tiistai 8. maaliskuuta 2011

Matti Klinge: Lyhyt Suomen historia

Historia oli minusta koulussa kiinnostavaa, nimittäin silloin, kun aiheena olivat joko ajallisesti tai maantieteellisesti kaukaiset asiat. Mikään ei kiehtonut mielikuvitustani enempää kuin intiaanikulttuurit, noitavainot, Egyptin faaraot ja sellaiset. Valitettavasti se tarkoitti sitä, että suurin osa Suomen historiasta oli minulle pakkopullaa, jonka opettelin ulkoa kokeisiin ja unohdin sitten pikkuhiljaa.

Koulun jälkeen olen usein harmitellut sitä, että monet tärkeät asiat Suomen historiassa ovat todellakin unohtuneet. Olen kyllä päivittänyt tietojani sittemmin, mutta lähinnä se on ollut sellaista summittaisten vuosilukujen ja muiden tarkastelua. Siksi Matti Klingen Lyhyt Suomen historia herätti heti kiinnostukseni. Lyhyt Suomen historia kuulostaa siltä, että tästä kirjasta voi helposti lukea juuri ne asiat, jotka ovat emeritusprofessorin mielestä tärkeitä tietää.

Lyhyt Suomen historia on jaettu viiteen kokonaisuuteen. Ensin on lyhyt osio Suomen esihistoriasta ja historiallisen ajan alusta. Toinen osuus kertoo ajasta Ruotsin valtakunnan osana ja kolmas osio puolestaan ajasta Venäjän autonomisena suuriruhtinaskuntana. Sen jälkeen kirja paneutuu itsenäisen Suomen historiaan, josta on vielä erikseen lohkaistu tuorein, uuden vuosituhannen historia, jonka viimeiset tapahtumat sijoittuvat vielä tälle vuodelle.

Kirjassa on poimittu lisäksi erikseen asioita, jotka ovat kiinnostavia ja voidaan lukea ihan erillisinä lyhyinä katsauksina historiaan. Tällaisia ovat muun muassa pohdinta suomalaisten rodusta ja kielestä, Viaporin historia, talvisodan geopoliittinen tausta ja Nokian menestystarina. Mustavalkoinen kuvitus rytmittää kirjaa, ja auttaa hahmottamaan tapahtumia.

Lyhyt Suomen historia on juuri sitä, mitä se lupaakin: helposti lähestyttävä ja luettava katsaus Suomen historiaan. Se ei paneudu liiallisiin yksityiskohtiin vaan kuljettaa lukijaa eteenpäin aika jouhevasti. Yllätyksekseni huomaisin kiinnostuvani myös lähihistoriasta. Oli esimerkiksi mielenkiintoista lukea teini-ikäni aikana tapahtuneita asioita nyt historiallisesta perspektiivistä. Tai ehkä se vain kuuluu vanhenemiseen, että omalla ajalla tapahtuneet asiat nousevat tärkeämmiksi. Oli miten oli, tämän kirjan avulla on helpompi ymmärtää sekä Suomen historiaa että nykyhetkeä.

Lukunäyte sivulta 85:
Maaseudun oloissa tapahtui 1800-luvun jälkipuoliskolla suuria muutoksia. Puun arvonnousu johti metsäkauppojen kautta siirtymiseen pois omavaraistaloudesta kohti rahataloutta ja lisäsi metsänomistajien ja metsää omistamattomien välisiä omaisuuseroja; jälkimmäiset menettivät entisiä metsänkäyttöoikeuksiaan.

Klinge, Matti: Lyhyt Suomen historia (uudistettu painos kirjasta Suomi Euroopassa, 2003). Otava, 2011.

13 kommenttia:

  1. Tällainen kirja pitäisi ehdottomasti olla omassa kirjahyllyssä, jotta voisi tarkistaa detaljeja ja silloin tällöin palautella mieliin, että mitenkäs se oikein menikään. Hyvin huomaa, että se lukioaikainen tietämys, on hapertumaan päin ja yksityiskohdat kaikkoavat kaikkoamistaan, ellei asialle tee mitään. Tämä voisi olla hyvä lahjakirja myöskin! Kiitos esittelystä!

    VastaaPoista
  2. Se on kyllä jännä, miten ala-asteella lähes poikkeuksetta intoiltiin kaukaisten maiden historiasta ja suhtauduttiin todella nuivasti oman maan menneisyyteen. Oikein hävettää. Olen kyllä korjannut tilannetta omalla kohdallani sittemmin, mutta mitenköhän lapset saataisiin arvostamaan myös ehkä "pienempiä" mutta yhtä arvokkaita tarinoita Suomen historiasta?

    VastaaPoista
  3. Valkoinen kirahvi, juuri niin! Ihailen aina lukiolaisia, joilta tulee vuosiluvut ja muut kuin apteekin hyllyltä, mutta itse saa pinnistellä eikä siltikään muista mitään. :D

    Karoliina, luulen, että jos keksit tuohon vastauksen, saat historianopettajilta jonkun palkinnon. :)

    VastaaPoista
  4. Luin viime vuonna kirjan Suomen historia 45 minuutissa. Ensin olin kovasti innoissani, että yleissivistys paranee ja nyt tulee taas taottua tärkeitä juttuja päähän. Ei mennyt kuin muutama viikko niin olin taas unohtanut kaiken lukemani. Ehkä voisin yrittää jossain vaiheessa petrata Suomen historian suhteen uudelleen tämän kirjan kanssa...

    Olen myös joskus pohtinut, että jotta lukisi tietokirjoja kronologisessa järjestyksessä. Ensin jotain esihistoriasta, jotain Suomen keskiajalta jne. Jos jäisi vähän paremmin yksityiskohdat mieleen. Toivossa on hyvä elää:)

    VastaaPoista
  5. Sonja, luulen että mullekin tulee käymään niin. :D Onneksi aina voi kerrata. Luin jostain joskus, että ihminen oppii paremmin, jos se lukee jotain hankalaa tekstiä, koska silloin aivot luulevat, että teksti on tärkeämpää. Eli ehkä ei ole oikotietä oppimiseen. :D

    PS: Poistin tuosta välistä yhden kommentin, joka ei liittynyt mitenkään tähän juttuun enkä tajunut, miksi se oli tänne edes laitettu. En olekaan koskaan ennen poistanut blogista kommentteja. :/

    VastaaPoista
  6. Tämä kuulostaa oikein hyvältä perusteokselta! Tosin minäkin olen ollut Sonjan tavoin aikeissa kerrata historiaa joskus tuon 45-minuuttia kirjan kanssa, ja myös lapsille tehty kuvitettu Suomen historia kiinnostaisi. Ehkä saisin jotenkin aivoni luulemaan, että ne ovat hankalia ja tärkeitä opuksia... Minulla ei pysynyt vuosinumerot päässä lukioaikoina eikä pysy nytkään, vaikka historia kiinnostaa. Tuntuu, että suurin osa historiakäsityksistäni onkin peräisin historiallisista romaaneista, sillä ne ovat aina kiehtoneet minua!

    VastaaPoista
  7. Jenni, romaaneista voisikin löytyä se Karoliinan kaipaama avain historian oppimiseen. Kyllä esimerkiksi Canthin kirjat ovat vaikuttaneet ainakin mun käsitykseen siitä ajasta. Samoin muut historialliset kirjat, jopa viihteeksi luokiteltava Enni Mustonen. :)

    VastaaPoista
  8. Kadonnutta blogia etsimässä

    Aiheesta lisää mutta ensin Klinge. Ryhdyin ties mistä syystä vuosia sitten hankkimaan Klingen päiväkirjoja, joita viime vuoteen mennnessä kertyi kymmenen. Niiden lukeminen jäi 3 - 4 kirjaan, loput meni selaillen. Ja Otava päätti luopua päiväkirjoista. Minä myös, onnistuin Huutonetissä myymään kaikki kirjat ja mielestäni todella hyvään hintaan. Mutta, once you drop, you can´t stop. Siltala kustansi Jupisteerin, Klingen päiväkirjat vuosilta 2009-2010. Se sai kohtuulliset arvostelut ja on siis hyllyssäni. Kuin myös Klinget Suomi Euroopassa, Mesimarja myytti Mannerheim sekä Euroopassa,Pietarissa. Niitä päiväkirjojen ostaja ei huolinut.

    Siihen kadonneeseen blogiin tai oikeammin lukupiiriin, jossa yhtenä luettavana kirjana on Junichiro Tanizakin Avain. Jos tiedätte, kertokaa mistä sen löydän. Siis lukupiirin.

    VastaaPoista
  9. Hei Anonyymi, etsit tätä: http://lukupiiri-blogi.blogspot.com/

    VastaaPoista
  10. No niin etsin. Kiitos Jenni !

    VastaaPoista
  11. Heippa Anonyymi, onneksi sait jo Jenniltä etsintäapua. :)

    En tiennytkään, että Klinge on julkaissut päiväkirjoja. Minkä tyylisiä ne ovat olleet?

    VastaaPoista
  12. Hei marjis,

    puffia Jupisteerin takakannesta

    "Kun Klinge aloitti päiväkirjojensa julkaisemisen, hän oli aikaansa edellä. Nykyisin tuhannet suomalaiset pitävät julkista päiväkirjaa, nykykielellä blogia, internetsivuillaan. Klingeä on vaikea kuvitella bloginpitäjänä. Toisaalta hänen mielipiteensä ovat niin teräviä, että internetissä ne olisivat synnyttäneet vilkasta keskustelua. Toisaalta - - kirja on aina kirja. Näin pitkä sarja antaa syvyyttä hänen sanomisilleen. - - Historian professori on tehnyt historiaa: kirjasarja on suuri palvelus tulevalle historiankirjoitukselle. Niihin on dokumentoitu toisinajatttelijan käsitys tästä ajasta."

    - UNTO HÄMÄLÄINEN, HELSINGIN SANOMAIN KUUKAUSILIITE -

    VastaaPoista
  13. Kuulostaa kyllä kiinnostavalta, oikealta historianystävän aarrekirjalta. :)

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...