyvä eikä kauhea, mutta ällöttävä ja liian yksityiskohtisen väkivaltainen. Lisää huomenna! :D
VastaaPoistaKääk, odotan siis huomiseen mielenkiinnolla ja innolla ;D
VastaaPoistaSanottaisiinko, että lukiessa tuli mieleen -sairasta! ja -kauheaa! Toisaalta kiinnostava ja kiehtova. Pidin kirjasta, mutta ihmiset olivat tönkköjä, tarkoituksellakin kai. MUTTA kenelläkään henkilöistä ei ollut omaa elämää, kaikki vain tekivät roolin ja käyttäytyivät tietyn mallin mukaan kuin koneet. (tämä jäi vähän ärsyttämään ja laski pisteitä) Ajattelemaan laittava kirja, mutta ei kyllä lapsille sopiva, sen verran hirveä;) kiitos jälleen kirjavinkistä.
VastaaPoistaMicce, ole hyvä! :) Muakin ahdisti kauheasti se, ettei kirjassa ollut yhtään onnellista ihmistä vaan kaikki vain suorittivat jotain sellasita, mitä pitivät oikeana. Tämä oli upeankauhea kirja.
VastaaPoista