torstai 31. maaliskuuta 2011

Tuulia Aho: Urpukas

Tuulia Aho oli minulle ennalta tuntematon kirjailija, vaikka hän on kirjoittanut useita lasten- ja nuortenkirjoja, joiden joukossa on myös kolmiosainen Kuikansulka-fantasiasarja. Tämän Ahon uuden Urpukas-kirjan kuvaus oli kuitenkin niin houkutteleva, että kirjaan piti tutustua mahdollisimman pian.

Kirjan päähenkilö on Urpukas, 16-vuotias nuori mies, joka on puoliksi ihminen ja puoliksi haltia. Hänen äitinsä oli Tammenhaltija, joka rakastui ihmismieheen ja muuttui näkyväksi. Ihmisten ja haltioiden tarpeet eivät aina osu yksiin, ja Urpukkaan kylän ihmiset sairastuvat, kun he suututtavat erään vahvan haltian. Myös Urpukkaan pikkusisko sairastuu, ja Urpukas lähtee pyytämään lääkettä tautiin suolla asuvalta kansalta.

Lukija pääsee Urpukkaassa tutustumaan maailmaan, joka on samaan aikaan turvallisen tuttu ja kiehtovan uusi. Kirjailija on tukeutunut joihinkin tuttuihin myyttisiin käsitteisiin, mutta ei ole kuitenkaan antanut niiden sitoa liikaa tarinaa. Niiden päälle rakentuu yllättävänkin monipuolinen kuva yliluonnollisten olentojen maailmasta, joka niiden on pakko jakaa ihmisten kanssa.

Minua viehätti erityisesti kirjan kuvasto, jossa luonto nousi voimakkaasti esille. Puunhaltiat ja vedenhaltijat liikkuvat näkymättömyyden rajoilla ja linnunlaulusta ei voi aina arvata, onko se oikeaa laulua vai haltioiden puhetta. Syvempikin merkitys kirjan tarinalla on. Tuho seuraa, jos puut kaadetaan ja ihmiset menettävät yhteytensä luontoon ja haltioihin.

Urpukas on herkkä ja vähän surullinenkin kirja, jossa riittää pohdittavaa myös aikuislukijalle, vaikka se kai ensisijaisesti onkin nuortenkirja. Pidän erityisen paljon juuri tämän kaltaisista kirjoista, joissa liikutaan sulavasti luonnon ja myyttien keskellä kuitenkin aivan omaperäisesti ja luovasti. Erityiskiitoksen kirja ansaitsee myös todella kauniista kannesta.

Lukunäyte sivulta 20:
Lehdokin kukat olivat avautumassa, niiden makea tuoksu täytti ilman, joten kesä oli parhaimmillaan. Urpukas ohitti miehen korkuisen tammen juostessaan kohti joen rantaa. Hän hipaisi puun runkoa sormenpäillään kuten aina. Oli kuin äiti olisi ojentanut kätensä menneisyydestä ja tervehtinyt häntä.

Urpukas Adlibriksessä ja WSOY:n sivuilla.

Aho, Tuulia: Urpukas. WSOY, 2011.

9 kommenttia:

  1. Kuulostaa kauniilta ja mielenkiintoiselta. En kuitenkaan oikein voinyt keskittyä arvioosi, kun katselin vain tuota kansikuvaa. Miten kaunis kirja!

    VastaaPoista
  2. Se onkin tosi upea! Voisi ehkä vielä mainita, että kuvan on tehnyt Sari Airola ja graafisen suunnittelun Anna Makkonen. :)

    VastaaPoista
  3. Sopii minusta jotenkin Odelman kannen kanssa yhteen. :)

    VastaaPoista
  4. Jotain samaa tunnelmaa kansissa taitaa olla. Minä pidä kyllä tästä kannesta vielä enemmän. Voisin ottaa tuon linnun vaikka tauluksi kotiin. :)

    VastaaPoista
  5. Mukavaa! Tämä on minullakin tuossa työpöydän nurkalla, odottaa lukemista. :)

    VastaaPoista
  6. Seija, oi kivaa! Mulle jäi tästä kirjast tosi hyvä fiilis moneksi päiväksi. :)

    VastaaPoista
  7. Luin tämän juuri ja bloggaan pian. Voin vain kuvitella kuinka lujaa tämä olisi kolissut 13-vuotiaana!! Näin aikuisenakin viihdyin kirjan parissa ja rakastin tuota suomalaisen kansanperinteen käyttöä metsänpeittoineen kaikkineen. Minuun tällainen fantasia tenhoaa paljon paremmin kuin välkkyvät lasermiekat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjassa oli paljon ihania yksityiskohtia, sellaisia suomalaisen juurevia. :) Kirja on jäänyt mieleen, vaikka lukemisesta onkin jo hetki.

      Poista
  8. *minut tenhoaa tai minuun tehoaa* (en osannut päättää kumman laittaisin ja sitten sotkin koko lauseen, höh :D)

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...