Siirry pääsisältöön

Philippa Gregory: Valkoinen kuningatar

Yksi kirjablogien mahtavimmista puolista on se, että löytää kirjoja, joista on blogeissa ihan vastakkaisia mielipiteitä. Se saa minut aina pohtimaan niitä pieniä asioita, jotka erottavat meidät lukijoina. Voin olla jonkun bloggarin kanssa täysin samaa mieltä jostain kirjasta ja seuraavasta sitten taas ihan eri mieltä. Ja niin hassua kuin se onkin, tämä Philippa Gregoryn Valkoinen kuningatar paljastui juuri tuollaiseksi mielipiteenjakajaksi.

Valkoinen kuningatar on romanttinen tarina nuoren lesken, Elisabet Woodvillen, noususta Englannin kuninkaan Edvard IV:n kuningatarpuolisoksi 1400-luvun puolivälin jälkeen. Pariskunnan välinen rakkaus kukoistaa, vaikka liitto ei saakaan koko kansan suosiota. Kuningasperheen elämä on kaikkea muuta kuin rauhallista, sillä sodat ja vallantavoittelijat horjuttavat kruunua.

Kirja oli minusta todella viihdyttävä ja kiehtova. Pidin erityisesti Valkoisen kuningattaren päähenkilöstä, joka muuttuu melko naivista, joskin juonikkaasta nuoresta naisesta kylmähermoiseksi poliitikoksi ja lopulta vallanhimoiseksi hirviöksi. No, tuo jälkimmäinen on eniten omaa tulkintaani, mutta kirjan loppupuolella tuntui, että kruunu oli ainoa tavoittelemisen arvoinen asia Elisabetin elämässä.

Tarina perustuu vankasti tosiasioihin, joita Gregory on kuorruttanut lisäämällä mukaan vähän mystiikkaa ja ripauksen yliluonnollisia elementtejä. Elisabet ja hänen äitinsä hallitsevat niin rakkautta kuin kruunuakin noituudella, joka on kuitenkin vaarallinen ja epävarma työkalu. Myrskyä on vaikea laannuttaa, kun sen kerran on nostattanut. Fantasian elementti on Valkoisessa kuningattaressa aika vähäinen, joten se ei häiritse pelkästään historiallista viihdettä etsivää lukijaa.

Valkoinen kuningatar on täydellistä luettavaa lomalle ja romantiikannälkään. Se ei kuitenkaan ole liian kevyttä, sillä esimerkiksi Elisabetin lasten kohtalot ovat aika hurjia. Kirja kuvaa kuninkaallisia inhimillisesti ja tuttavallisesti. Minun olikin sen jälkeen pakko vähän selvitellä kuningassukujen kohtaloita, ja lisäksi iski halu matkustaa Lontooseen. Elisabet Woodvillestä voi lukea lisätietoja vaikka heti Wikipediasta, josta löytyy myös maalaus hänestä.

Ja sitten niihin vastakkaisiin arvioihin. Morre, jonka kanssa olen monesti samaa mieltä fantasiasta, ei innostunut Valkoisesta kuningattaresta ollenkaan. Sen sijaan kirjaa pitää aivan mahtavana Kata, jonka kanssa olen myös usein samaa mieltä kirjoista. Aina ei siis voi ennakkoon arvata edes luottobloggarien mielipiteiden perusteella, mitä jostain kirjasta tulee pitämään.

Kuulin muuten huhun, että lisää Philippa Gregoryä on tulossa ensi syksynä. Lukulistalle menee aivan varmasti!

Lukunäyte sivulta 42–43.
Odotan vielä seitsemän yötä ja seitsemän päivää, kuin torniin suljettu neito sadussa, kuin metsän lähteessä kylpevä Melusina, joka odottaa ritarin ratsastavan tiettömiä teitä häntä rakastamaan. Joka ilta vedän rihmaa silmukan verran lähemmäs, kunnes kahdeksantena päivänä metalli helähätää kiveä vasten ja näen veteen kurkistaessani kullan välkähdyksen. Kumarrun vetämään esineen ylös. Se on kultainen sormus, yksinkertainen ja kaunis. Toinen reuna on sileä, mutta toinen on pakotettu sakaroiksi, niin kuin kruunussa. Lasken sen kämmenelleni, sille mihin kuningas jätti suudelmansa, ja se näyttää pikkuruiselta otsarivalta.

Valkoinen kuningatar Bazarin sivuilla ja Adlibriksessä.

Gregory, Philippa: Valkoinen kuningatar (The White Queen, 2009). 476 sivua. Suomentanut: Natasha Vilokkinen. Bazar, 2011.

Kommentit

  1. Kun luin Emilien ja Morren arviot tästä, olin melko varma, etten halua lukea tätä. Mutta nyt kun luin sun tekstin, en olekaan niin varma. Apua, kai tämä vain on varattava kirjastosta ja todettava itse, mitä mieltä tästä on. :D

    VastaaPoista
  2. Minä taas lukeudun niihin, joiden mielestä tämä oli oikeasti hyvä kirja, joten olen siis pitkälti samoilla linjoilla sinun kanssasi. :)

    Ja totta, Valkoinen kuningatar aiheuttaa vakavaa matkakuumetta, lukiessa tuli sellainen tunne että pitäisi heti päästä Lontoon Toweriin ja Westminster Abbeyyn. :)

    VastaaPoista
  3. MInä tykkään enemmän Gregoryn "realistisemmista" romaaneista, joten Valkoinen kuningatar ei noituusjuttuineen ihan täysillä kolahtanut. Mutta sujuvaa rompsuahan Gregory kyllä yleensä tuottaa - ja Englannin menneissä hoveissa on useimmiten mukavaa. Siis vierailla kirjallisesti, paikan päällä ei varmaan aina ollut niin mukavaa! :)

    VastaaPoista
  4. Heh! Hauskinta erilaisissa blogijutuissa on mm. toisten hämmentäminen; kuten Jossun tapauksessa. Hähhää! Pakko lukea, jotta oma mielipide selviäisi ;)

    Googlaamisen innon tämä kyllä aiheutti täälläkin :)

    VastaaPoista
  5. Gregoryn tuoreimmat romaanit on olleet todella suosittuja ulkomaisissa blogeissa, ja siksi minusta on mielenkiintoista seurata, miten ne otetaan Suomessa vastaan, vaikken ole ainakaan toistaiseksi innostunut lukemaan niitä itse suomeksi tai englanniksi. Nyt vielä Susipalatsi riittää, kun olen nuoruusvuosien jälkeen vähän vieraantunut royal fictionista. :)

    VastaaPoista
  6. Siis voi hitsi ;) Kun aikanaan näin tämän kannen ja esittelyn, kiinnostuin todella paljon..Sitten blogiarvioiden myötä kiinnostus lässähti, mutta nyt juttusi myötä tuli tunne, että on mun luettava tämä ;)

    VastaaPoista
  7. Jossu, hahaa! :D Olen Morren kanssa samaa mieltä, että on kiva hämmentää lukuihmisiä. Jos tykkäät tuosta lukunäytteestä, niin kokeile ihmeessä! :)

    Sara, kyllä Toweriin pitäisi päästä vähän koluamaan paikkoja. :)

    Booksy, noituusjuttu oli mulle pelkkää plussaa. Epäilen, etten olisi tykännyt tästä niin paljon, jos tämä olisi ollut enempi "totta". :)

    Morre, näin on! Ei se paljon ota, jos ei annakaan. :D

    Karoliina, mielenkiintoista kuulla! En ihmettele, että hänellä on faneja, kun vaikuttaa olevan aika sujuva kirjoittaja. :)

    Susa, voit pitää itseäs nyt hämäytettynä. Lukupinoon vaan. :D

    VastaaPoista
  8. Höh ja pöh, luulin että luin jo blogiasi mutta en sitten vissiin lukenutkaan ja multa on tää juttu mennyt ihan sivu suun. Noh, virhe on nyt korjattu!

    Tykkäsin kovasti Valkoisesta kuningattaresta ja kävin jopa siellä Towerissa koluamassa... Mies oli teeskenteli hienosti kiinnostunutta kun esitelmöin prinsseistä...

    Luin viime vuonna kirjan jossa Gregory avasi taustatutkimusmenetelmiään, mielenkiintoista luettavaa!

    Tykkäsin siitä, että tämä oli romanttinen, jännittävä ja pohjautui vieläpä faktoihin.

    VastaaPoista
  9. Norkku, mä olen kyllä melko varma, etä olet ennenkin lukenut blogiani. Onpa outoa! :D Mutta hyvä, että nyt ainakin olet täällä!

    Tutkimusmenetelmistä kertova kirja on varmaan kiinnostava. Pidin siitä, että kirjan lopussa kirjailija kertoi, mitä oli muuttanut verrattuna historian tietoihin.

    Ja miehellesi pojot siitä, että edes jaksoi esitää kiinnostunutta! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti