tiistai 15. helmikuuta 2011

Tunnustan. Harrastan vakoilua.

Minulla on paha tapa. Kun näen ihmisen, joka kulkee kirjan kanssa tai lukee kirjaa, minulle tulee halu selvittää, mikä kirja on kyseessä. Se aiheuttaa tuijottamista, kurkistelua ja usein myös vaikeita asentoja. On kauheaa, jos vaikka bussissa edessä istuva lukee kirjaa, eikä sen kansia voi nähdä. Silloin yritän lukea vähän tekstiä, jos vaikka saisin sen avulla selville kirjan. Tällä tavalla olen tunnistanut ainakin yhden Sookie-kirjan. Silti vähän paheksun itseäni ja muita olan yli lukijoita.

Jos ihminen lukee kirjaa, joka on minulle tuttu, yritän myös päätellä hänen ilmeistään, mitä mieltä hän on kirjasta. Esimerkiksi eilen näin junassa naisen, joka luki Nenäpäivää. Jäinkin katselemaan naisen ilmeitä aika pitkäksi aikaa, mutta onneksi hän ei huomannut sitä. Aivan selvästi nainen nautti lukemastaan, sillä hänellä oli vieno hymy suupielessään vähän väliä. Pahoittelen kuitenkin tuijottamistani.

Onneksi en ole vielä jäänyt kiinni vakoilusta, mutta kai sekin päivä vielä tulee.

Onko teillä kirjoihin liittyviä huonoja tapoja? Joka puolella lojuvia kirjoja ja kirjapinoja en laske huonoksi tavaksi, sillä ne ovat mielestäni vain elämää.

34 kommenttia:

  1. Mä harrastan samaa vakoilua. Joskus olin jopa aikeissa tilastoida ihmisten junalukemisia ja blogata niistä, mutta en saanut melkein kenenkään kirjaa selville ja se sitten jäi. :D Yhteen aikaan melkein kaikki selville saamani kirjat olivat Larssonin dekkareita. Sitten kun luin niitä itsekin, teki mieli huutaa junassa, että teen dekkarikoetta, EN lue tällaisia yleensä. (no teki mun mieli kerran huutaa kuntosalillakin, että luen tenttiin, kun luin jumppaa odotelessa Hamletia, oudolta tuntui sekin.)

    Varmaan huonoin kirjoihin liittyvä tapa on haalia liikaa kirjoja ja toinen on se, että luen niitä saunassakin. Ja arvioin ihmisiä heidän lukemistensa mukaan. Eli löytyyhän näitä näemmä. Mutta muuta en tunnusta.

    VastaaPoista
  2. Tilastoiminen olisikin aika huisi ajatus. Pitäisi vaan ehkä sitten mennä suoraan kysymään ihmisiltä, mitä he lukevat. :D

    Hamlet jumppasalilla kuulostaa siltä, että olisin kyllä jäänyt ihmettelemään, jos sellaiseen olisin törmännyt. Vaikka toki aivojakin pitää jumpata.

    Minullakin on muuten paha tapa arvioida ihmisiä heidän lukemistensa ja kirjahyllyjensä sisällön perusteella. Mutta onhan se parempi vaihtoehto kuin arvioida vaikka pukeutumisen perusteella.

    VastaaPoista
  3. Hih, minäkin olen harrastanut tällaista vakoilua ;)

    Muuten en osaa sanoa, olisiko pahoja tapoja kirjoihin liittyen ( kirjapinot vaikka sängyn vieressä ovat todellakin ihan normia ;D)...Ehkä joskus tulee juuri sen perusteella, mitä ihminen lukee, tehtyä joitakin tulkintoja ko ihmisestä, mutta hyvin pienessä määrin. Johtuu ehkä siitä, että luen itse aika monenkirjavaa kirjallisuutta ;)

    VastaaPoista
  4. Luin junassa kerran kirjaa ja nauroin ääneen. Vastapäätä istuva nainen kysyi: - Nyt on kyllä pakko kysyä, että mitä kirjaa sinä luet, että tietää itsekin lukea. Siitä sukeutuikin sitten hauska keskustelu ja nainen aikoi oikopäätä hankkia kirjan myös itselleen.

    Harrastan itsekin tuota vakoilua. Eräänä päivänä turhautti kovasti, kun huomasin erään miehen lukevan jotakin Keltaisen kirjaston kirjaa enkä kuolemakseni saanut selvää, mikä kirja oli. No, olisi ehkä pitänyt kysyä... Sen sijaan vääntelehdin penkissä ja yirin ujuttaa katsettani kirjan kanteen. Lopputulema: jäin ilman tietoa, joka olisi varmasti muuttanut maailmani!

    Kirjoista puhuminen on kyllä hienoa! Vaikka sitten ventovieraan ihmisen kanssa. Sitä on pitkään sellainen olo, että on kohdannut ihan oikeasti ihmisen.

    VastaaPoista
  5. No joo, kyllä kurkin, mutta yleensä käy samalla tavalla kuin yllä: kannet jäävät liian harmillisesti piiloon ja niska nyrjähtää nikamiltaan, kun yrittää vaivihkaa nähdä naapurin sivuille.

    Itse luen työmatkalla chick lit -kirjoja, ja välillä punastelen, kun niissä on joitain kriittisiä kohtauksia. Pahinta oli viime viikolla, kun istuin jonkun nuoren miehen viereen ja yritin käännellä sivuja nopsaan, ettei vaan vierustoveri kurkkisi ja miettisi, että joku pervo keski-ikäinen nainen siinä vieressä morjens.

    Ääneen nauraminen bussissa / junassa on kamalaa, tai itselläni on kamala kokemus, kun korjasin oppilaiden kokeita ja ne vastaukset ovat joskus luokkaa hieman huvittavia tai täysin käsittämättömiä. Kiva tippua penkiltä, kun lukee äikän esseetä.

    Olen monesti ollut vähällä kirjastossa kommentoida toisten kirjavalintoja tai hehkuttaa jotain kirjaa, mutta vielä toistaiseksi olen pysynyt hiljaa. Mutta musta tuntuu, että joskus iskee se kamala hetki, kun alan rääkyä, että älä nyt vaan tuota kirjaa lainaa tai että älä laita takaisin hyllyyn, se on mahtava kirja.

    VastaaPoista
  6. Kurkkija tunnustaa täälläkin! :) En tosin ihan ole tilastoimiseen asti vielä mennyt ;D usein tuo kurkkiminen on kuitenkin turhauttavaa, koska läheskään aina ei saa selville itse kirjaa. Valitettavasti oman auton myötä tulee aina vain harvemmin näitä kurkkimistilaisuuksia :/ tosin Mari A.:n tavoin, kirjasto on kurkkimiseen myös hyvä paikka!

    Minä kierrän myös aina ystävieni ja tuttavien tai uppo-outojenkin kirjahyllyt, ja tiirailen niitä ilmeisen epäilyttävästi.

    Minä en normaalisti koskaan myöhästele, mutta joskus pahiten koukuttavan kirjan vuoksi saatan joutua ryntäilemään kiireellä ja ajamaan tuhatta ja sataa jotta kerkeisin ajoissa vaikkapa töihin.

    Kaikkialla lojuvia kirjapinoja en minäkään laskisi huonoiksi tavoiksi :) niitä on jokaisella meillä tällaisella.

    VastaaPoista
  7. Tunnustan heti, kurkin AINA :-)

    Ja kun olen lukenut mielestäni erityisen hyvän kirjan, olen kyllä mahdollisuuksien mukaan sietämätön sitä kaikille muillekin tuputtaessani... Tähän ongelmaan kirjablogin pitäminen on auttanut kummasti.

    VastaaPoista
  8. Joukkoliikenteessä varmasti kurkkisin, mutta asun sen verran lähellä keskustaa, että linjalla jolla yleensä kuljen ei pahemmin ole kirjoja lukevia ihmisiä, koska välimatkat esimerkiksi keskustan ja päätepysäkkien välillä ovat niin pienet. Eipä sen vuoksi tule itsekään mitään luettua bussissa.

    Kirjastossa on kivaa kurkkia toisten lainoja! Muutaman kerran on sattunut sellainen tilanne, että huomaan jonkun lainanneen kirjan, jota olen itse kauan himoinnut ja se on tietenkin koko kirjaston ainoa (vielä) paikalla oleva kirja! Silloin tekisi mieli jotenkin jymäyttää kirja itselleen kyseiseltä tyypiltä :--D Muutenkin minun täytyy aina heti ensimmäisenä kirjastoon mennessäni rynnätä palautettujen hyllylle, että saan napattua sieltä parhaat päältä. Sitten hihitän vahingoniloisena, jos huomaan jonkun naaman venähtävän kun vein kirjan hänen nenänsä edestä!

    Tuttavien ynnä muiden kirjahyllyjä on myös mielenkiintoista tutkailla.

    VastaaPoista
  9. Jee! Mäkin kurkin joukkoliikenteessä muiden kirjoja.

    Usein lukeva pitää kirjaa sylissään, niin ettei kantta näe. Silloin yritän salamannopealla silmäilyllä päätellä kirjan tekstistä, mikä kirja on kyseessä, jos siis kuljen lukevan ohi hänen selkänsä takaa niin, että katseeni osuu sopivasti tekstiin.

    VastaaPoista
  10. Mahtavaa, että muillakin on kurkistelutaipumuksia! :D

    Lupaan tästä lähtien pitää kirjaani niin, että muut kirjavakoilijat voivat nähdä sen kannen ilman ylenmääräistä kurkottelua. :)

    VastaaPoista
  11. Uusi lukija ilmoittautuu :)

    Minulla on jokin hurja, neuroottisuutta lähentelevä allergia tuota vakoilua kohtaan koska se on niin tavattoman yleistä ja nyrpeänä vastalauseena sille olen hankkinut läpinäkymättömiä kansisuojia, joihin esimerkiksi lainakirjan puen jos aion sitä julkisilla paikoilla lukea. Ja tietysti pitelen kirjaa niin, ettei sen tekstiä voi notkeinkaan ihminen kytätä. Jotenkin ärsyynnyn aivan suunnattomasti urkkimisesta. Lukeminen on minulle henkilökohtaista, yksityistä, omaa aikaa, mahdollisuus matkata toisiin maailmoihin, kokea jonkun toisen elämä. Pitkät nenät pysykööt suosiolla loitolla.

    Entäs sitten niitä huonoja tapoja? Ystävien mielestä yksi sellainen on äärimmäinen tarkkuus. Jos lainaan kirjan, oletan saavani sen takaisin priimakunnossa ilman merkintöjä, taitettuja sivuja, rasvaisia sormenjälkiä tai muffinssimuruja. Ja tietysti kaikkien ihmisten kirjahyllyt täytyy aina tutkia suurella hartaudella - siinä tilanteessa kyttääminen ei ärsytä, ei oma eikä muiden.

    VastaaPoista
  12. Vielä yksi kurkkija ilmoittautuu - vaikka tunnustan kyllä usein kysyväni ihan suoraankin, täysin ventovierailtakin...

    VastaaPoista
  13. Tervetuloa lukemaan blogia, Riikka H. :)

    Pahoittelut, että me kurkkijat tunkeudumme kirjamaailmoihisi. Onneksi olet löytänyt keinot estellä meitä. :)

    Minä olen ehkä tullut vähän löysemmäksi kirjalainojen kanssa. Jotkut minulle tärkeät kirjat haluan silti saada takaisin samassa kunnossa kuin olen ne antanutkin lainaan. Mutta muiden kanssa ei ole niin väliä, vaikka ruokaa en kirjan väleihin toivokaan. :D

    VastaaPoista
  14. Eriqou, hyvä että joku on rohkea ja kysyy eikä vaan tirkistele. :D

    VastaaPoista
  15. Täälläkin kurkitaan. Ennen matkustin pidempiä matkoja junassa, mutta tällä hetkellä työmatka taittuu muutamassa minuutissa, joten seison yleensä eteisessä eikä siellä paljon lukijoita näy.

    VastaaPoista
  16. Kurkkija löytyy täältäkin.
    Joukkoliikenteessä kuljen yleensä semmoista niin lyhyttä matkaa, ettei siellä paljon lukemista esiinny, mutta pitemmillä matkoilla lapsuudenkotiin tulee aina vaivihkaa urkittua mitä naapuristo lukee.

    Kirjastossa tulee aina tutkiskeltua mitä hyllyväliä joku katseli ja pohdittua mitäköhän kirjaa sieltä se katseli. ;)

    VastaaPoista
  17. Hahhaa, arvasin, että kurkistelijoita on liikkeellä. Kuten Riikka H., myös itse luen julkisilla paikoilla mielellään kirjaa niin, ettei sen kantta näe. En kyllä tiedä miksi, harvemmin minua lukemiseni esim. nolostuttavat. Mutta inhoan kyllä olanylilukijoitakin, joten ehkä tämä liittyy jotenkin lukemiseen verrattain intiiminä kokemuksena. En ylipäänsä pidä siitä, jos lukemistani häiritään, olin sitten kotona, metrossa tai kahvilassa.

    Kirjakaupassa työskentelyn luulisi tyydyttävän lopunkin uteliaisuuteni ihmisten lukutottumuksia kohtaan, mutta syynään kyllä aina toisten kotona kirjahyllyt ja -pinot, sekä hämmästelen ihmisiä, joilla on kirjahyllyssä enemmän koriste-esineitä kuin kirjoja (en siis ääneen hämmästele, mielessäni vaan).

    VastaaPoista
  18. Aah, keksinhän minä yhden huonon piirteen, nimittäin olen aika huono lainaamaan tutuille kirjoja. On vain pari sellaista ystävää, kenelle lainaan kirjoja aika huoletta, sillä tiedän, että he eivät lue niitä ruokapäydässä, likaa kansipaperia epähuomiossa tms ;) Ja siis heidänkin kohdalla otan usein kansipaperit pois, koska muutaman kerran olen saanut kirjan takaisin niin, että kansipaperi on jostain kohtaa revennyt. Mähän olen kauhea kirjanipo, apua ;)

    VastaaPoista
  19. Kirjastoissa mä en olekaan vielä tajunnut vakoilla. Pitääkin suraavalla kerralla katsoa, missä väleissä ihmiset siellä kuljeskelevat. :D

    Minäkin paheksun hiljaa itsekseni, jos kirjahyllyssä on enemmän rojua kuin kirjoja. Ja saatan kyllä kavereiden kesken siitä puhuakin. :D

    Mä katselen myös muuten silloin tällöin asuntojen myynti-ilmoituksia, vaikka en ole ostoaikeissa, kunhan vaan haaveilen. Niissäkin aina tarkastan kuvista, mitä kirjahyllyssä on. :D

    Susa, en myöskään anna lainaamiini kirjoihin koskaan sitä kansipaperia mukaan, jos sen vaan saa irti. :D

    VastaaPoista
  20. Itse en kykene lukemaan julkisilla paikoilla lainkaan, mikä ei kyllä johdu tunteesta, että joku hengittäisi niskaan, vaan keskittymisvaikeudesta. Kaipaan rauhaa ja hiljaisuutta. Vakoilua en myöskään muista tehneeni, mutta elokuvissa vilahtavat kirjat jäävät aina vaivaamaan mieltäni! Harmillisesti kirjaa ei kuitenkaan usein kykene selvittämään, elokuvat kun kuvataan niin ovelasti. :)

    VastaaPoista
  21. Täällä vielä yksi kurkistelija. En voi olla vilkaisematta vaikkapa joukkoliikenteessä olevien ihmisten kirjoja. Toisaalta ärsyynnyn siitä, jos joku tekee samaa minulle! Lukeminen on mielenkiintoisella tavalla yksityinen, mutta jaettu kokemus.

    Lisäksi kylässä ollessani tutkin aina ihmisten kirjahyllyjä ja jopa lastenhuoneiden kirjahyllyjä, jos tulee asiaa lastenhuoneeseen (3- ja 5-vuotiaiden äidille yleensä tulee).

    Yksi huono tapa on se, että saatan lukea lapsiltani "salaa" vaikkapa kodinhoitohuoneessa: laitan lapset katsomaan Pikku Kakkosta ja ilmoitan, että äiti laittaa vain nopeasti pyykit kuivumaan, katsokaa se Dinojunaa sillä välin. Pyykkien laittamisessa saattaa mennäkin sitten liki tunti aikaa ja vasta lasten kinastelu irrottaa minut kirjan maailmasta.

    Minäkään en mielelläni lainaa kirjojani kuin muutamalle tutulle. Ja heillekin saatan joskus valehdella, että kirjalle olisi jo toinenkin lainaaja (että kiirehtikää nyt hyvät ihmiset sen lukemisen kanssa!).

    VastaaPoista
  22. Tunnustan myös kuuluvani kurkistelijoiden joukkoon. Junassa tai bussissa yritän aina selvittää vierustovereiden tai lähellä istuvien lukemisia. Ja jos itse luen jotain kirjaa julkisella paikalla tai matkalla, niin tiedostan kyllä sen, jos joku sitä urkkii. Kyllä vakoilija toisen vakoilijan tunnistaa! :)

    VastaaPoista
  23. Minä pidin tänä aamuna bussissa kirjaa niin, että kansi varmasti näkyi mahdollisimman monelle. :D Ehkäpä kurkkijat saivat sillä tyytydettyä hiukan uteliaisuuttaan. ;)

    Emilie, minäkin jään pohtimaan elokuvissa ja tv-sarjoissa vilahtavia kirjoja. :)

    VastaaPoista
  24. Olen myös kurkistelija, joten siinä ei ole tässä joukossa enää mitään tunnustettavaa. :D

    Huonoimpia tapojani on kirjablogeissa liiallinen roikkuminen, huonossa asennossa lukeminen ja ennen kaikkea migreenissä lukeminen. Olen kärsinyt kaksi päivää migreenistä ja koska kärsin lähinnä yksipuolisesta kivusta, pidän kipeällä puolella jääkylmää rättiä ja luen vain toisella silmällä. Rasittuuhan se pää kyllä siitäkin.

    VastaaPoista
  25. Kyllä vakoilen, aina ja kaikkialla jos vain tilaisuus tarjoutuu. :) Valitettavan harvoin vaan voin tirkistellä kenenkään parhaillaan lukemaa kirjaa, koska näin maalaisena käytän todella harvoin joukkoliikennettä. Kyläillessä sekä kirjastossa vakoilu tietysti onnistuu. Ja jos lukemani kirjan väliin on jäänyt jonkun vanha lainakuitti, niin pitää tietysti tarkasti tiirata että mitäs muuta tämä ihminen on lukenut! :)

    Lehtien sisustusjuttujen kirjahyllyjä tulee myös tiirailtua, ja olen jopa saanut itseni kiinni siitä, että aloin Ikeassa tarkastella, mitä kirjoja (tai mitä feikkejä ovatkaan) niiden "asuntojen" hyllyihin on laitettu...!! :o

    Kirjoihin liittyvä huono tapani (vakoilua en siis laske :D) on varmaan se, että luen vähän väliä riittävien yöunien kustannuksella. Siinäkään tuskin olen ainoa!

    VastaaPoista
  26. Hanna, ei kuulosta ollenkaan mukavalta tuollainen migreeni. Se ei varmaan myöskään parane lukemisesta. ;)

    Satu, vanhat kirjakuitit ovat tosi hauskoja! Joskus voi löytää tosi vanhankin kuitin. Laitan aina tutkimisen jälkeen kuitit takaisin kirjan väliin. :) Jää seuraavallekin tutkittavaa.

    VastaaPoista
  27. Hih, tuo on kyllä parasta: lapsilta salaa lukeminen =)
    Meillä lapset katsovat areenasta lastenohjlemia, kun äiti lukee. Lupa on katsoa yksi Dinojuna ja yhtäkkiä lapset ovat äidiltä salaa katsoneet kaksi Dinojunaa. Tai kolme, jos äidillä on tarpeeksi jännä kirja =O

    VastaaPoista
  28. Lapsilta salaa lukeminen on mahtava pahe. :D Dinojuna taitaa olla tällä hetkellä siis niin suuri suosikki, että äidit saavat lukea salaa tai ihan vaan vahingossa vähän enemmänkin. :)

    VastaaPoista
  29. Mulla oli tänään onnistunut vakoilu. Tunnistin, kun joku luki metrossa All Together Dead -kirjaa!

    VastaaPoista
  30. Hei, mullakin oli! Tosin se ei ollut yhtään vaikeaa, sillä vieressä istuva nainen luki Cecelia Ahernin Sateenkaaren tuolla puolen -kirjaa. Siinä sivun yläreunassa lukee nimittäin sekä kirjan että kirjailijan nimi. :D

    VastaaPoista
  31. Minuakin kiinnostaa muiden lukemiset ja lainaukset. Samalla tavalla on kiva katsoa ruokakaupassa, mitä muut on ostaneet. Etenkin jos jonossa edelle osuu joku puolituttu (muistan joskus kouluaikoina olleeni saksan opettajan takana kauppajonossa ja oli jänskää kurkkia, mitä heidän perheessä syötiin).

    Muista kommentoijista poiketen minä taas olen yli-innokas resident kirjastotäti! Pidän senkin takia niin suurta kirja-arsenaalia kotona, että saan suositella ja lainata ystäville ja perheenjäsenille paljon kirjoja. Juuri viimeksi yksi ystävä ehdotti, että olisi jättänyt lainaamastaan uudesta kirjasta irtokannet pois, mutta sanoin höpöhöpö, nehän ovat niin kätevät kirjanmerkkinä. :) En muutenkaan ole kauhean tarkka ja siisti lukija, vaan pidän kahvi- ja teekuppeja kirjojen päällä, jolloin kansipapereihin jää renkaita. Taivuttelen sivuja hiirenkorville kirjanmerkiksi (jos ei ole sitä kätevää irtokannen lievettä..) ja voisin kuvitella tekeväni muistiinpanoja sekä alleviivauksia sivuille, jos siihen olisi tarvetta.

    Rakastan kirjoja varmasti siinä kuin muutkin, mutta minusta ne ovat tarkoitettu juuri rakastettaviksi ja käyttöön, ei pölyttymään lasivitriiniin.

    Huonoja tapoja ovat ehkä tuo lapsilta salaa lukeminen, ja sekin, etten lue kirjoja niin paljon kuin voisin, koska roikun netissä mm. kirjablogeissa niin paljon. :) Niin, ja sitäkin teen salaa lapsilta..

    VastaaPoista
  32. Karoliina, sähän kohtelet kirjoja vallan hurjasti. :D Mutta oikeassa olet siinä, että luettavaksi ne on tarkoitettu.

    Netti vie kyllä valitettavan paljon aikaa lukemiselta. Mut onneksi sen voi vähentää myös tv:n katselusta. :D

    VastaaPoista
  33. Myöskin kurkkija ilmoittautuu. Teen myös johtopäätöksiä lukijan kirjan perusteella. Eräskin tyttö Lontoon metrossa oli hirveän mukavan ja persoonallisen ja nätin oloinen heti kun hän kaivoi Harry Potter ja feeniksin killan laukustaan metromatkan ajaksi esiin :D.

    Minulla tuntuu olevan täysin päinvastainen paha tapa, kuin kirjojen lainaamisesta tarkoilla ihmisillä. En myöskään lainaa kirjoja, koska liian usein käy niin, että sitä ei saa takaisin. Mutta olen itse uskomattoman hööveli kirjojen käsittelyssä, mieheke on aina kauhuissaan kun ensimmäiseksi saadessani uuden kirjan kokoelmiini käännän sen kannet ns. nurinpäin, että se pysyisi paremmin auki. Syön mitä sattuu kirjojen kanssa (4. Potterini on täynnä keltaisia tahroja appelsiinin ansiosta) ja minulla onkin sellainen filosofia, että kirjan kuuluu näyttää käytetyltä ja rakastetulta :D

    VastaaPoista
  34. Susa-li, Potterit tekee melkein kenestä vaan symppiksen. :D

    Mullakin on paha tapa syödä kirjoja lukiessa, mutta yritän olla suttaamatta ruokaa kirjaan. Joskus käy onnettomuuksia ja olen esimerkiksi kaatanut kokiksen kirjan päälle. :/

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...