Gena Showalterin Manalan valtiaat -sarjan toinen osa jatkaa demonisotureiden seikkailuja kirjassa Pimeyden suudelma. Tällä kertaa päähuomion on saanut Lucien, jonka kohtalona on kantaa sisällään Kuolemaa. Ilmeisesti sarjan jokainen kirja keskittyy siihen, miten eri demonisoturit löytävät rakkauden. Samalla tietysti taistellaan, etsitään muinaisia tavaroita ja yritetään jekuttaa jumalia.
Lucien on siis arpinen soturi, joka korjaa kuolleiden sielut ja vie ne ansaitsemiinsa paikkoihin. Jostain syystä Anya, Anarkian jumalatar, kiinnittää mieheen huomionsa ja saakin tästä varsinaisen pakkomielteen. Anya on kuitenkin suututtanut mahtavamman jumalan, joka määrää Lucienin tappamaan jumalattaren. Tästä muodostuu soturille todellinen haaste. Myös Anyalla on oma kirouksensa kärsittävänä, joten Pimeyden suudelman ristiriitainen viha-rakkaussuhde on valmis.
Tämän kirjan kohdalla pitää antaa pieni varoitus, sillä Pimeyden suudelma on aika roisi. Päähenkilöt nimittäin kiehnäsivät himokkaina lähes koko kirjan ajan. Lisäksi he olivat ärsyttävän epävarmoja sekä omista että varsinkin toistensa tunteista. Jumalten sukulaisuus- ja rakkaussuhteiden kuvaaminen toi kirjaan kuitenkin lisämielenkiintoa – samoin kuin Pandoran lippaan etsiminen.
Pimeyden suudelman alkupuolella keskityttiin mielestäni ihan liikaa rakkaussuhteen kuvaamiseen. Olisin lukenut mielelläni enemmän siitä kaikesta päähenkilöiden ympärillä tapahtuvasta. Onneksi kirja muuttui vauhdikkaammaksi loppua kohden. En kuitenkaan pitänyt tästä kirjasta yhtä paljon kuin sarjan ensimmäisestä osasta. Tai ehkä vain pidin punasilmäisenä raivoavasta Maddoxista enemmän kuin angstisesta Lucienista. Tarina jatkuu jälleen ensi kuussa – silloin päähenkilönä on jälleen uusi demonisoturi.
Lukunäyte sivulta 88:
– Olen nähnyt sinun tappavan, Anya sanoi yrittäen olla kuulostamatta ihailevalta. – Tunnen liikkeesi. Minua ei ole helppo voittaa, hän sanoi ja välähti taas Lucienin taakse, mutta tällä kertaa mies pyörähti ympäri, kietoi teräksisen käsivarren hänen ympärilleen ja iski tikarin hänen kädestään.
Pimeyden suudelma Harlequinin kotisivuilla.
Showalter, Gena: Pimeyden suudelma – Manalan valtiaat 2 (The Darkest Kiss – Lords of the Underworld 2). Suomentanut Hanna Arvonen. Harlequin, 2011.
Lucien on siis arpinen soturi, joka korjaa kuolleiden sielut ja vie ne ansaitsemiinsa paikkoihin. Jostain syystä Anya, Anarkian jumalatar, kiinnittää mieheen huomionsa ja saakin tästä varsinaisen pakkomielteen. Anya on kuitenkin suututtanut mahtavamman jumalan, joka määrää Lucienin tappamaan jumalattaren. Tästä muodostuu soturille todellinen haaste. Myös Anyalla on oma kirouksensa kärsittävänä, joten Pimeyden suudelman ristiriitainen viha-rakkaussuhde on valmis.
Tämän kirjan kohdalla pitää antaa pieni varoitus, sillä Pimeyden suudelma on aika roisi. Päähenkilöt nimittäin kiehnäsivät himokkaina lähes koko kirjan ajan. Lisäksi he olivat ärsyttävän epävarmoja sekä omista että varsinkin toistensa tunteista. Jumalten sukulaisuus- ja rakkaussuhteiden kuvaaminen toi kirjaan kuitenkin lisämielenkiintoa – samoin kuin Pandoran lippaan etsiminen.
Pimeyden suudelman alkupuolella keskityttiin mielestäni ihan liikaa rakkaussuhteen kuvaamiseen. Olisin lukenut mielelläni enemmän siitä kaikesta päähenkilöiden ympärillä tapahtuvasta. Onneksi kirja muuttui vauhdikkaammaksi loppua kohden. En kuitenkaan pitänyt tästä kirjasta yhtä paljon kuin sarjan ensimmäisestä osasta. Tai ehkä vain pidin punasilmäisenä raivoavasta Maddoxista enemmän kuin angstisesta Lucienista. Tarina jatkuu jälleen ensi kuussa – silloin päähenkilönä on jälleen uusi demonisoturi.
Lukunäyte sivulta 88:
– Olen nähnyt sinun tappavan, Anya sanoi yrittäen olla kuulostamatta ihailevalta. – Tunnen liikkeesi. Minua ei ole helppo voittaa, hän sanoi ja välähti taas Lucienin taakse, mutta tällä kertaa mies pyörähti ympäri, kietoi teräksisen käsivarren hänen ympärilleen ja iski tikarin hänen kädestään.
Pimeyden suudelma Harlequinin kotisivuilla.
Showalter, Gena: Pimeyden suudelma – Manalan valtiaat 2 (The Darkest Kiss – Lords of the Underworld 2). Suomentanut Hanna Arvonen. Harlequin, 2011.
Paranormaali romantiikka on kyllä todellakin tehnyt aika rynnistyksen suomeksi ihan viime vuoden aikana. Periaatteessa kuulostaa ihan jännältä, mutta jäänee minulta kuitenkin lukematta...
VastaaPoistaNäitä kyllä riittää, jos joskus tulee selainen olo, että on jotain luettava. Ja hyvä puoli tietty on, että näitä myydään lähikaupoissa ja huoltiksilla, joten jos luettava loppuu, on apu lähellä. :D
VastaaPoista