Ulla Viertola: Rautasynty

Ulla Viertola on minulle aivan uusi tuttavuus. Rautasynty on kirjailijan ensimmäinen aikuisille suunnattu kirja, mutta hän on julkaissut aikaisemmin kolmiosaisen nuortenfantasiasarjan, Oman keisarien aikakirjat. Halusin ehdottomasti lukea Rautasynnyn, sillä sen juoni kuullosti kiinnostavalta ja tokihan suomalaista fantasiaa pitää tukea.

Rautasynty kertoo luostarissa kasvaneesta Avrasta, joka ajautuu hankaluuksiin pappien kanssa. Luostarin tytöt on pidetty visusti erossa kaikesta muusta maailmasta, joten luostarin ulkopuolella Avra on eksyksissä. Hän joutuu luottamaan Raudan ja kullan maan ihmisiin, joista jotkut auttavat ja toiset taas vainoavat häntä. Samaan aikaan maahan valitaan kuningasta, joten rahvas joutuu tietysti kärsimään sodasta ja ryöstelyistä.

Pitää ihailla kirjailijan rohkeutta lähteä toteuttamaan näin monipolvista tarinaa, jossa on valtava määrä ihmisiäkin. Parhaimmillaan kirja toimii oikein hyvin: teksti on sujuvaa ja joutuisasti kulkeva tarina tempaa lukijan mukaansa. Ihan kokonaan kirjailija ei ole saanut tarinaa pysymään kasassa, sillä Rautasyntyä vaivaa jonkin verran keskeneräisyyden tuntu. Kahta tarinoiden päälinjaa ei ole myöskään saatu kiedottua tarpeeksi vahvasti yhteen. Molemmat linjat ovat kiinnostavia mutta kovin irrallaan toisistaan.

Rautasynty oli kuitenkin mukava lukukokemus. Kirjan puutteet eivät haitanneet liikaa, sillä niiden vastapainona oli tarjolla mielenkiintoinen maailma. Varsinkin vanhan kansan uskomukset olivat erityisen kiehtovia mehtäläisineen ja kuunoitineen. Pidin myös siitä, että kirja ei ollut liian onnellinen vaan siinä oli sellaista köyhyyden ankeutta. Olen iloinen, että luin kirjan ja tulen varmasti lukemaan Viertolan seuraavatkin teokset.

Lukunäyte sivulta 16–17:
Avra hyräili laulua kokoon palasista. Kun yhä uusia sanoja muistui hänen mieleensä, hän uskalsi laulaa rohkeamin. Oman äänensä yli hän ei kuullut liikettä takanaan. Aivan hiljaa ohuesta pajusta väännetty silmukka kohosi hänen päänsä yläpuolella ja laskeutui hänen kaulaansa. Isä Kiiron, kurinpitäjä, käytti pehmeitä nahkapohjaisia kenkiä sen vuoksi, että hän pystyisi liikkumaan hiljaa.

Viertola, Ulla: Rautasynty. Mediapinta, 2010.