Siirry pääsisältöön

Veera Laitinen: Surunsyöjät

Tämän kirjan myötä tulee nyt paljon ensimmäisiä. Veera Laitisen Surunsyöjät on ensimmäinen lukemani – ja kaiketi myös kirjoitettu – suomalainen kirja paranormaalin romantiikan lajissa. Lisäksi tämä on ensimmäinen lukemani Ivan Rotta & Co. -kustantamon kirja ja kirjan takana on todennäköisesti nuorin lukemani kirjailijakin. Jälkimmäisestä en kuitenkaan nyt mene takuuseen.

Joka tapauksessa kaikki nuo edellä mainitut asiat herättivät kiinnostukseni ja päätin kokeilla Surunsyöjiä. Myönnän, että minulla oli kirjasta epäilykseni varsinkin kirjoittajan iän takia. Laitinen on nimittäin vain 14-vuotias. Mutta toisaalta tämän lajin kirjallisuudessa nuori ikä ei välttämättä ole mitenkään haitaksi.

Surunsyöjät kertoo 17-vuotiaasta Hopesta, joka on luonteeltaan aika levoton ja ajattelematonkin. Hopen kouluun tulee uusi poika, hirmuisen komea Victor, joka tuntuu Hopesta kovin tutulta. Poika käyttäytyy kuitenkin oudon tympeästi ja alkaa muutenkin vaivata Hopen ajatuksia. Romantiikkaa on kuitenkin luvassa, mutta samalla Victorista alkaa paljastuu outoja asioita. Kirjan esikuvat ovat siis helposti löydettävissä.

Kirja kärsii valtavasti siitä, että tässä viimeisen vuoden aikana on ilmestynyt jo useita käännöksiä samasta aihepiiristä. Jos en olisi juuri lukenut Vampyyripäiväkirjoja, Punaisia tulppaaneita ja Langennutta enkeliä, olisin varmasti ollut avoimempi kirjan juonelle. Nyt se tuntui valitettavan tutulta. Onneksi Surunsyöjissä on kuitenkin oma mytologiansa, joten kirja tarjoaa uuttakin, vaikka sen peruskuvio koulun uudesta pojasta onkin jo tuttu.

Kirjoittajan kokemattomuus näkyy Surunsyöjien kielestä, joka on paikoitellen aivan tukahduttavan täynnä kuvailua ja adjektiiveja. Kun on lukenut riittävän monta kertaa komistuksen merenvihreistä silmistä, alkaa se jo häiritä lukijaa. Kunhan kirjoittaja pääsee eroon näistä kömpelyyksistä, ei kielessä ole suurempaa vikaa. Kertojan ääni on monessa kohtaa miellyttävän naseva ja itseironinen; se tarkastelee itseään ja kommentoi tekemiään tyhmyyksiä hauskastikin. Sellaista toivoisin lukevani enemmänkin.

Veera Laitinen kirjoittaa tällä hetkellä kirjaan jatkoa, kyseessähän on siis kirjasarja. Kirjailijan haastattelun (juonipaljastuksia) voi lukea kustantamon blogista, josta löytyy myös toinen lukunäyte kirjasta.

Lukunäyte sivulta 31:
Heti kun olin sulkenut suuni, aloin katua. Voi paska. Tämä juuri oli minussa niin ärsyttävää: en ajatellut sanojani tarpeeksi. Lauoin kaiken suustani miettimättä sen enempää. Sanani puskivat eteenpäin kuin härkä, ja pahimmassa tapauksessa tuo härkä saattoi kaataa muita tieltään ja loukata.

Surunsyöjät Ivan Rotta & Co. -kustantamon sivuilla ja Adlibriksessä.

Laitinen, Veera: Surunsyöjät. 252 sivua. Ulkoasu: Kalle Pyyhtinen. Ivan Rotta & Co., 2011.

Kommentit

  1. Ihan vieras tuo kustantamo! Enpä tosiaan tiennyt sellaisesta.

    Hyvä aloittaa nuorena, jos jo nyt tekstistä löytyi terää, niin mitä sitten muutaman vuoden kuluttua! Harmi vaan, että tämä genre alkaa olla jo aika kaluttu ja pikku hiljaa alkaa odotella, mitä nuortenkirjallisuuden saralla seuraavaksi keksitään...

    Tämä pitää kyllä ehdottomasti lukaista jossain vaiheessa!

    VastaaPoista
  2. Blogger temppuilee nyt niin, etten saa lisättyä kirjaan lainkaan tunnisteita. Pitää yrittä uudelleen huomenna.

    Ahmu, ihan naurattaa kun ajattelee omia tekstikyhäelmiä tuon ikäisenä. Saati sitten, että olisi ollut hermoja ja pitkäjännitteisyyttä oikeasti kirjoittaa kirja...

    Nuortenkirjojen aihepiiriin voisi tosiaan tulla jotain pientä uudistusta jo. ;)

    VastaaPoista
  3. Wau, nuori kirjalija! Ja kun on vielä kotimaamme kirjailijoita, on aina mielenkiintoista lukea näistä uusista kirjailijoista!

    Aihepiiri sinällään kiinnostava, mutta ehkä kuitenkaan ei päädy TBR-listalleni vielä ainakaan ;)

    VastaaPoista
  4. Susa, en lakkaa ihmettelmästä edelleenkään kirjoittajan ikää. :) Ei sitä tiedä mihin päätyykään, kun noin nuorena aloittaa!

    VastaaPoista
  5. Tämä kirja on lukulistallani, ihastuttava ajatus, vaikka toistaakin jälleen tuttua. Nuori kirjoittaja tosiaan herättää aina halun kohottaa kulmakarvojaan (Ennuskivien mahti - kirjoittajans Flavia Bujor 12v), mutta on niitä hyviäkin (Etsijä - kirjoittajana Viivi Hyvönen, 14v).

    VastaaPoista
  6. Nafisan, kiva että luet tämän. Sulla on paljon kokemuksia nuortenkirjoista, niin on aina mielenkiintoista lukea sun arvioita. :)

    Ja kiitos tuosta Etsijä-vinkistä! Viivi Hyvönen on kirjailija, johon en ole vielä tutustunut, vaikka pitäisi kyllä!

    VastaaPoista
  7. Kiva, että olit löytänyt tällaisen erikoisuuden ja jaoit sen meille muillekin. :) Tämä menee varmasti lukulistalleni kyllästyttävän tutun kuuluisesta juonikuviostaan huolimatta. (Kirjailijan ikä herätti pakostakin kiinnostuksen ja paranormaalit jutut kiehtovat aina...)

    VastaaPoista
  8. sinidean, lue ihmeessä! :) Mua kiinnostaisi erityisesti sellaisten lukijoiden mielipiteet, jotka eivät ole lukeneet ehkä ihan kaikkia muita saman tyyppisiä juonia, jolloin tämä kirja tuntuu varmasti tuoreemmalta. :) On tosi harmi, että ehtivät kääntää nuo uudet sarjat ennen tämän julkaisua.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti