sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Alexandra Salmela: 27 – Eli kuolema tekee taiteilijan

Alexandra Salmelan esikoisteos 27 – Eli kuolema tekee taiteilijan aiheutti loppuvuodesta kohua päästyään väärin perustein Finlandia-ehdokkaaksi. Kilpailun sääntöjä on sittemmin muutettu, eikä siitä nyt sen enempää. Salmela voitti kirjallaan Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon, enkä ollenkaan ihmettele miksi.

Kirja kertoo Angiesta, aloittelevasta kirjailijasta, joka täyttää 27 vuotta. Hän on tehnyt tutkimusta, jonka mukaan kaikki merkittävät muusikot ovat kuolleet 27-vuotiaina, joten Angiella on vuosi aikaa kirjoittaa jotain merkittävää ja sen jälkeen kuolla. Angie muuttaa Suomeen ja joutuu asumaan keskelle ei mitään ekohippipariskunnan maataloon. Kirjallinen läpimurto kuitenkin antaa odottaa itseään.

27:n parasta antia on sen virkistävä kerronta. Kirjan kertojina toimivat nimittäin Angien lisäksi pehmopossu, kissa ja auto. Kaikilla niillä on erittäin selkeä ja omaleimainen ääni ja ne tuovat kirjaan todella mielenkiintoista otetta. Olin luullut, että kirja olisi jotenkin omituinen, mutta nuo kertojat eivät tee siitä omituista vaan tarjoavat varsin erilaisia näkökulmia tarinaan. Mielenkiintoisinta onkin huomata, miten erilainen kuva asiosta välittyy eri kertojien kautta. Se kuvaa hienosti kerronnan epäluotettavuutta ja subjektiivisuutta. Kertojat toimivat myös mahtavasti yhteen Angien kirjallisten kokeilujen kanssa.

Olen todella iloisesti yllättynyt kirjasta! Se imaisi minut mukaansa niin, että luin sen päivässä. Kirja on toisaalta hulvaton ja hassu mutta samalla siinä käsitellään raskaita asioita. Angie yrittää epätoivoisesti tehdä jotain merkittävää, vaikka todellisuudessa vain ajautuu kauemmas perheestään ja ystävistään. Ekohippipariskunta puolestaan yrittää pitää aatteensa ja avioliittonsa kasassa, vaikka ne molemmat vaikuttavat olevan pelkkää pintaa.

27 – Eli kuolema tekee taiteilijan on monella tasolla lukemisen arvoinen kirja. Ajatukseni ovat nyt niin täynnä kirjaa, että varmaan monia tärkeitä huomioita jäi sanomatta. Jos Salmela jatkaa tällä linjalla, häneltä voi odottaa aivan mitä tahansa. Ja mikäpä meille lukijoille onkaan tervetulleempaa kuin uudet ja raikkaat kirjat.

Lukunäyte sivulta 25–26 (Kassandra):
Se oli jatkuvasti kaikkialla eikä missään ja sen vähäinen luova energia haihtui leveäharteisiin kapakkapuheisiin. Se lihoi lihomalla, tylsistyi tylsistymällä ja rumentui rumentumalla niin nopeasti ja huomiota herättävästi, että se noteerasi sen itsekin ja tajusi, kuinka kaikki oli suistumassa ikuiseen paskaan. Silloin tapahtui ihme ja vahinko ja se huomasi olevansa raskaana.

Salmela, Alexandra: 27 – Eli kuolema tekee taiteilijan. Teos, 2010.

13 kommenttia:

  1. Tää oli mun joululahjalistallakin, mutta ihan kaikkeen Pukki ei venynyt :D Mutta joka tapauksessa haluan ehdottomasti lukea tämän :)

    VastaaPoista
  2. Hitsit, sait tämän kuulostamaan paljon kiinnostavammalta kuin pelkkä takakansi. Täytyy ehdottomasti lukea, vaikka taitaakin olla kirjastossa aika varattu teos. ;)

    VastaaPoista
  3. Mä en oo tästä ollut yhtään kiinnostunut, ja vielä kun luin siitä negatiivissävytteisiä kommenttejakin. Sun arvio sai nyt kuitenkin sen aikaan, että laitoin kirjan varausjonoon! :)

    VastaaPoista
  4. Mä olin kirjasta tosi positiivisesti yllättänyt, kun olin myös huomannut nuo negatiiviset arviot. Tosin en niitä silloin lukenut kuin ihan kursorisesti, koska en halunnut liian voimakasta ennakkokäsitystä kirjasta. Nyt voisinkin etsiä ne käsiini ja katsoa, mikä kirjassa ärsytti. :D

    VastaaPoista
  5. Minä ainakin kommentoin tästä ihan positiiviseen ja samansuuntaiseen sävyyn :) Tässä oli paljon raikasta. En tiedä miten kauan saamme iloita Salmelasta meillä täällä Suomessa - naisella kun taitaa riittää kykyjä vaikka mihin. Mutta ilotaan sillä välin...

    VastaaPoista
  6. Luen tätä parhaillaan, enkä tahto oikein saada kiinni juonesta, tai siis, en taida oikein tykätä. Jospa idea hahmottuu vasta kun kokonaisuus on hallussa. Koitan sinnitellä loppuun.

    VastaaPoista
  7. Anni.m pitääkin tulla lukemaan sun arvio. Voi olla että sensuroin sen silloin itseltäni :D

    Erja, ei se kirja oikein miksikään muutu, joten epäilen, että jos siitä ei pidä alussa niin ei lopussakaan. :D

    VastaaPoista
  8. Hmm, odotan jännityksellä tämän lukemista, kunhan kirjastojono joskus ehtii kohdalleni... tämä on saanut niin ristiriitaisia arvioita - että on siinä varmaan oltava jotain hyvää :-)

    VastaaPoista
  9. Arja, odotan kiinnostuksella kommenttejasi kirjasta. :)

    VastaaPoista
  10. Erinomainen romaani, mutta pitää lukea kokonaan.
    Heti voi olla vaikeaa päästä kärryille,
    mutta vankasti rakennettu!

    VastaaPoista
  11. Anonyymi, juuri niin. :) Ei kirja turhaan voittanut Hesarin esikoiskirjapalkintoa.

    VastaaPoista
  12. Ehdottomasti lukulistalleni... Jostain syystä hirveästi on ennakkoluuloja näitä palkittuja kirjoja kohtaan, tulee aina mieleen, että ihan varmasti on vaan täynnä syvällistä mietintää.

    Täytyypäs lukaista.

    VastaaPoista
  13. Haukku, tämä kirja on saanut tosi ristiriitaisia arviota. :D Juuri luin jonkun kirjoituksen siitä, miten oli jättänyt tämän kesken. Mutta kokeile ihmeessä. :)

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...