keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Joanne Harris: Herrasmiehiä ja huijareita

Lukupiirimme valitsi tällä kertaa luettavaksi Joanne Harrisin Herrasmiehiä ja huijareita -kirjan. En ole lukenut ainuttakaan Harrisin kirjaa aikaisemmin, vaikka viime tai sitä edellisenä kesänä olinkin jonkun hänen kirjansa laittanut kesäkirjalistalle.

Herrasmiehissä ja huijareissa on kiinnostava alkuasetelma. Vanha ja ränsistynyt poikakoulu herättää portinvartijan lapsen kiinnostuksen. Tämä seikkailee alueella salaa tuntien itsensä kuitenkin toisen luokan kansalaiseksi. Omassa koulussaan hän on kiusattu ja syrjitty, mutta St. Oswaldissa hän pääsee maistamaan sitä, millaista on olla yksi Ozzien pojista. Katkeruus kuitenkin elää hänen sisällään ja vuosia myöhemmin hän palaa koululle kostamaan.

Kirjassa seurataan vuorotellen kahta päähenkilöä, St. Oswaldin vanhaa opettajaa ja kostamaan palannutta portinvartijan lasta, joka muistelee myös lapsuuttaan. Rakenne oli periaatteessa ihan kiinnostava, mutta juoni eteni liian hitaasti minun makuuni. Kirjan lukeminen olikin minulle aikamoista tervanjuontia. Ehdin monta kertaa tuskastua siihen, että tapahtumat etenivät tarpeettoman hitaasti – tuntui kuin kirjassa olisi ollut tyhjiä lauseita, jotka eivät vieneet juonta eteenpäin eivätkä olleet muutenkaan oleellisia.

Juoni sinänsä oli ihan näppärä, mutta ei mitenkään ikimuistoinen. Lisäksi arvasin loppuratkaisun jo pian kirjan puolivälin jälkeen, vaikka en tietenkään voinut olla asiasta varma ennen kuin lopussa. Ehkä sen takia kirjan loppu tuntui minusta vähän pettymykseltä. Herrasmiehiä ja huijareita on kuitenkin kehuttu monessa paikassa. Pikaisella googletuksella löysin useita blogeja, joissa juonta on kiitelty jännittäväksi. Lukupiiri kokoontuu huomenna, joten sitten kuulen, mitä mieltä muut olivat tästä kirjasta.

Lukunäyte sivulta 21:
En tajunnut sitä silloin, mutta juuri sillä hetkellä minä julistin sodan St. Oswaldia vastaan. Vai ei se huolinut minua. Hyvä on, minä ottaisin sen. Minä ottaisin sen haltuuni enkä antaisi kenenkään tai minkään – en edes isäni – estää minua. Maahan oli vedetty viiva. Uusi viiva, jonka yli minun oli päästävä. Tekisin sen hienostuneemmin, yrittäisin hämäystä, joka ikiaikaisessa röyhkeydessään olisi turvallinen ja jossa juuri sen vuoksi piili tuhon siemen. Uudella rajalla oli minulle haaste.
    Ja se haaste oli murha.

Harris, Joanne: Herrasmiehiä ja huijareita (Gentlemen & Players, 2005). Suomentanut Satu Leveelahti. Otava, 2006.

9 kommenttia:

  1. Olen lukenut tämän kirjan joskus vuosia sitten. En siitä paljon enää muista, mutta sen muistan että mielestäni se oli ihan ok :)

    Tykkään lueskella toisten mielipiteitä kirjoista, vaikka olisin jo ne lukenut. Joten täytynee käydä seuraamassa lukupiirinkin kommentteja :)

    VastaaPoista
  2. Elegia, mäkin tykkään lukea sellaisista kirjoista, jotka olen joskus lukenut. :)

    Tästä kirjasta ei löydy keskustelua Lukupiiri-blogista, sillä tämä kirja oli nimittäin meidän kerran kuukaudessa ihan naamakkain kokoontuvan pienen lukupiirimme kirja. :)

    VastaaPoista
  3. Kannattaa lukea Harrisilta vaikka Kesäviiniä, tai Appelsiinin tuoksu. Pidin molemmista ihan valtavasti! Samoin Pieni Suklaapuoti on loistava. Tämä tuntuu olevan se Harrisin ketjun heikoin lenkki. Myöskään se saarelle sijouttuva (Suolaista hiekkaa?) ei minuun uponnut, sekin eteni hitaasti ja kankeasti.

    VastaaPoista
  4. Minä pidin tästä kirjasta. Pidin jopa niin paljon, että se on yksi suosikeistani! Loppu tuli mulle aika puun takaa, olen kai sitten niin helposti yllätettävissä tai sitten höynäytettävissä :D

    Pieni suklaapuoti on myös hyvä Harrisin kirja sekä Sarkaa ja samettiakin mielenkiintoinen. Muutamasta muusta hänen kirjastaan en ole pitänyt, tuntuvat olevan vähän liian samankaltaisia keskenään. Uusin taas, Sinisilmä, kiinnostaa, koska sen on sanottu olevan niin erilaisia Harrisia.

    VastaaPoista
  5. Lukupiirikin jäi vähän erimieliselle kannalle kirjasta. Toisten mielestä kirja oli hyvin kirjoitettu ja sujuva - eikä ainakaan ärsyttänyt. Toisten mielestä kirja oli taas puuduttavan tylsä. :D

    VastaaPoista
  6. Toinenkin höynäytetty ilmoittautuu :D Olen Laurenin kanssa samoilla linjoilla, tämä lukeutuu yhdeksi suosikkikirjoistani.

    Muita Harrisin kirjoja en ole toistaiseksi saanut luettua, mutta kova on aikomus.

    VastaaPoista
  7. Marja, mielipiteet tästä kirjasta vaihtelevat kyllä tosi paljon. :D Luulen, että jos olisin pystynyt uppoutumaan paremmin kirjan maailmaan, olisin voinut yllättyä lopusta. Nyt luin kirjaa aika analyyttisesti.

    VastaaPoista
  8. Itse pidin tuosta kirjasta todella paljon, oli ensimmäinen Joanne Harrisin kirjani.

    VastaaPoista
  9. ircci, kiva kuulla, että tämä kirja on monien mielestä ollut todella hyvä. :)

    Olisi kiva kuulla mielipiteitä myös niistä muista Harrisin kirjoista. Mulla taitaa olla Pieni suklaapuoti omana jollekin matkalle mukaan ostettuna, mutta en vain ole sitä lukenut :D

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...