Luin Maggie Stiefvaterin Väristyksen tammikuussa ja ihastuin siihen oikein kunnolla. Onneksi tämä sarjan toinen osa julkaistiin jo näin pian, joten pääsin jatkamaan taas tarinaa. Minua vähän mietitytti, että minne tämä toinen kirja johtaa, sillä Väristys loppui seesteisiin tunnelmiin, joista ei ehkä olisi kaikkein helpointa jatkaa koukuttavaa tarinaa ihmissuden ja tytön rakkaudesta.
Edellisen kirjan päähenkilöt, Sam ja Grace, ovat saaneet toisensa ja kaikki vaikuttaa onnelliselta. Häivähdys alkaa kuitenkin prologilla, joka heittää pienen varjon tarinaan heti kirjan alkuun. Jokin on vialla Gracessa. Lisäksi lauman uudet sudet ja aiheuttavat hankaluuksia, sillä jokin on vialla niissäkin. Gracen vanhemmat puolestaan ottavat kasvatusvelvollisuutensa ensimmäistä kertaa tosissaan ja ovat päättäneet olla pitämättä Samista. Ongelmia tuntuu siis riittävän sekä yliluonnollisella että arkielämän puolella.
Häivähdys on saanut lisää kertojia, sillä Samin ja Gracen lisäksi ääneen pääsevät Väristyksestä tuttu Isabel ja lauman uusi susi Cole. Uudet kertoja tuovat tarinaan myös uuden synkemmän ja kitkerämmän sävyn, sillä heillä molemmilla on menneisyydessään asioita, joita he tahtoisivat paeta. Kirja muuttuukin rakkaustarinasta aika syvälliseksikin pohdiskeluksi esimerkiksi syyllisyydestä ja läheisen menettämisestä.
Nuoruuden ongelmat ovat muuttuneet tässä kirjassa vaikeammiksi ja monimutkaisemmiksi. Kun Väristyksessä surtiin katkeavia ystävyyssuhteita, joudutaan Häivähdyksessä kohtaamaan sairautta, huumeita ja kuolemaa. Stiefvater kuvaa nuorten ongelmia hyvin tarkkanäköisesti ja todentuntuisesti. Hän ei sorru mustavalkoiseen kuvaukseen oikeasta ja väärästä vaan jättää lopullisten päätelmien tekemisen lukijalle. Kirjan henkilöt ovatkin ehkä juuri tästä syystä erittäin inhimillisiä ja sympaattisia vikoineen kaikkineen.
Pidin Häivähdyksestä vielä enemmän kuin edellisestä kirjasta, sillä tarina kehittyi yllättävän moniulotteiseksi. Vaikka lopuksi väläytetään mahdollisuutta toivoon, on kirja kuitenkin hyvin surullinen. Se ei pääty edellisen kirjan tavoin onneen vaan jättää lukijan jopa pieneen ahdistukseen. Onneksi kirjan kannessa lukee, että sarjan viimeinen osa, Ikuisuus, julkaistaan jo lokakuussa 2011.
Lukunäyte sivulta 33:
Makasin aloillani ja lihakseni alkoivat täristä, kylmä nipistellä ihoani ja arvasin, että muuttuisi kohta jälleen sudeksi. Voi itku, olin todella väsynyt. Kurotin vapisevilla käsilläni kasvojeni ylle ja ihailin käsivarsieni sileää, tasaista ihoa. Entisen elämäni arvet olivat miltei kadonneet. Synnyin uudestaan viiden minuutin välein.
Lue myös arvosteluni Väristyksestä.
Stiefvater, Maggie: Häivähdys (Linger, 2010). Suomentanut Laura Honkasalo. WSOY, 2011.
Edellisen kirjan päähenkilöt, Sam ja Grace, ovat saaneet toisensa ja kaikki vaikuttaa onnelliselta. Häivähdys alkaa kuitenkin prologilla, joka heittää pienen varjon tarinaan heti kirjan alkuun. Jokin on vialla Gracessa. Lisäksi lauman uudet sudet ja aiheuttavat hankaluuksia, sillä jokin on vialla niissäkin. Gracen vanhemmat puolestaan ottavat kasvatusvelvollisuutensa ensimmäistä kertaa tosissaan ja ovat päättäneet olla pitämättä Samista. Ongelmia tuntuu siis riittävän sekä yliluonnollisella että arkielämän puolella.
Häivähdys on saanut lisää kertojia, sillä Samin ja Gracen lisäksi ääneen pääsevät Väristyksestä tuttu Isabel ja lauman uusi susi Cole. Uudet kertoja tuovat tarinaan myös uuden synkemmän ja kitkerämmän sävyn, sillä heillä molemmilla on menneisyydessään asioita, joita he tahtoisivat paeta. Kirja muuttuukin rakkaustarinasta aika syvälliseksikin pohdiskeluksi esimerkiksi syyllisyydestä ja läheisen menettämisestä.
Nuoruuden ongelmat ovat muuttuneet tässä kirjassa vaikeammiksi ja monimutkaisemmiksi. Kun Väristyksessä surtiin katkeavia ystävyyssuhteita, joudutaan Häivähdyksessä kohtaamaan sairautta, huumeita ja kuolemaa. Stiefvater kuvaa nuorten ongelmia hyvin tarkkanäköisesti ja todentuntuisesti. Hän ei sorru mustavalkoiseen kuvaukseen oikeasta ja väärästä vaan jättää lopullisten päätelmien tekemisen lukijalle. Kirjan henkilöt ovatkin ehkä juuri tästä syystä erittäin inhimillisiä ja sympaattisia vikoineen kaikkineen.
Pidin Häivähdyksestä vielä enemmän kuin edellisestä kirjasta, sillä tarina kehittyi yllättävän moniulotteiseksi. Vaikka lopuksi väläytetään mahdollisuutta toivoon, on kirja kuitenkin hyvin surullinen. Se ei pääty edellisen kirjan tavoin onneen vaan jättää lukijan jopa pieneen ahdistukseen. Onneksi kirjan kannessa lukee, että sarjan viimeinen osa, Ikuisuus, julkaistaan jo lokakuussa 2011.
Lukunäyte sivulta 33:
Makasin aloillani ja lihakseni alkoivat täristä, kylmä nipistellä ihoani ja arvasin, että muuttuisi kohta jälleen sudeksi. Voi itku, olin todella väsynyt. Kurotin vapisevilla käsilläni kasvojeni ylle ja ihailin käsivarsieni sileää, tasaista ihoa. Entisen elämäni arvet olivat miltei kadonneet. Synnyin uudestaan viiden minuutin välein.
Lue myös arvosteluni Väristyksestä.
Stiefvater, Maggie: Häivähdys (Linger, 2010). Suomentanut Laura Honkasalo. WSOY, 2011.
Haa, pitääkin käydä lainaamassa tämä Häivähdys, kun tekee mieli tän tyyppistä romantiikkaa :)
VastaaPoistaIhana, ettei jatko-osia pantata. Itse odotan tuohon lukemaani Kun pohjoistuuli puhaltaa teokseen jatkoa ja se ilmestyy vasta vuoden päästä. Mrr..
VastaaPoistaJossu, kivaa! :) Toivottavasti sat kirjan jo kirjastosta.
VastaaPoistaHanna, me taidetaan olla aika malttamattomia lukijoita. :D
Jes! Tämä menee lukulistalle! Onneksi ei tarvinnut odottaa pidempään :)
VastaaPoistaAhmu, suosittelen! Sulle tulikin lyhyt odotus. :)
VastaaPoistaMinä nyt ikävään tapaani pyytelen anteeksi kommentoimistani, mutta oli aivan pakko :)
VastaaPoistaTämä on suosikki kirjani, ja vaikka sanotkin, ettet joutunut odottamaan kauaa tuntui odotus tälläiselle keskenkasvuiselle ipanalle ikuisuudelta, ja niin tuntuu ikuisuudenkin odottelu.
Yllätyin muuten iloisesti huomatessani, että meillä on aikalailla sama kirjamaku, kun ylensä en samanlaisuuksia löydä
Virvatuli, ei kommentointia tarvitse pyytää anteeksi! :) Luin sen kirjojen ensimmäisen osan vasta tammikuussa ja tää ilmestyi maaliskussa, joten odotus ei ollut ihan niin pitkä, mitä se olisi ollut, jos sen ekan osan olisi lukenut heti kun se ilmestyi. :D
VastaaPoistaIkuisuuden odottelu on tosiaan tuntunut aika pitkältä ja vielä vaanjoutuu hetken odottamaan. Toivottavasti löydät blogista paljon kirjavinkkejä Ikuisuutta odotellessasi. :)
Miulla on ollut vielä vähemmän odotusta kuin teillä muilla näiden kirjojen suuhteen. Ekan luin toukokuussa ja nyt käsilläni on Häivähdys (on kyllä hyvä ollut tähän mennessä) ja nyt jo uusinkin ilmestyy muutaman päivän päästä.
VastaaPoistaNafisan, tosi hyvä ajoitus! :) Pian ovat ilmestyneet kaikki mun odottamat syksyn kirjat, Ikuisuus on yksi viimeisistä. :)
VastaaPoistaTää kirja on ihan huippu. Joskus vuosi sitten silmiini osui kirjastossa Väristys kirja, kun etsin jotain itselleni sopivaa. Niin se kirja oli aivan mahtava.
VastaaPoistamerkku., tämä on musta tosi hyvä sarja. :) Ei liian äitelä vaan oikeasti koskettava. Tykkään kaikista sarjan osista. :)
Poista