Lupaavasti alkanut kevät vaihtui tänään räntäsateeseen, joten päätin lohduttaa itseäni tutkimalla WSOY:n Lähde luontoon -sarjan Kevät-kirjaa. Sen on kirjoittanut Seppo Parkkinen, joka on kerännyt kirjaan kevään ensimmäisiä ilmiöitä, kasveja ja eläimiä.
Lähde luontoon -sarjassa on mukavaa perustietoa Suomen luonnosta. Tutustuin sarjaan ensin Sinikka Piipon Luonnonyrtit-kirjan kautta ja olen sittemmin kerännyt mm. rikka- ja myrkkykasveista kertovat kirjat. Kuten muissakin sarjan kirjoissa on tässä Kevät-kirjassakin sellaista yksinkertaista ja helposti omaksuttavaa tietoa.
Kevät-kirja on jaettu neljään osioon, joissa seurataan kevään etenemistä aina kevättalvesta kevätkesään asti. Jokaisessa osiossa on kerrottu ajankohtaisista kasveista ja eläimistä. Niiden yhteydessä on muutaman rivin taulukkoja, johon voi itse kirjata minä päivänä on minäkin vuonna nähnyt kyseisen kevätilmiön. Kirjan lopussa on vielä taulukko, jossa on kerrottu lajien keskimääräinen ensimmäinen havainto lähivuosilta.
Kirjan lukeminen ei kuitenkaan saanut kevättä tuntumaan yhtään läheisemmältä, sillä oli pakko todeta, etten ole nähnyt vielä yhtään edes kevättalven lintuja. Mutta toivon sen vain johtuvan siitä, etten ole osannut katsoa oikeasta paikasta. Ja kyllähän keltaiset tulppaanit pöydällä jo antavat vähän viitteitä keväästä, eikö niin?
Lukunäyte sivulta 18:
"Kuu kiurusta kesään...", sanotaan kevätlorussa, mutta todellisuudessa ensimmäisten kiurujen jälkeen on vielä odotettava suvea kolmisen kuukautta. Oikealla paikallaan kiuru kuitenkin lorussa on, sillä se on ilman muuta joka kevät ensimmäisiä saapuvia muuttolintuja.
Parkkinen, Seppo: Kevät – näe, koe, kirjaa. WSOY, 2007 (2005).
Lähde luontoon -sarjassa on mukavaa perustietoa Suomen luonnosta. Tutustuin sarjaan ensin Sinikka Piipon Luonnonyrtit-kirjan kautta ja olen sittemmin kerännyt mm. rikka- ja myrkkykasveista kertovat kirjat. Kuten muissakin sarjan kirjoissa on tässä Kevät-kirjassakin sellaista yksinkertaista ja helposti omaksuttavaa tietoa.
Kevät-kirja on jaettu neljään osioon, joissa seurataan kevään etenemistä aina kevättalvesta kevätkesään asti. Jokaisessa osiossa on kerrottu ajankohtaisista kasveista ja eläimistä. Niiden yhteydessä on muutaman rivin taulukkoja, johon voi itse kirjata minä päivänä on minäkin vuonna nähnyt kyseisen kevätilmiön. Kirjan lopussa on vielä taulukko, jossa on kerrottu lajien keskimääräinen ensimmäinen havainto lähivuosilta.
Kirjan lukeminen ei kuitenkaan saanut kevättä tuntumaan yhtään läheisemmältä, sillä oli pakko todeta, etten ole nähnyt vielä yhtään edes kevättalven lintuja. Mutta toivon sen vain johtuvan siitä, etten ole osannut katsoa oikeasta paikasta. Ja kyllähän keltaiset tulppaanit pöydällä jo antavat vähän viitteitä keväästä, eikö niin?
Lukunäyte sivulta 18:
"Kuu kiurusta kesään...", sanotaan kevätlorussa, mutta todellisuudessa ensimmäisten kiurujen jälkeen on vielä odotettava suvea kolmisen kuukautta. Oikealla paikallaan kiuru kuitenkin lorussa on, sillä se on ilman muuta joka kevät ensimmäisiä saapuvia muuttolintuja.
Parkkinen, Seppo: Kevät – näe, koe, kirjaa. WSOY, 2007 (2005).
Täälläkin kevätkirjoja, juuri kun mä yritän hahmotella kevätkirjajuttua! :) Tämä kirja sopisi kyllä listalle ehdottomasti, jo kansi on aivan valloittava. Muutenkin kuulostaa kiinnostavalta.
VastaaPoistaMun kevätkirjavinkkaukset tulevat sitten viimeistään sunnuntaina, arvelen. ;)
Aamu-tv:ssä oli tänään juttua Luontoliiton kevätseurannasta. Innostuin asiasta sen verran, että tsekkasin niiden netti- ja facebook-sivut, kiinnostaisikohan suakin; http://www.kevatseuranta.fi/
VastaaPoistaJenni, kiva, että sulta tulee kevätkirjavinkkejä! Niitä tarvitaan nyt todellakin. :)
VastaaPoistaErja, kiitos mahtavasta linkistä! Kävin jo tutustumassa. :)
Omaan kirjahyllyyn pitäisi kyllä hankkia joku perusluonto-opas, jota olisi kätevä raahata vaikka mökille mukaan. Yleissivistystä kaivattaisiin luontoasioissa rutkasti. Viime kesänä mökin ympäristö oli kyllä niin täynnä elämää, että sieltä olisi bongaillut vaikka mitä.
VastaaPoistaNyt keväällä kirjakauppaaan on ilmestynyt ihan pikkulapsillekin tarkoitettuja luontojuttuja. Nykyään on niin luontokirjoja kuin ötökkäpurkkejakin. Kiva, että kannustetaan luonnontutkimiseen jo nuorella iällä. Sitten pitäisi vielä löytää se joku tuttu lapsi, jolle sellaisen voisi lahjoittaa...
Sonja, kuulostaa siltä, että sun pitää ensi kesäksi hankkia opaskirja ja tutkailla mökkiympäristöä oikein kunnolla. :) Ja kyllä lastenkirjoja voi ostaa ihan itsellekin. :D
VastaaPoista