Kirjablogit ovat pikkuhiljaa kiipeämässä muoti- ja ruokablogien rinnalle sekä lukevien ihmisten tietoisuuteen. Bloggarit ovat vaikuttajia, joiden mielipiteillä on merkitystä. Sen ovat huomanneet myös kustantajat. Viime syksynä lähetin kokeeksi ensimmäisen arvostelukappalepyynnön yhteen kustantamoon ja suureksi yllätyksekseni sainkin kirjan pian postissa.
Olen koko blogini ajan ajatellut tekeväni kirja-arvosteluja, en niinkään pitäväni lukupäiväkirjaa. Olen rinnastanut kirjabloggarit ammattikriitikoiden kanssa samaan rintamaan, vaikka kummallakin on tietysti omat tehtävänsä. Molemmat kuitenkin arvioivat lukemiaan kirjoja julkisesti. En ole tainnut juurikaan mainita lukemieni kirjojen alkuperää, koska olen ajatellut, ettei sillä ole lukijoille merkitystä.
Havahduin asiaan vasta, kun Ilse nosti arvostelukappaleet ja piilomainonnan esille omassa blogissaan. En ollut suoraan sanottuna ajatellut, että kustantamon lähettämiä kirjoja voitaisiin mieltää lahjoiksi tai palkkioiksi, sillä arvosteltavaksihan ne on tarkoitettu. Asia alkoi kuitenkin vaivata minua niin paljon, että päätin kysyä asiasta Kuluttajavirastosta. Myös siellä ollaan viime aikoina mietitty bloggareita ja bloggareiden yrityksiltä saamia lahjoja. Tulossa onkin linjaus asiasta mahdollisesti vielä tämän vuoden puolella.
Sain kuitenkin jo joitain vastauksia Kuluttajaneuvonnasta nimenomaan kirjablogien kannalta. Kysyin siis, onko tarpeen kirjoittaa jokaisen arvostelun yhteyteen, onko kirja arvostelukappale – vai riittäisikö, jos blogissa olisi jossain kohtaa kerrottu yleisemmin siitä, millaisilla periaatteilla kirjabloggari valitsee kirjoja luettavakseen ja kirjoittaa niistä. Tässä muutama ote saamastani vastauksesta. Kuluttajaviraston lakimies arvioi näin: " – – tilanteessasi, jossa arvostellaan kirjoja, riittäisi, että kerrot jossakin kohtaa, että osa kirjoista voi olla kustantajilta saatuja, mutta että sinänsä se ei vaikuta siihen, kuinka kirja arvostellaan."
Kuluttajaviraston kannalta ongelmallisempia ovat blogit, "joiden kirjoittajat kehuvat kaikkia saamiaan tuotteita (kertomatta että ne ovat lahjoja) ja saavat näin lukijat uskomaan, että kyse olisi kirjoittajan henkilökohtaisesta (puolueettomasta) mielipiteestä – kun taustalla voi kuitenkin vaikuttaa kirjoittajan motiivi saada lisää tuotteita jos niitä kehutaan." "Kirjoittajan tulee siis kertoa, miten yhteistyö vaikuttaa tuotteiden esittelyyn ja arvioihin. Kuluttajilla on aina oikeus tietää, milloin heihin vaikutetaan kaupallisesti."
Läpinäkyvyys on siis olennaista, mutta ainakaan toistaiseksi ei jokaisen kirja-arvion kohdalla ole tarvetta kertoa, onko se ilmainen arvostelukappale vai ei. Asia voi tietysti muuttua, kunhan Kuluttajavirasto saa blogiaiheisen linjauksensa valmiiksi. Sitä odotellessa olen kuitenkin jo lisännyt blogiini välilehden, josta löytyy tietoa minusta, blogistani ja siitä, miten arvostelen lukemiani kirjoja.
Blogimaailma on vielä aika epämääräistä aluetta, joten on hyvä, että asiaan on tulossa selvitystä. Kiitos siis Kuluttajaneuvonnalle vastauksista; yhteisillä säännöillä bloggauskin on paljon hauskempaa.
Olen koko blogini ajan ajatellut tekeväni kirja-arvosteluja, en niinkään pitäväni lukupäiväkirjaa. Olen rinnastanut kirjabloggarit ammattikriitikoiden kanssa samaan rintamaan, vaikka kummallakin on tietysti omat tehtävänsä. Molemmat kuitenkin arvioivat lukemiaan kirjoja julkisesti. En ole tainnut juurikaan mainita lukemieni kirjojen alkuperää, koska olen ajatellut, ettei sillä ole lukijoille merkitystä.
Havahduin asiaan vasta, kun Ilse nosti arvostelukappaleet ja piilomainonnan esille omassa blogissaan. En ollut suoraan sanottuna ajatellut, että kustantamon lähettämiä kirjoja voitaisiin mieltää lahjoiksi tai palkkioiksi, sillä arvosteltavaksihan ne on tarkoitettu. Asia alkoi kuitenkin vaivata minua niin paljon, että päätin kysyä asiasta Kuluttajavirastosta. Myös siellä ollaan viime aikoina mietitty bloggareita ja bloggareiden yrityksiltä saamia lahjoja. Tulossa onkin linjaus asiasta mahdollisesti vielä tämän vuoden puolella.
Sain kuitenkin jo joitain vastauksia Kuluttajaneuvonnasta nimenomaan kirjablogien kannalta. Kysyin siis, onko tarpeen kirjoittaa jokaisen arvostelun yhteyteen, onko kirja arvostelukappale – vai riittäisikö, jos blogissa olisi jossain kohtaa kerrottu yleisemmin siitä, millaisilla periaatteilla kirjabloggari valitsee kirjoja luettavakseen ja kirjoittaa niistä. Tässä muutama ote saamastani vastauksesta. Kuluttajaviraston lakimies arvioi näin: " – – tilanteessasi, jossa arvostellaan kirjoja, riittäisi, että kerrot jossakin kohtaa, että osa kirjoista voi olla kustantajilta saatuja, mutta että sinänsä se ei vaikuta siihen, kuinka kirja arvostellaan."
Kuluttajaviraston kannalta ongelmallisempia ovat blogit, "joiden kirjoittajat kehuvat kaikkia saamiaan tuotteita (kertomatta että ne ovat lahjoja) ja saavat näin lukijat uskomaan, että kyse olisi kirjoittajan henkilökohtaisesta (puolueettomasta) mielipiteestä – kun taustalla voi kuitenkin vaikuttaa kirjoittajan motiivi saada lisää tuotteita jos niitä kehutaan." "Kirjoittajan tulee siis kertoa, miten yhteistyö vaikuttaa tuotteiden esittelyyn ja arvioihin. Kuluttajilla on aina oikeus tietää, milloin heihin vaikutetaan kaupallisesti."
Läpinäkyvyys on siis olennaista, mutta ainakaan toistaiseksi ei jokaisen kirja-arvion kohdalla ole tarvetta kertoa, onko se ilmainen arvostelukappale vai ei. Asia voi tietysti muuttua, kunhan Kuluttajavirasto saa blogiaiheisen linjauksensa valmiiksi. Sitä odotellessa olen kuitenkin jo lisännyt blogiini välilehden, josta löytyy tietoa minusta, blogistani ja siitä, miten arvostelen lukemiani kirjoja.
Blogimaailma on vielä aika epämääräistä aluetta, joten on hyvä, että asiaan on tulossa selvitystä. Kiitos siis Kuluttajaneuvonnalle vastauksista; yhteisillä säännöillä bloggauskin on paljon hauskempaa.
Tämä on kiinnostava aihe ja hyvä, että otit esiin.
VastaaPoistaSe olisi jotenkin hiukan kornia, että täytyisi kertoa, että tämä kirja on nyt arvostelukappale, mutta tämä on kirjastosta ja tämä on jostain, mitä en enää muista. Mutta: Jos saa arvostelukappaleita, ei minusta voi ryhtyä kustantajien MILELLYTTÄJIKSI, vaan johtotähtenä pitää olla se ajatus, että lukija saa kokea, miten kirjoittaja on oikeasti kirjan kokenut. Ei lukijaa saa pettää.
Minä olen ottanut selvää, mitä sopii ottaa vastaan ja se on sama kuin oli toimittajana ollessani eli se kirjan arvostelukappale. Ei muuta, vaikka tarjotaankin.
Kas vain, täyttä asiallista pohdintaa. Onpa hyvä, että otit asian esille ja kysyit. Odotan jatkoa, vaikka tämä ei mun blogia kai koskekaan (vinkki yrityksille! voisivat alkaa esim. lähettää ilmaisia kissanruokia, taimia, rakennustarvikkeita tms!)
VastaaPoistaMinäkin kiittelen täällä hyvästä jutusta. Vaikka tämä ei nyt varsinaisesti minua tällä hetkellä kai koskekaan niin onhan tämä hyvä tietää jos joskus jotain arvostelukappaleita tulisikin. Mukavaa, että vastasivat Kuluttajavirastosta!
VastaaPoistaKävin myös kurkkaamassa tuon Tietoa blogista - sivusi, vaikutti hyvältä ja sen kautta kävin ensimmäistä kertaa tutkimassa noita journalistin sääntöjäkin.
Kiitos illan ajatusriihestä. :)
Olipa hyvä kirjoitus ja hienoa, että otit asiasta selvää! Ehkäpä minäkin lisään blogiini samantapaisen linjauksen kuin sinä. Onhan se reilua kaikkia kohtaan ja toisaalta paljon luontevampaa kuin merkitä jokaiseen arvosteluun erikseen, onko kyseessä arvostelukappale.
VastaaPoistaEn tiedä. Minä ajattelisin, että eettisten pelisääntöjen selvittäminen niiden kirjoitusten osalta /taustalla mitä kirjoittaa, ei ole koskaan kornia. Ei eettisyys tai moraali ole kornia. Sama asiahan se on, jos palkkion, palkan, julkisuuden, myynnin tai jonkinsortin taloudellisen hyötymisen vuoksi kirjoitettujen tekstien motiivi on epäilyttävä.
VastaaPoistaHienoa, että kirjoitit tästä ja otit selvää heiltä, jotka asioista parhaiten tietävät! Minäkin taidan jossain vaiheessa lisätä jonkinlaisen maininnan blogiini koska minustakaan ei ole täysin luontevaa mainita jokaisessa kirjoituksessa, mistä kirjan on saanut.
VastaaPoistaKiitos kun selvitit tätä asiaa ja postasit aiheesta, Marjis! Tuo välilehti-idea on hyvä, siitä oli puhetta jo tuolla Ilsen blogissa ja kävin lukemassa ulkomaalaisten blogien "review policyja".
VastaaPoistaMinusta jotkut bloggaajat ovat "kuin toimittajia" tai journalisteja, jotkut taas, no, bloggaajia :). Ja hyvä niin.
Oliko se Aamunvirkku yksisarvinen -blogi, jossa kirjoittaja (Tessa?) mainitsee aina, jos kirja on arvostelukappale? Minusta se on ihan tyylikästä, siinähän se menee kuin sivumäärän, kustantajan ym. tietojen ilmoittaminen.
VastaaPoistaKiitos, että otit yhteyttä kuluttajavirastoon ja selvittelit asiaa. Minulla on oma bloggaajanesittelyni blogini välilehdellä ja taidanpa itsekin lisätä sinne muutaman rivin.
VastaaPoistaMinä en muuten edes usko, että sellaisia kaikkea kehuvia kirjabloggaajia olisi olemassa (siis sellaisia, jotka kehuisivat arvostelukappaleina saamiaan kirjoja vain siksi, että ovat saaneet ne kustantamoista ilmaiseksi). Tai sitten osaan ummistaa silmäni sellaisilta teksteiltä. :)
Ja se on edelleen tosiasia, että kirjablogia ei voi pitää ilman kirjoja. Eiväthän lehtikriitikotkaan mainitse, että ovat saaneet kirjan arvostelukappaleena. "Kaikki" tietävät sen muutenkin.
Useissa ulkolaisissa blogeissa kerrotaan, onko kirja arvostelukappale, ja se on minusta hyvä käytäntö. Blogin lukijana oikeastaan haluankin tietää asiasta, jotta voin itse päättää arvostelun luotettavuuden. Vuosien varrella olen nähnyt käytävän useitakin kriittisiä keskusteluja arvostelukappaleista englanniksi, joten hyvä, että otit asian esille näin kotimaisissa merkeissäkin.
VastaaPoistaOlen itse kieltäytynyt arvostelukappaleista, koska asia vaivaannuttaa minua (olen viitannut ilmiöön ja kirjoittanut siitä muutaman kerran). Tänä vuonna sain yhden kirjan kustannusyhtiöltä, mutta ilmoitin sähköpostitse, etten lupaa lukea saati arvostella sitä. Jos luen, niin ilmoitan, mistä kirja tuli.
(Pakko tulla näin sulkeissa vielä kertomaan, että sinun esimerkistäsi innostuneena tein tai oikeammin päivitin itseni näköisen "bloggaripoliittisen" esittelyn itsestäni lukijana
VastaaPoistahttp://luminenomena.blogspot.com/p/kuka-ja-mita.html )
Lukijana itsestäni olisi kyllä kiva ihan tarkkaan tietää, mikä kirja on arvostelukappale ja mikä ei. Ei se nyt kovinkaan iso homma ole liittää vaikka aina tähti teksti loppuun merkitsemään, että kirja on saatu tai jotain vastaavaa. Kyllähän esim. muotibloggaajatkin joutuvat jokaikisen saadun tuotteen kohdalla mainitsemaan, että tuote on saatu.
VastaaPoistaMinusta on hyvä, että tästä asiasta aletaan ottaa selvää myös kirjablogien suhteen.
Kiitos, marjis!
VastaaPoistaMinun on myös tarkoitus tehdä esittelysivu itsestäni ja onkin hyvä ajatus laittaa sananen sinne myös tästä asiasta.
Olen jo aiemmin ottanut linjauksen, että en mainitse milloin joku kirja on arvostelukappale (siis niin kauan, kun se on lakiteknisesti ok).
Jos lukija ei luota puolueettomuuteeni, niin melko turha sitten on kaiketi lukea blogianikaan. Jos hän taas luottaa puolueettomuuteeni, niin arvostelukappalemerkinnällä ei pitäisi olla väliä.
Maininta "tämä on arvostelukappale" voi ajaa hakemaan (tiedostamattaankin) tekstistä turhanaikaisia merkityksiä, joita siinä ei ole. Joten olen katsonut parhaaksi jättää asian kokonaan mainitsematta. Tieto lisää tuskaa, sanotaan ;)
Luotan monen kirjabloggaajan näkemyksiin siitä huolimatta, että he ilmoittavat arvostelevansa saatuja ilmaiskappaleita. Eniten luottamukseen vaikuttaa se, että olen todennut heidän makunsa olevan samanlainen kuin itselläni tai he tuovat kirjasta esille seikkoja, jotka herättävät kiinnostuksen. Minusta on myös bloggaajalta luottamuksenosoitus lukijakuntaansa kohtaan ilmoittaa avoimesti ilmaiskirjat. Useimmiten asian rekisteröi, ja se jää sille tasolle, ei aiheuta sen kummempia tuntemuksia (edes tuskaa) :)
VastaaPoistaHei Marjis ja kiitos tästä erittäin antoisasta jutusta! Alan nyt väsäämään itsestäni esittelyä. Yleensä tilaan muutaman arvostelukappaleen sellaisista kirjoista, jotka minua todella kiinnostavat ja ne tavallaan täyttävät odotukseni. Laitan kyllä suoraan kritiikkiä joistain asioista, mitä kirjasta voi ilmetä. Pääasiassa kuitenkin esittelen blogissani omia hankintojani tai kirjastosta lainaamiani kirjoja.
VastaaPoistaMielenkiintoinen aihe. En odota arvostelukappaleita (enkä ole laittanut edes yhteystietojani blogiini...) mutta jos niitä tulisi niin kai se sitten olisi hyvä mainita, koska olen kuitenkin antanut yleismääritelmän että luetut ja mainitut kirjat on poimittu kirjastosta.
VastaaPoistaNoin muuten, yhtä blogia aika ajoin luen jossa melkein kaikki käsitellyt teokset on kustantajan tai tekijän lähettämiä (Comics Worth Reading, yksi netin tärkeimmistä amerikkalaista sarjakuvaa käsittelevistä kritiikkisivuista eli vahva tastemaker), ja blogin pitäjä on myös ilmoittanut ne genret joita ei lue joten niistä ei ole syytä odottaa postausta vaikka lähettäisikin arvostelukappaleen...
Sinänsä noita sekalaisten blogien arvosteluja lukiessa on hyvä käyttää vähän päätään. Sen verran olen netissä pyörinyt että tiedän streetteamien olemassaolosta ja myös siitä että esim. Amazon nostaa ylöspäin positiivisia arvosteluja ja hautaa negatiivisia, haluavathan he kuitenkin myydä, ja samaan tapaan se ei loppujen lopuksi hetkauta jos joku randomtyyppi kehuu jonkun kirjan blogissaan loistavaksi. Jos kirjoitus on hyvin tehty niin siitä saa jotain perustietoja kuten onko kiinnostava aihepiiri ja miten käsitelty, ja viimeistään pitää lukea muita merkintöjä että käy ilmi kuka se blogisti on ja voiko hänen fiilistelyihinsä luottaa (jotkut ruoka- tai meikkijutut ovat paljon hankalampia kun niistä on vaikeampi antaa neutraaleja tietoja, kirja-arvostelusta selviää ainakin se aihepiiri).
En tiedä onko tuota Morren mainitsemaa vaikutusta että lukeeko sen bloggauksen eri tavalla jos tietää sen olevan kirjoitetun arvostelukappaleesta. Ehkä niin on ja ehkä sillä on vaikutusta myös bloggaukseen: tieto siitä että blogissa käsitellään arvostelukappaleita antaa ehkä professionaalisemman vaikutelman ja ne negatiivisemmatkin kommentit käyvät neutraalimmiksi, harrastaja kuitenkin painottuu enemmän sellaisiin kirjoihin joista oletettavasti pitää, ammattimaisemmalla arvostelijalla se perustaso taas on neutraali.
Aah, ikuisuuskysymys! Lukijallekin jotain vastuuta, lukeepa sitten lehtikritiikkiä tai vaikkapa minun blogivuodatustani! Lehtiin valikoituvat arvioitavat kirjat melko samoin periaattein kuin varmaan aika moneen blogiinkin: kriitikko tai toimittaja valitsee tarjonnasta itselleen mieluista luettavaa ja kirjoittaa siitä. Myös ajankohtaisuus ja yleinen mielenkiintoisuus ohjaavat valintoja, aivan kuten monissa blogeissakin. Lehtijuttua varten kriitikko saa arvostelukappaleen omaksi JA PALKKION ihan rahana julkaistusta arviosta. Jotkut kustantajat lähettävät kirjapaketteja lehtiin ajatuksella, että tarjotaan monenlaista, kai ne jostakin kirjoittavat. Toisilta kustantajilta taas pyydetään arvostelukappaleita. Olen sitä mieltä, että lehtikritiikki ei ole yhtään puhtaampaa kuin blogikirjoittelukaan, jos ihan pohjia pengotaan. Tietysti painettavaa tekstiä joutuu tarkemmin hiomaan ja tila on rajatumpi kuin netissä, joten joutuu punnitsemaan sekä kehut että haukut tarkemmin.
VastaaPoistaOn hienoa laittaa kirjan hankintatiedot näkyviin, vaikka itse ajattelen, että vaikkapa tieto siitä, että joku on ostanut kirjan, on melkoinen mainos. Onhan hän panostanut ihan rahallisesti tuotteeseen, jota siis todennäköisesti on pitänyt jo ennakolta niin hyvänä, että siitä haluaa maksaa.
Pitänee itsekin ruveta profiilisivua värkkäämään. Odottelen myös sitä aikaa, kun Kuluttajaviraston virkamies alkaa syynätä meidän bloggareitten kirjoitusten perimmäisiä tarkoituksia ja ratsata kirjahyllyjä ;))
Kiitos Marjis! Saatiin napakka piste moneen suuntaan velloneelle keskustelulle.
VastaaPoistaTuommoisen välilehden minäkin värkkään muodossa tai toisessa - mulla vaan välilehdellä on muistaakseni joku hassu vika, otsikko rajautuu osin pois näkyvistä. Mutta otanpa selvitykseen. :)
Hyvä juttu, että otit asiasta selvää! Minä laadin oman välilehteni saman tien. Jos joku suinkin arvelee kykenevänsä vaikuttamaan arvostelujeni sisältöön lahjonnallisin keinoin, niin kannustan auliisti häntä yrittämään. Huomautan kuitenkin samalla, ettei se tule onnistumaan.
VastaaPoistaÄärimmäisen mielenkiintoinen aihe!
VastaaPoistaOlen itse saanut kolme arvostelukappaletta, toisen pyytämällä, toisen pyytämättä, yhden siksi että kirjoittaja pyysi lukemaan. Arvostelukappale tuo velvollisuudentunnetta, mutta toisaalta en myöskään epäröi kirjoittaa, että kirja ei syystä tai toisesta kiinnosta minua. Tämä olisikin mielestäni meidän kaikkien kirjoista kirjoittavien sisäistettävä asia: ei aleta siihen muotiblogihenkiseen :"sain tämmöisen mikälie ihanan! (lähettäkää lisää)" -tyyppiseen keskusteluun.
Toisaalta voi ajatella myös niin, että bloggarit keksineet kirjailijat ovat aika ihanteellisessa asiassa kirjoja jakaessaan, koska blogeissa kirjat pääsevät esille aivan eri tavalla kuin muussa mediassa. Ainakin minä väitän, että blogiarvio painaa vaakakupissa huomattavan paljon enemmän kuin kriitikon arvostelu sanomalehdessä tms. Yleensä vilkuilen perinteiset sanomalehtimainokset ja -artikkelit ohimennen ja laitan kirjat muistiin ja alan sitten pitää silmällä, mitä mieltä blogimaailma on kyseisist teoksista.
En sano ei, jos joku tarjoaa kirjaa luettavaksi (varsinkin jos kyseessä on esikoiskirjailija tai lastenkirja, koska varsinkin jälkimmäinen saa ihan liian vähän huomiota muussa mediassa muutamaa viimeaikaista poikkeusta lukuunottamatta). Haluan kuitenkin pitää blogini jatkossakin mainosvapaana sanan kaikissa mahdollisissa merkityksissä...
Minäkin lisäsin omaan blogiin "Minä"-välilehteen aiheesta oman näkökulmani ja tilanteen.
VastaaPoistaMutta yleisesti ottaen tuumin vähän samaa kuin Morre tuolla aiemmin, että jos lukijat eivät luota arvostelujen puolueettomuuteen, minusta siitä omasta bloggaamisesta alkaa mennä maku ja ilo. Jos joku sen mukaan ns. arvottaa arvosteluni, mistä olen kirjan saanut, niin sitten ollaan kyllä jo ihan väärillä "urilla" :/
Se on mielestäni ok ja hyväkin, että yleisesti ilmaisee tuon arvostelukappaleasian, kun siitä on nyt niin kuuma peruna tullut kirjablogeissakin, mutta että liittäisin tiedon jokaiseen arvosteluun, niin....Minua ei haittaa, jos joku tekee niin, sillä ne blogit, mitä itse seuraan, niin luotan kyllä blogistien puolueettomuuteen ilmankin, mutta jos mainita haluaa, ok.
Kiitos mielenkiintoisesta tekstistä Marjis! Rehellisesti sanoen en ole koskaan vaivannut päätäni sillä, mistä bloggaaja on kirjansa saanut, koska luotan siihen, että bloggarit (ainakin seuraamani) ovat puolueettomia. Voisi kuitenkin olla paikallaan laittaa esiin joku maininta siitä, millä perusteella valitsen kirjat blogiini.
VastaaPoistaLukijana mielestäni on kiva tietää, mistä kirja on ja miksi sen lukee. Esimerkiksi itse kirjoitan, jos kirja on saatu lahjana, tai olen sen itse halunnut lainata kirjastosta jne, koska se kertoo omasta motivaatiosta kirjan suhteen ja esimerkiksi arvostelussa kannattaa ottaa huomioon. Itse esimerkiksi olen saanut lahjana kirjoja, joita en välttämättä muuten ikinä lukisi. Vaikuttaahan se jo lukukokemukseen.
VastaaPoistaKiitos vaivan näkemisestä ja yhteydenotosta kuluttajavirastoon! Oli kiva kuulla ihan virallinen kanta. Itse olen kirjan päätymistavan tosiaan kertonut jo hetken, osittain tämän yleisen epävarmuuden ja osittain ihan muitten syiden vuoksi :).
VastaaPoistaHöh, kommenttini taisi haihtua datataivaaseen. Yritän uudestaan...
VastaaPoistaKiitos Marjis, että selvitit asiaa! Tarmokasta ja ansiokasta! Itse taidan pysyttäytyä viime kuun alkupuolella väsäämissäni blogilaeissa. Sinänsä hieno homma, jos "review policy" -tyyppiset ratkaisut yleistyvät - mutta henkilökohtaisesti en jaksa uskoa arvostelukappaleiden ikinä vaikuttaneen mainittavasti juttuihin. Ainoa velvoite, jonka arvostelukappaleista itse ennen uutta sääntöäni koin muodostuvan, oli velvoite kirjoittaa kirjasta jotain. Tosin se usein johti vähän kärttyisiin arvioihin, jos kustantajan tiedotteen perusteella pyysin kirjaa, joka ei sitten toiminutkaan :-)
Kyllä mua ainakin kiinnostaa, että onko kirja arvostelukappale, kirjastosta tai vaikka joululahja. Arvostelukappaleet olen tähän mennessä merkannut blogiarvioihin ja teen sen jatkossakin, muut vähän vaihtelevammin.
VastaaPoistaKiitos että selvitit asiaa - aihe on minusta todella mielenkiintoinen, ja odotan mielenkiinnolla millainen tuo virallinen linjaus tulee olemaan.
VastaaPoistaNoniin, nyt minäkin värkkäsin tällaisen lisäsivun! Kesti vaan aika kauan kun oli paljon sanottavaa ja halusin vieläpä sijoittaa sen sopivaan paikkaan (löytyy blogiprofiilistani)
VastaaPoistaMahtavaa että tällaiset lisäsivut yleistyvät. Minusta eriliset blogiselosteet ovat fiksuin tapa käsitellä tätä arvostelukappalekysymystä. Ja vähänkö teillä on hienot, Marjis ja Salla! *potee selostekateutta* Asialliset ja fiksut.
VastaaPoista(Omani näyttää nyt rupuselta kaikkiin näihin tyylikkäisiin teksteihin verrattuna, mutten jaksa enempää korjailla. Pääasia että jotain on. )
Hyvä kirjoitus ja kiinnostavaa keskustelua.
VastaaPoistaEn koe tätä ongelmalliseksi asiaksi. Blogi on yleensä yksityishenkilön tekemä kirjoitus, ellei toisin mainita. Yhdynkin pitkälti Kirsin ajatuksiin. Mielestäni blogeihin pätee sama kuin muutoinkin internetin käyttöön: kaikkeen pitää suhtautua tietyllä varauksella ja totuutta on turha etsiä, mainoksia on kaikkialla ja medialukutaito on avainasemassa. Jokainen lukija arvioi, miten tekstiä lukee. Eihän blogit ole tietolähde sinänsä, vaikka ne voivat rutkasti tietoa sisältääkin. Ne ovat tekstejä kirjoista.
Siksi en koe tarpeelliseksi tietää, onko kirjoittaja saanut arvostelukappaleen vai ei. En ole tekemässä ostoksia lukiessani blogeja. Enemmän kuin mistä kirjoitetaan, on mielestäni merkitystä sillä, mitä kirjoitetaan. Minun ostopäätöksiini blogitekstit vaikuttavat verraten vähän, lukuvalintoihin kyllä. En ole koskaan ajatellut kirjoittavani tai lukevani mainosta kirjasta.
Tein välilehden blogiini minäkin. Avoimuus on aina hyvä periaate. Pidän siitä, että jokainen voi blogistaniassa kirjoittaa tyylillään ja omasta perspektiivistään. Totuudellisuuden vaatimusta ei mielestäni ole ja siksi minun ei tarvitse "luottaa" blogin kirjoittajaan. Nautin teksteistä ja kirjoittajien tavasta kirjoittaa, analysoida ja eritellä ajatuksiaan. Nautin siitä, että muodostuu keskustelua yhteisistä aiheista, jotka kiinnostavat. Sääntönikkarointiin en ole uskonut koskaan. Hyvät tavat ovat kuitenkin tärkeät, samoin kuin salliva suhtautuminen erilaisuuteen.
Olipas kiinnostavaa lukea tätä. Ei ollut moinen tullut mieleenikään - enkä vieläkään oikein käsitä koko asiaa. Tuntuu vaan oudolle. Eikö enemmän pitäisi miettiä vaikka lehden tilaajalahjoja (krääsäkoruja ja reppuja, jotka hajoaa ekan käytön jälkeen). Minä en ainakaan kirjoja rupea ylistämään jos ne on huonoja, vaikka ilmaiskappaleen olisin saanutkin!
VastaaPoistaKiinnostavaa, että aihe on nyt noussut esiin kirjablogeissakin!
VastaaPoistaKUluttajavirastohan on jo viime vuonna kommentoinut blogimarkkinointia muotiblogien innoittamana:
http://www.kuluttajavirasto.fi/fi-FI/artikkelit/verkkolehti-9-2010/mielipide-vai-maksettu-mainos
"Bloggaajalle ei ehkä tule mieleen, että hänen pitäisi jotenkin valistaa lukijoitaan sponsoreistaan ja niiden vaikutuksesta mielipiteisiinsä. Se olisikin itse asiassa sponsoreina toimivien yritysten tehtävä. Osa bloggaajista mainitsee sivuillaan yhteistyökumppaninsa, mutta yritysten olisi lisäksi edellytettävä bloggaajaa kertomaan avoimesti, miten yhteistyö vaikuttaa tuotteiden esittelyyn ja arvioihin."
Whkä kirjablogeissakaan monet eivät osaa arvata, että kirjat ovat arvostelukappaleita? Lehtien kohdalla lienee selvempää, ettei arvostelija ole napannut kirjaa esim. kirjaston hyllystä.
Kiitos kaikille pitkistä ja pohdiskelevistakin kommenteistanne. Minulla on ollut niin kiire töissä, etten ole ehtinyt paneutua asiaan sen enempää. Ymmärrän täysin eri linjoilla olevien kirjoittajien kannat, eikä minulla itselläni oikein ole selkeää mielipidettä tästä asiasta. Siksi odotankin mielenkiinnolla tuota kuluttajaviraston ohjeistusta asiasta. Ehkä joku tekee asiasta tarkemman päätöksen minun puolestani? ;)
VastaaPoistaTuohon Katjan kommenttiin (liittyen noihin kaikkea kehuviin blogeihin) haluan korjata, että käsitin Kuluttujaneuvonnan viestistä asian niin, että kyseessä eivät siis ole kirjablogit vaan yleisesti mitkä tahansa blogit, joissa vain kehutaan tavaroita kertomatta, että ne on saatu ilmaiseksi. Tästähän nimenomaan muotiblogeja on kritisoitu.
Itse asetan muutenkin kirjablogit ihan eri kategoriaan kuin esim muotiblogit, sillä kirjan lukeminen on kuitenkin aika hidasta puuhaa (paitsi joillekin). On eri asia paneutua kirjaan monena iltana ja sitten kirjoittaa siitä arvioiva, pohtiva tai ehkä heittäytyväkin juttu – kuin räpsäistä vain valokuva jostan vaattesta ja kertoa kuinka ihana se on. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni. ;)
Jatketaan tilanteen seuraamista. :)
Minusta arvostelukappaleista mainitseminen jossain blogin tieto-osiossa on ok "sponsorimielessä", niin ei tule ainakaan sanomista, ettei ole kertonut saavansa ilmaisia kirjoja. Sen sijaan lausunto, että arvostelen a-kappaleet kuten muutkin kirjat, on vähän hassu, tai itsestäänselvyys. Itsekin koen, ettei kirjan saamistapa vaikuta arviooni, mutta aloin miettiä, että jos se vaikuttaisi esim. niin että kehuisin a-kappaleita järjestäen,niin en kai minä sitä kenellekään kertoisi.;)
VastaaPoistaOlen ymmärtänyt, etteivät ainakaan kaikki kustantajat halua mainittavan a-kappaleista lähinnä siksi, ettei tule kauheasti kirjapyyntöjä tai synny blogeja vain ilmaisien kirjojen himosta. Lehdistökappaleita on kuitenkin usein vain tietty määrä ja jos pyyntöjä tulisi kauheasti, olisi aika seulominen, kenelle niitä annettaisiin ja kenelle ei.
Minulle tuli tuo sama asia mieleen kuin Jennillekin. mutta sitten totesin, että niinhän se on myös vaikka kaikkien sanomalehtien kanssa. Ne voivat kertoa noudattavansa journalistin oheita, mutta ei lukijalle kuitenkaan jää muuta mahdollisuutta kuin luottaa siihen, että saa luvatun kaltaista tietoa.
VastaaPoistaAika usein pienemmät lehdet kyllä narahtavat piilomainonnasta, blogeja tosin ei valvo kukaan muu kuin ehkä toiset bloggarit ja lukijat. ;) Kai se on kirjoittajan omantunnon asia, noudattaako sitten lupaustaan vai ei. Minusta se on ihan hyvä silti kirjoittaa ylös – asia tulee ehkä konkreettisemmaksi silloin. :)
Itse olen alusta lähtien kertonut, jos kirja on saatu tai on arvostelukappale.
VastaaPoistaMuutenkin kerron usein (ne silti aina, koska tilaan yleensä kirjat samasta paikasta enkä jaksa jokaisen kohdalla mainita sitä), mistä olen kirjan hankkinut ja miksi luin sen, vaikkei se periaatteessa olisi tarpeen. Ne ovat kuitenkin minulle itselleni muistiinpanoja.
Elegia, muistiinpanojen tekemiseen blogi on kyllä oiva väline. :) On ollut hauska lukea näitä vastauksia, koska näistä näkee, miten eri tavalla bloggaajat suhtautuvat omaan blogiinsa ja siellä käsittelemiinsä kirjoihin. :)
VastaaPoistaMielenkiintoinen juttu, Marjis, onneksi huomasin tämän vaikka näin vähän myöhässä.
VastaaPoistaKiva huomata kuinka moni on jo lisännyt blogiinsa tietoja itsestään lukijana ja kirjojen alkuperästä, niitä on varmaan mukavaa lueskella ihan muutenkin.
Itse en tiedä olisiko tuo omassa blogissani tarpeellista, kai kaikki muutenkin arvaa mistä kirjastonhoitaja kirjansa hankkii? Mutta pistän silti harkintaan.
Erja, ei tämä juttu ainakana vielä ole vanhentunut. :) Kirjastonhoitajilla on kyllä tiettyjä etuja puolellaan. :D
VastaaPoistaTässä tekstissä on kyllä perää...
VastaaPoistaItse olen kirjablogi rintamalla sen verran uusi, etten ole sen suuremmin tälläisiä asioita miettinyt, mutta ny tuli kyllä ihn mietittävän arvoinen asia.
Jo pelkästään tämä arvosteukappale? Mitn koko systeemi toimii? Lähetättekö te kustantajille pyyntöjä kirjoista, vai alkaako s-postiinne vain ilmestyä yhtä äkkiä haluatko lukea kyselyjä?
Olisi ihan kiva tietää, näin vastaisuuden varalle.
Täytyy kyllä varmaan itsekkin väsätä tuollainen Minä sivu tuonne blogiin :)
Hei Haukku! Itsekin olen aika noviisi näissä asioissa, olen pitänyt kirjablogia reilut seitsemänkuukautta. Useimmiten bloggaajat pyytävät itse kirjoja arvosteltavaksi, koska he itse parhaiten tietävät, millaisia kirjoja haluavat lukea ja osaavat uskottavasti arvioida. Joskus kustantajat tarjoavat jotaki tiettyä kirjaa luettavaksi tai lähettävät kirjan sen kummempia kyselemättä.
VastaaPoistaUseimmat bloggaajat alkavat kai
pyytää arvostelukappaleita siinä vaiheessa, kun ovat
pitäneet kirjablogia säännöllisesti puolisen vuotta, vuoden tai pidempäänkin, ja blogilla alkaa olla jo jonkin verran vakituisia lukijoita. Tärkeintä on tietenkin kirjoittaa paneutuneita arvioita :), ja kiinnostuksensa kirja-alaan voi osoittaa vaikka hyödyntämällä kirjaston uutuushyllyn antia.
Jokainen bloggaaja tietenkin päättää itse, miten ja millä aikataululla toimii arvostelukappaleasiassa, samoin kuin jokainen kustantaja päättää, keille lähettää arvostelukappaleita.
Hei Haukku, ja tervetuloa uudehkolle kirjabloggarille! Maria jo ehtikin kirjoittaa hyvän vastauksen sinulle. Kiitos siis Marialle. :)
VastaaPoistaMinä saan kirjoja eniten pyytämällä, mutta yllättävän paljon tulee postin kautta myös pyytämättömiä kirjoja. Lisäksi kirjoja tarjotaan välillä sähköpostilla.
Ei bloggaamisessa tosiaan ole mitään varsinaista rajapyykkiä, jonka jälkeen arvostelukappaleita voisi alkaa kysellä, vaan se on vähän sellainen itsepohdinnan (ja -kritiikin) paikka. Luulen, että kustantamoita kiinnostaa eniten se, miten säännöllisesti blogia päivitetään sekä paljonko siellä on lukijoita ja yleistä aktiivisuutta. Ja sisältöä tosiaan pitää olla. :)
Olen samaa mieltä toisen kommentoijan kanssa että kirjablogien arvioilla on paljon enemmän painoarvoa kuin niillä mitä muuten mainostetaan mediassa ja sanomalehdissä. Kirjablogit ovat oiva tapa saada vinkkejä uusista lukuelämyksistä.
VastaaPoistaSirpa, mukava kuulla, että vinkejä löytyy kirjablogeista. :)
Poista