Brandon Mullin Myyttihovi-sarja on edennyt kolmanteen osaansa. Tässä Varjoruton kosketus -kirjassa Myyttihovi-luonnonpuisto on jälleen vaarassa tuhoutua, mutta tällä kertaa pulassa on myös toinen salainen luonnonpuisto.Seth ja Kendra ovat viettämässä aikaa Myyttihovissa, kun seikkailut kutsuvat heitä jälleen. Kendraa pyydetään salaisen järjestön, Aamunkoiton ritarien, jäseneksi ja hän päätyy Kadotettu pöytävuori -nimiseen luonnonpuistoon etsimään puistoon piilotettua taikakalua. Samaan aikaan Seth törmää kummallisiin pimennettyihin myyttisiin olentoihin Myyttihovin mailla. Pimeys leviää olennosta toiseen valtavalla vauhdilla, eivätkä ihmisetkään ole siltä turvassa.
Nyt kun Myyttihovin maat alkavat olla jo tuttuja, on Varjoruton kosketuksessa lähdetty kasvattamaan tuttuja alueita. Kirja esittelee toisen myyttisen luonnonpuiston, joka poikkeaa aika tavalla Myyttihovista. Kirjassa päästään tutustuman tarkemmin myös Aamunkoiton ritareihin, jotka taistelevat pahaa Iltatähden kiltaa vastaan. Tämä tuokin kirjasarjaan lisää mielenkiintoa, kuten myös puistojen historiaan tutustuminen. Ja kyllä Myyttihovissakin riittää vielä paljon uusia olentoja ja uhkiakin.
Sarjan aikaisemmat kaksi osaa ovat olleet aika vauhdikkaita, mutta tässä Varjoruton kosketuksessa oli nyt hiukan tyhjäkäyntiä. Muutamassa kohdin kirjaa ihmettelin yksityiskohtaista kerrontaa matkalaukkujen siirtelystä tai vastaavasta. Kohdat eivät vieneet kerrontaa eteenpäin, ja vaikka monessa niistä näytti olevan tarkoituksena korostaa lukemisen tärkeyttä, olivat ne silti mielestäni ihan turhia. Onneksi lopussa ei tyhjäkäyntiä enää ollut, vaan se oli tuttua vauhdikasta menoa.
Lapset ovat Varjoruton kosketuksessa selvästi kasvamassa ja oppivat esimerkiksi vastuuta. Aiemmin hyvin ajattelematon Sethkin pohtii luottamuksen rakentumista ja ajattelee ennen kuin toimii. Kendra puolestaan tapaa muutaman vuoden vanhemman Gavinin, joka vaikuttaa kiinnostavalta ja mukavalta pojalta. Vaikka tulevaisuus näyttää toisaalta huolestuttavalta, on siinä myös paljon odotettavaa.
Lukunäyte sivulta 140:
Kendra näki vilaukselta kaktusten lomassa pyrähteleviä keijukaisia. Osa oli kirkasvärisiä ja niillä oli perhosen tai sudenkorennon siivet, mutta suurimman osan väritys maanläheisempi. Monilla keijuilla oli suomut tai piikit tai suojapanssarit. Niiden siivet toivat Kendran mieleen heinäsirkat ja kovakuoriaiset. Yksi karvainen ruskea keijukainen räpytteli nahkeita lepakonsiipiä.
Lue myös arvosteluni sarjan aiemmista osista:
Myyttihovi ja Iltatähden kilta.
Varjoruton kosketus Adlibriksessä ja WSOY:n sivuilla.
Mull, Brandon: Varjoruton kosketus – Myyttihovi 3 (Grip of the Shadow Plague – Fablehaven 3). Suomentanut Maria Lyytinen. WSOY, 2011.
Kommentit
Lähetä kommentti