Sain jo aikoja sitten tunnustuksen (tai kaksi) ja haasteen Hannalta Kirjainten virrasta. Olen ollut kuitenkin niin kiireinen, etten ole ehtinyt ajatella koko haastetta ollenkaan. Mutta nyt on onneksi hetki aikaa taas blogille. Olen joskus aikaisemminkin vastannut tähän samaan haasteeseen ja kertonut silloin asioita itsestäni. Nytpä onkin siis kirjastoon liittyvien tunnustusten vuoro.
1. Ensimmäisiä kirjoja, jotka muistan itse lainanneeni kirjastosta, ovat jotkut lasten hevoskirjat, joiden nimen olen unohtanut. Ne olivat sellaisia ohuita kirjoja, jotka luki hetkessä. Olin silloin kuitenkin jo niin iso, että osasin lukea.
2. Myöhemminkin luin tosi paljon hevoskirjoja. Suosikkini oli Australiaan sijoittuva Villiori-sarja, jonka takia haaveilin pitkään muuttavani sinne asumaan. En ole kuitenkaan koskaan ratsastanut.
3. Olin luultavasti viidennellä luokalla, kun tein ensimmäiset lainaukseni aikuisten osastolta. Silloin lainasin muistaakseni Catherine Cooksonin kartanoromantiikkaa ja jotain muutakin. Kun Vuokko-kirjastotäti kysyi, onko minulla lupa lainata aikuisten kirjoja, valehtelin hänelle hädissäni, että kirjat ovat äidilleni. Vuokko antoi minun lainata kirjat, mutta kyllä hän varmaan arvasi, että kirjat olivat minulle itselleni.
4. Edellisen tapahtuman jälkeen luin parin vuoden aikana valtavan määrän romanttista hömppää.
5. Yläasteelle siirtyminen toi tullessaan uuden, isomman kirjaston, jonka valikoimaan sukelsin innoissani. Nyt suosikeiksi nousivat fantasia ja scifi. Myös kaikenlainen parapsykologia ja okkultismi kiinnosti. Taisin joskus lainata pahamaineisen Mustan raamatunkin, joka piti erikseen pyytää kirjastovirkailijalta.
6. Yläasteen paras löytö oli J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta. Luin sen seuraavan kymmenen vuoden aikana vähintään kerran vuodessa.
7. Yritin keksiä tähän loppuun jonkun nolon kirjan, jonka olisin lainannut, muttei tullut mieleen mitään kauhean noloa. Mainittakoon kuitenkin vaikka Shirley Conranin Pitsiä ja timantteja, jossa ainakin on nolo kansi – sisällön laatua en muista ollenkaan. Kirjaa löytyy Huuto.netistä, jos haluatte tarkistaa asian.
Haasteen ja tunnustuksen voi tästä ottaa omaan blogiinsa kuka tahansa, sillä en enää ole pysynyt kärryillä siitä, kuka tämän on tehnyt ja kuka ei. On ollut tosi hauskaa lukea bloggareiden erilaisia tunnustuksia.
Olipas kiva katsaus lukuhistoriaan, tällaisen voisi kaiki kirjablogilaiset tehdä!
VastaaPoistaItse luin kanssa heppakirjoja paljon. Olin myös pollux-klubissa ja ratsastin monta vuotta. Merja Jalo taisi olla suosituimpien joukossa. Kumpa vain olisin sen hepankin joskus saanut joululahjaksi! :DD
Olipa hauska lukea kirjastomuistojasi. Miksiköhän Vuokko oli niin tarkkana siitä, ettet lukisi aikuisten kirjoja.
VastaaPoistaEmilie, olin tosi kade kaikille oikeille heppatytöille. :D Yritin korvata sen lukemalla oikein paljon hevoskirjoja.
VastaaPoistaHanna, Vuokko oli ihan supermahtava kirjastotäti. Usein vieläkin häntä muistelen lämmöllä. Luulen ettei Vuokko vaan tahtonut koululaistensa kasvavan liian nopeasti isoiksi. :)
Kirjastotädit ovat parhaita :)
VastaaPoistaMuistan tuon Pitsiä ja timantteja 80-luvun sunnuntai-illan hömppäsarjana. En tainnut sitä lukea, mutta hömppävaihe oli minullakin varhaisteininä.
Muistan edelleen kirjastokorttini numeron. Ja ihanaa on se, että lomailen nyt lapsuuteni kotipaikkakunnalla ja voin huomenna viedä lapseni täkäläiseen kirjastoon.
Kohta kolme voisi olla minä, kirjastotätin nimi vain oli eri ja minä vetosin siihen että viisikot ja neiti etsivät oli jo luettu.. :)
VastaaPoistaLöydän itseni joskus nostalgioimasta pahvisten eräpäiväkorttien ja arkistolaatikoiden perään (siis ne joihin oli kirjoitettu pahvikortille kaikki kirjaston kirjat..)
Minäkin luin ala-asteikäisenä paljon heppakirjoja vaikken edes ratsastanut. Kuuluin jopa Emilien tavoin Pollux-heppakerhoon! Muistan kun sieltä tuli kuukauden paketin mukana jotain hevosten nameja ja mietin, että kelleköhän nämäkin syötän :D
VastaaPoistaJa myös minä olin ala-asteen ja yläasteen aikoihin kiinnostunut kaikesta paranormaalista, mutta Mustaa raamattua en saanut käsiini. Noidan käsikirja taas oli aika kovaa kamaa silloin! Entinen opettajani kolmannelta luokalta (oho, nyt tajusin kuinka nuori olinkaan silloin kun siitä kirjasta tykkäsin! nuortenosastolla se silti oli kirjastossamme) jopa tuomitsi kyseisen kirjan eräässä vanhempainillassa ja kehotti vanhempia pitämään silmällä, ettei lapsi lainaa kirjaa :D Ainakin minä säästyin traumoilta.
Onpas mukava haaste! Tähän kyllä tartun heti kun vain ennätän. Heppakirjoja ahmin minäkin, vaikka ne muutamat kerrat kun ratsastamista pääsin kokeilemaan olivat kyllä suoraan sanottuna ihan kauheita, pelkäsin koko ajan! Nautin ratsastusharrastuksesta paljon mieluummin nojatuolista käsin :-)
VastaaPoistaOnpa hauska lukea teidän kirjastomuistojanne. :) Näköjään monien lukukehitys on ollut samansuuntaista. :D
VastaaPoistaNoidan käsikirjaa en uskaltanut lukea, kun se oli niin pelottavan näköinen. Se oli kyllä iso juttu ala-astelaisten keskuudessa. :D
En muista katsoneeni Pitsiä ja timantteja -sarjaa telkkarista, mutta tuon kannen muistan tosi hyvin. Se oli varmaan silloin niin tuhman näköinen. :P
Oi, mäkin olin nuorena oikea heppakirjafani! Merja Jalon tuotanto taisi tulla luettua lähes kokonaan. Mulla oli hirveä heppakuume, eikä vanhemmat antanut mun edes tilata pollux-pakettia saatikka alottaa ratsastusta, niin piti sitten tyytyä kirjaston antiin :-) Täytyy tunnustaa, että tykkään silti vieläkin hevosaiheisista kirjoista, Hevoskuiskaaja ja Uljas Musta ovat ihan ykkösiä!
VastaaPoistaKirjahaaste otettu vastaan! Kylläpä sitä olikin hauska tehdä.
VastaaPoistaKävin Elskun blogissa lukemassa kirjastomuistoja ja kohtasin siellä Nopsa ja Tuisku -sarjan, joka on varmaan tuo minun kohdan yksi sarjani! Jee! Kiitos Elsku! :)
VastaaPoista