Rocannonin maailma on Ursula K. Le Guinin esikoisteos, joka on odottanut suomentamista jo pitkään. Onneksi Avain tarttui tähän puutteeseen ja julkaisi kirjan viime vuonna. Minun on jo pitkään pitänyt lukea kirja, mutta nyt viimeistään oli korkea aika. Tämän Hainilaiseen sarjan toinen kirja, Maanpakolaisten planeetta, nimittäin julkaistiin juuri. Kyseessä ei ole mikään jatkokertomus vaan kirjat ovat itsenäisiä tarinoita, jotka kuitenkin sijoittuvat samaan maailmaan – tai oikeastaan samaan avaruuteen, sillä kirjat kertovat eri planeetoista.Rocannonin maailma kertoo vieraaseen Fomalhaut II -planeettaan sekä sen kulttuuriin ja rotuihin tutustuvasta Rocannonista. Osa planeetasta on jo kartoitettu ja Liitto on rakentanut suhteita joihinkin kansoihin. Rocannon on kerännyt väkensä kanssa tietoja planeetasta, kun paljastuu, että planeetalla on myös Liiton vihollisen tukikohta. Rocannon lähtee selvittämään asiaa planeetalta saamiensa ystävien kanssa.
Mielenkiintoisinta Rocannonin maailmassa on se tarkkuus ja uteliaisuus, jolla Le Guin on paneutunut vieraiden kulttuurien kuvaukseen. Planeetan asukkaista osa on hyvinkin ihmisenkaltaisia, kun taas toiset ovat erittäin outoja ja erilaisia. Myös Rocannon joutuu pohtimaan olettamuksiaan vieraita eliömuotoja kohtaan. Kirja on antropologinen tutkielma kehittyneen kulttuurin tunkeutumisesta vieraalle alueelle, jossa asuu kehittyneempien näkökulmasta takapajuista kansaa.
Vaikka Rocannonin maailma on scifiä, ei sitä kannata pelätä. Avaruusteknologia ei ole kirjassa itsetarkoitus vaan keino erilaisuuden tutkimiseen. Kirjan eläimet ja kansat ovat mielenkiintoisia aina onttoluisista tuuliratsuista outoon ja kauniiseen siivekkääseen kansaan asti. Kirja herättää ajattelemaan alempiarvoisina pidettyjen lajien hyväksikäyttöä kautta ihmiskunnan historian.
Lukunäyte sivulta 49:
Tämä maailma, jolla ei vielä ollut muuta nimeä kuin Fomalhaut II, ei todennäköisesti koskaan saisi osakseen paljoakaan huomiota, sillä ennen Liiton saapumista yksikään sen lajeista ei näyttänyt edenneen vipuvoimaa ja takomista pidemmälle. Toisissa maailmoissa oli rotuja, joita pystyttiin viemään eteenpäin nopeammin – jotta ne pystyisivät auttamaan kun ekstragalaktinen vihollinen lopulta palaisi. Niin tulisi epäilemättä käymään. Rocannon ajatteli, miten Mogien oli tarjoutunut taistelemaan valonnopeudella liikkuvia pommittajia vastaan Hallanin miekoilla.
Rocannonin maailma Adlibriksessä ja Avaimen nettisivuilla.
Le Guin, Ursula K.: Rocannonin maailma (Rocannon's World, 1966). Suomentanut Jyrki Iivonen. Avain, 2010.
Minulla on jostain syystä ollut Le Guinnin kirjoista vähän pitkästyttävä kuva, vaikka yhteenkään en ole tarttunut. Tämä kuulostaisi kuitenkin lupaavalta!
VastaaPoistaMinun on ollut tarkoitus tarttua Le Guinin kirjoihin jo vuosia. En vain ole saanut aikaiseksi. Omassa kokoelmassakin odottaisi Maameren tarinoita -sarja lukijaansa. Olen sen joskus antanut poikakaverille lahjaksi ja hän tykkäsi kovasti.
VastaaPoistaMä olen Maameren tarinat lukenut joskus kouluikäisenä. Ehkäpä pitäisi freesata mielikuvia jossain vaiheessa...
VastaaPoistaSamat fiilikset Sallan kanssa. Maameri oli myös meikäläisen ensimmäisiä koksetuksia fantasia-kirjallisuuteen. Täytynee taas kokeilla.
VastaaPoistaMarjis, sinulle on haaste odottelemassa blogissani :)
VastaaPoistaTessa, monet Le Guinin krijat ovat aika vakavia, mutta eivät mun mielestä pitkästyttäviä. Tämäkin kirja oli tosi lyhyt. :)
VastaaPoistaSonja, kannattaa lukea. Maameren tarinat on ihan merkittävää fantasiakirjallisuutta. Siinä on esimerkiksi massasta poikkeava lähestymistapa pahuuteen.
Salla ja Artsi, samoin oli minullakin. Maameren tarinoihin taisin tutustua heti Sormusten herran jälkeen. :) Näistä Hain-kirjoista olen lukenut aikaisemminkuin van kaksi.
Valkoinen kiirahvi, kiitos! :) Olen ollut niin keiireine, etten ole blogeissa paljon ehtinyt vierailla. :D
Hyvä postaus :)
VastaaPoistaJokke, kiitos! Toivottavasti luet kirjan ja kerrot, mitä pidit siitä. Tämä on muuten todella lyhyt kirja, vain 180 sivua. Eli sen lukee nopeasti. :)
VastaaPoistaMinä pidin tästä, mutta ehkä vähän eri syistä kuin sinä? Minusta noihin pikkukansoihin käytettiin tavallaan "liikaa" aikaa, sillä koin Rocannonin (ja hänen kollegojensa ja vihollistensa) suhteen koko planeetan alkuperäisväestöön keskeisemmäksi teemaksi. Mutta pikkujuttu, kokonaisuutena ottaen tämä oli silti hyvä kirja ja hieno esikoisteos... onneksi on kakkososa jo lainattuna. :-)
VastaaPoistaBooksy, en nyt suoraan sanoen oikein muista, mitä tuossa olen tarkoittanut. ;) Minustakin tärkeintä tässä koko sarjassa on tuo suhde muukalaisiin ja vierauteen. Mutta kiva että pidit! Kohtahan sulla on koko sarja luettuna. :D
VastaaPoista