Kiinnostukseni tähän Leonie Swannin esikoiskirjaan, Murha laitumella, syntyi vähän takaperoisesti. Luin nimittäin esittelyn kirjailijan toukokuussa julkaistavasta uudesta suomennoksesta, Ihmissutta ken pelkäisi -kirjasta. Koska se alkoi kiinnostaa minua, piti tietysti lukea myös tämä esikoinen, johon tuo kakkonen on siis jatkoa.Murha laitumella kertoo irlantilaisesta lammaslaumasta, joka eräänä aamuna huomaa paimenensa kuolleen, tai siis murhatun. Lampaat päättävät ratkaista murhan, sillä onhan heidän joukossaan muun muassa ehkä koko maailman viisain lammas, neiti Maple. Muukaan lauma ei ole ihan tavallinen, vaikka onkin hyvin lammasmainen. Lauman paimenella oli nimittäin ollut tapana lukea lampailleen kirjoja, joten ne tietävät tavallisia lampaita enemmän maailman menosta.
Kirjan tapahtumat kerrotaan lampaiden näkökulmasta ja lampaiden äänellä. Kaikki hyvät asiat ovat hyvältä tuoksuvia, ruohoisen vihreitä tai villavia – kun taas pelottavat asiat ovat susia. Oudot sanat ja käsitteet laittavat lampaiden pään pyörälle, ja niiden sanojen selitykset ja käsitykset hauskuuttavat lukijaa.
Koska lampaiden ajatukset ovat vähän poukkoilevia ja katkeavat herkästi, on kirja myös hiukan samanlainen. Aluksi se häiritsi minua, mutta kirja parani ehdottomasti koko ajan. Loppu olikin jo todella mahtavaa rikoksen ratkomista huumoria unohtamatta. Kirjassa on muutamia epätasaisuuksia, joita olisi voinut vielä hioa, mutta mielestäni Murha laitumella on oikein hyvä esikoiskirja, ja viihdyttävä sellainen.
Vaikka Murha laitumella -kirjan keskiössä onkin paimenen murha, ei rikoksen ratkaisu nouse kirjan tärkeimmäksi piirteeksi. Parasta kirjassa onkin lampaiden sielunelämä ja se, millä tavoin ne laittavat asioita tärkeysjärjestykseen. Siinä voisi olla ihmisillekin paljon opittavaa. Ja kyllä, lampaat todella ratkaisevat murhan ja se tulee päivänvaloon.
Lukunäyte sivulta 11:
»EILEN HÄN OLI vielä terve», Maude sanoi. Sen korvat nykivät hermostuneesti.
»Se ei merkitse mitään», vastasi sir Ritchfield, lauman vanhin pässi. »Ei hän sairauteen kuollut. Ei lapio ole mikään sairaus.»
Lammaspaimen makasi liikkumattomana vihreässä irlantilaisessa ruohikossa heinäladon vieressä lähellä polkua. Yksi varis oli laskeutunut norjalaiselle villapaidalle, ja se silmäili ammattilaisen kiinnostuksella paimenen sisuskaluja. Miehen vieressä istui hyvin tyytyväinen kani. Hieman loitompana, kalliojyrkänteen luona, olivat lampaat kokoontuneet neuvonpitoon.
Swann, Leonie: Murha laitumella (Glenkill, 2005). Suomentanut Helen Moster. WSOY, 2007.
Olen yrittänyt aloitella tätä kirjaa varmaan kolmisen kertaa, mutta yhdelläkään kerralla en ole saanut lampaan saparosta kiinni..Ehkäpä olen luopunut leikistä liian aikaisin..
VastaaPoistaMinä lukaisin tämän jollakin lomareissulla taannoin, enkä oikein päässyt ideaan sisälle. Jotenkin tuntui, että lammaslauman murhatutkimuksista ei oikein ollut aineksia kokonaiseksi kirjaksi. Toivottavasti jatko-osa on vetävämpi.
VastaaPoistaKuulostaa hauskalta. En ole pahemmin dekkareita harrastanut, mutta tässä voisi olla mukava poikkeus.
VastaaPoistaVoi ei! Ajattelin, että onpa erikoinen, ehkä mäkin voisin lukea joskus tämäntyyppisen kirjan - ellei muuta, niin niiden lampaiden takia. Sitten luin Katin ja Kirsin kommentit... Unohdan ne ja luen vain Jorin kommentin, juuri samaa olisin aikonut kommentoida. Ainakin kirjassa on hauska kansi. ;)
VastaaPoistaJee, sait luettua tämän! Minua kiehtoo kauheasti tämä idea ja haluan ehdottomasti lukea lampaiden miss marplesta.
VastaaPoistaTätä ei mun mielestä kannata aloittaa dekkarina, sillä silloin varmasti pettyy. Jos sen sijaan haluaa tutustua erikoisiin lammaspersooniin, niin kirjaa voi suositella. :)
VastaaPoistaKati ja Kirsi, minullakin oli varsinkin aluksi vaikeuksia päästä kirjaan sisälle. Jotkin kohdat tökkivät myös vähän myöhemmin, mutta lampailla oli varsin ihastuttavia ajatuksia!
Jori, Jenni ja Hanna, kokeilkaa ihmeessä ainakin niiden lampaiden takia. :)
minusta tämä oli hauska :-)
VastaaPoistaBooksy, kyllä! Varsinki se loppu oli hulvaton. :)
VastaaPoistaMinä pidin tästä. Odotan kovasti tuota jatko-osan suomennosta. Meinasin yrittää takellella sitä läpi saksaksi, tekisi hyvää vähän treenata koulusaksaa pitkästä aikaa, mutta jää nyt väliin.
VastaaPoistaLaitoit varmaankin merkille nuo kirjalliset nimet? Kirjoitin hieman niihinkin liittyen tästä samasta dekkarista joskus. Melmoth on hieno hahmo niin lampaana kuin goottikirjallisuuden suurena nimenäkin. (Linkki vanhaan postaukseen tuosta nimestäni)
Penjami, hyvä että otit tämän esille! Minun pitikin nimittäin googletella joitain nimiä, sillä tunnistin niistä osan ja ajattelin, että muillakin on varmasti jotain merkityksiä. :)
VastaaPoistahmmm, tämä voisi olla luontevaa jatkoa juuri lukemalleni Suurelle lammasseikkailulle... pitääkin seurata, jos tulisi jossain vastaan
VastaaPoistaEn ole lukenut Suurta lammasseikkailua, vaikka olen monta kertaa ajatellut, että pitäisi. Ehkä mun pitää puolestani katsella, jos se tulisi jossain vastaan. :D
VastaaPoistaEi ollut tarkoitus lytätä kirjaa, kaikin mokomin kannattaa tutustua avoimin mielin! Itselläni vain ei ehkä ollut otollisin mieliala tälle.
VastaaPoistaOi, mainiota! Olenkin kaivannut jotain juuri tällaista kirjapinoani täydentämään... ei varmaan ole kauhean kovaksikeitetty myöskään?
VastaaPoistaKirsi, ymmärrän täysin, ettei joku kirja miellytä, oli se sitten vain tilapäistä tai pysyvää. Ja saa täällä esittää eriäviä mielipiteitäkin. :)
VastaaPoistaElma Ilona, ei minusta ainakaan ollut sellainen, mitä kovaksikeitetyllä ymmärrän. :) Kannattaa kokeilla.
Kuuntelin tämän äänikirjana kesällä 8-vuotiaan poikani kanssa reissatessamme pohjoisessa. Itse pidin kirjasta kovasti ja poikanikin näytti saavan siitä mukavia elämyksiä. Toki ajon aikan kuunneltuna kirjasta jäi huomaamatta erilaisia nyansseja ja nimiin liittyvät kytkökset pääsääntöisesti ylittivät yleissivistykseni rajat. Todennäköisesti tulen lukemaan kirjan uudelleen ihan omin silmin :-)
VastaaPoista